Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

May 2019

, , ,

Perjantain vanhat: Leikitäänkö Kyröä?

31.5.2019

Sitä nämä nimihommat tupsahtivat mieleeni, kun Mörköä etunimiehdokkaaksi oltiin mediassa pohdiskelemassa. Mörkö Kyrö, kaunista.

//// Kyllä se on elämä hieno asia, ja opehuoneen sohva. Aina voi oppia uutta ja oivaltaa asioita ihan uudelta kantilta. Tänään tämmöinen välähdys syntyi opehuoneen vihreillä sohvilla. En ole koskaan aiemmin miettinyt sukunimeni perimmäistä tarkoitusta. Sukunimeni, joka ei suoraansanottuna ole mielestäni kovinkaan kaunis, Kyrö. Teinipoikana joku kaveri keksi, että muutamaa kirjainta muuttamalla se taipuukin suomen kielen rumimmaksi sanaksi. Jep, jep, juuri siihen, joka saattaa ilmestyä otsaan liikenneruuhkassa tai kassajonossa, edellä olevan maksaessa kolikoilla ja pahimmassa tapauksessa persimonitkin on unohtunut punnita. Kyrö ottassa.

Kyröjä on lähihistoriassa ollut lehtien palstoilla hyvinkin kirjavilla suorituksillaan. Kari-Pekka veti niinsanotