Käteeni on tatuoitu yksi päivämäärä. Siinä se on ikuisesti. Se päivä on huomenna. Kahdeksan vuotta sitten tuona kyseisenä päivänä elämäni muuttui. Se muuttui aivan täydellisesti. Minusta tuli isä. En minä silloin isyydestä tiennyt yhtään mitään. Oppaita en lukenut. Saadessani käsiini sen pienen, todella pienen ihmisen. Sen pienen ihmisen katsoessa minuun niillä kiintopistettä hakeneilla silmillään ymmärsin asian, että siinä hän nyt on. Minun lapseni.
Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon, niin paljon. Näiden juhlapäivien ympärillä tulvii aina mieleen paljon muistoja. Semmoisia haikeansävyisiä muistoja. On suoraansanottuna todella kurja fiilis toivottaa synttärionnittelut Whatsapp-viestillä tai videopuhelulla. Tämä etä-isyys ja etäisyys näyttää näinä juhlapäivinä ne kurjimmat puolensa. Huomattavasti mielummin sitä aamulla laulaisi synttärilaulun nuotin vierestä siinä yhteisen aamiaispöydän ääressä. Huomattavasti mielummin sitä antaisi sen synttärilahjan synttäripäivänä kuin puolentoista viikon viiveellä.
Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa tottua. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joita ei osaa oikein kenellekään edes selittää. Tämä on niin muuttumaton tilanne, että se saa ajoittain mielen kyllä todella mustaksi. Vuodet eivät kilometrejä vähennä. Viikonloppuhin ei päiviä tule lisää vaikka kuinka joulupukilta niitä toivoisi. Ajoittain tuntuu, että tämän tilanteen edessä minusta tulee hiljalleen väsyvä mies. Nämä ajatukset on vain siirrettävä pois mielestä hyvinkin nopeasti. Kaiken kanssa oppii elämään on tapana sanoa. Toivottavasti tuossa sanonnassa on perää.
Näitä mietteitä päähän ajoittain tulvii. Tahtoi tai ei. Täytyy vaan ajatella, että ei niiden juhlien oikeilla päivämäärillä niin väliä ole. Jouluaatto voi olla ihan hyvin se oikeaa aattoa edeltävä päivä. Synttärit voivat ihan hyvin olla hieman viiveellä. Tatuointi kädessäni tulee aina muistuttamaan minua siitä elämäni muuttaneesta talvipäivästä. Se oli onnenpäivä. Huomenna on lapsellani varmasti todella onnellinen päivä. Se on tärkeintä.
Oli muuten kohtalaisen kylmä seisoskella tänään tuossa kalliolla. Mukavaa alkanutta joulukuuta!!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //