Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

March 2019

, , , , ,

Pieni ja edullinen keittiöremontti piristää. Katso kuvat!

31.3.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Glowdia

Kevät ja valo saa meissä ihmisissä aikaan erilaisia kuumeita. Asuntokuume, kesäkuntokuume, autokuume, matkakuume, sisustuskuume jne. Vaikkakin nuhakuume taitaa olla juuri tällä hetkellä se kaikista yleisin. Itse olen siltä välttynyt, mutta hienoinen sisustuskuume iski tänne Eskon minikaksioon. Olen jo kauemman aikaa miettinyt, että tuolle keittiöni välitilalle olisi tehtävä jotain. Harmaa laminaattilevy ei missään vaiheessa silmääni miellyttänyt. Tunkkaisen- ja jotenkin ahtaanoloinen kombo. Pienessä asunnossa jokainen avartavaa tilantuntua tuova ratkaisu on melkoisen tärkeä.

Olen mies, joka pyörittelee päässään kaikenmoisia ideoita, saamatta kuitenkaan sitä viimeistä silausta tehtyä. Tarvitsen niinsanotusti potkun tuonne takaliston alueelle. Tällä kertaa sen potkun antoi kotimainen sisustussuunnittelua verkossa tarjoava yritys Glowdia. Olen aiemmin kirjoitellut, kun aloin blogisijoittajaksi tämän yrityksen tiimoilta. Nyt oli aika testata palvelua ihan käytännössä ja se meni todella helposti. Korostan, se meni todella helposti.

Valitsin itselleni omaan tyylini sopivan sisustussuunnittelijan. Tähän pikkuprojektiin (suunnittelupaketti Mini) suunnittelijaksi valikoitui Tiina Mielonen. Laitoin hänelle viestiä, sekä kuvat keittiöni välitilasta. Pian sainkin vastauksena kolme eri vaihtoehtoa tilan piristämiseksi. Valitsin aivan perusvalkoisen laatan. Viestissä tuli laattojen tarkat nimet, joten oli äärimmäisen helppoa marssia kaakelikauppaan ja hakea paketti kyseisiä helmiä. Hinta noin kolmekymmentäyhdeksän euroa. Hinta yllätti, tällä kertaa hyvin positiivisesti.

Sitten olikin jo laatat ja kiinnitystarvikkeet takakontissa. Täytyikin pohtia, jotta kuka ne tuonne seinälle lätkisi? Tiinan ohjeiden mukaan tiililadonnalla tulisi laittaa. Ihan hetken mietin, jotta tekisikö itse ja säästäisi? No tämähän minun remonttitaidoilla kuulosti lähinnä hyvältä vitsiltä. Työkaverini kautta sain juuri tämmöisiä pikkuremppoja tekevän hepun numeron.

Soitto hänelle ja kaikki meni aivan nappiin. Viikon kuluttua olikin laatat lätkitty seinään sillä nimenomaisella tiililadonnalla. Lopputulos miellyttää silmääni todella paljon. Tarvikkeet maksoivat yhteensä noin seitsemänkymmentä euroa ja työt päälle. Hinta miellytti kukkaroani myös todella paljon. Kiitos Mikko työstä. Kiitos Glowdia ja Tiina kaiken tekemisestä niin älyttömän helpoksi. Niin, ja kiitos siitä viimeisestä potkusta persuuksille.

Nyt teillä huipuilla lukijoillani on mahdollisuus osallistua arvontaan ja sitä kautta voittaa itsellenne Glowdian Mini-suunnittelupaketti (Arvo 49e.) Tilaa tästä Glowdian uutiskirje, sekä laittelehan viestiä kommenttikenttään, jotta oliko tämä Eskon pieni keittiöremontti onnistunut? Ihan KYLLÄ tai EI riittää. (Arvonta päättyy sunnuntaina 7.4 kello 20.00. Olen voittajaan yhteydessä.)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (40)
, , ,

Perjantain vanhat: Häpeä ei häviä lääkkeillä

29.3.2019

Huh, onpas ollut viikko. Itserakennettu kiire on asia, josta en pidä lainkaan. Ja, voiko sitä toisaalta muunlaista kiirettä olla olemassakaan? Jokaiselle illalle olin keksinyt ja sopinut jotain tekemistä lähes suoraan työpäivän jälkeen. Mukavia asioita, mutta pikkuisen laitoin tiukalla aikataululla. Yksi näistä asioista oli elokuva. Puhutteleva elokuva Miehiä ja poikia, jonka eilen pääsin katsomaan. Sen jälkitunnelmissa perjantain vanhaksi sopii seuraava kirjoitus.

//// Siivosin kaappejani. Siivosin samalla myös lääkelaatikkoni. Buranaa, Maltoferia, C-vitamiinia ja pohjalla Oxaminia, bentsodiatsepiineihin lukeutuvaa lääkeainetta. Pyörittelin pakettia kädessäni ja päätin, että nyt tämä paketti palautuu sinne mistä on tullutkin. Käsi sydämellä toivon, etten enää koskaan joudu tuommoista tablettia napsauttamaan alumiinifolion läpi. Totesin mielessäni, että olin taannoin kyllä todella huonossa kunnossa. Läheisen ihmisen kuolema, tulevaisuuden haaveiden kuolema ja viimeisimpänä uuden etuliitteen saaminen isä-sanan eteen oli liian kova cocktail. Se oli semmoinen sekoitus, joka sai kovalevyni ylikuormittumaan.

Pumpulissa kasvanut poika kohtasi yhtäkkiä liian monta suurta asiaa. Hymy hyytyi ja iloisen persoonani ympärille alkoi tulla täysin tunnistamattomia piirteitä. Ajaessani yksin pidempiä automatkoja saattoi sydämeni alkaa yhtäkkiä hakkaamaan tuhatta ja sataa. Hiki valui ja oli pakko pysähtyä levähdyspaikalle tuulettumaan. Elokuvateattereissa ja julkisissa kulkuneuvoissa ahdisti niin, että mietin viiden minuutin välein kuinka h#######ä pääsen pois täältä. Tuijotin vihreää exit-valoa enemmän kuin valkokangasta. Sosiaalisessa mediassa yritin hymyillä, koska eihän ihminen voi murtua. Kyllä voi ja se voi myös näkyä. Ihminen, inhimillinen ihminen.

Viime aikoina yhä useampi henkilö on tuonut julkisuudessa esiin myös näitä toisentyyppisiä asioita. Arvostan heitä suuresti, vaikka moni juttu aiheuttaa itsessäsi välittömiä takautumia sinne erilaiseen energittömään Eskoon. Tiskit tiskaamatta viikkoja, maksamattomien laskujen pinot ja tarkoituksellinen vetäytyminen sosiaalisista virikkeistä kuulostavat niin tutuilta. Iltapäivälehdet tarjoavat ajoittain säätiedotusten ja ruokavinkkien lisäksi myös tärkeitä vertaiskertomuksia. Tosin siellä pimeässä huoneessa makaillessa ja kattoa tuijotellessa ei ole se keltainen lehdistö ensimmäisenä mielessä.

Mielessäni pyöri kysymys: ”Hyppäänkö tältä trapetsilta alas, vai tasapainottelenko sen kunnialla loppuun ja hyppään tyttäreni kanssa hyppynarua iloisesti hymyillen perille päästyäni?” Onneksi valitsin jälkimmäisen. Helpostusta en hakenut lähibaarin jukeboksin tahdeista. Helpotusta hain Spotifyn ehdottamien juoksulenkkilistojen tahdeista.

Olin kuin vähän käytetty teflonpannu. Mikään ei minuun tarttunut. Kivikova pinta oli jo hieman murtunut. Harmaantunutta väriä oli pinnassa ja etenkin silmien alueella voitiin puhua jo hyvin tummista hiiltymistä. Teflonpannuja saa uusia. Ihmisiä ei saa uusia, mutta ihminen voi uudistua ja oppia. Kuoret pysyvät samana, mutta sisällä voi tapahtua paljon. Niin paljon. Nykyään käyn elokuvissa. Tuntemattoman sotilaan valitsen kuitenkin väliaikaversiona (rakko). Nykyään voin ajaa vaikka Lappiin. Nykyään nuo taannoiset ajat näyttäytyvät enää ajoittaisena yksinäisyyden tunteena, jonka kanssa osaa jo elää. Ainiin, ja se häpeä.

Yksi suurimmista asioista tällä ”matkallani” on ollut häpeän kohtaaminen. Se on ollut minulle vaikeaa. Sinkku-isä. Asutko 31 neliön kaksiossa? Niin, kuinka usein tapaat tytärtäsi? Sinulle on täällä juhlissa tämmöinen bonuspaikka pöydän päässä. Niin, sinä tulet varmaankin yksin? Pikkuhiljaa nämäkin asiat alkavat tuntumaan ihan luonnollisilta ja häpeää ei hävitetä lääkkeillä. Siihen paras lääke on lienee kokonainen, ehjä ja vahvalla itsetunnolla varustettu ihminen.

Niin, ja tarvitseeko omaa elämää hävetä? Ei, ei tarvitse.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila ////

Comments (0)

Categories

Archives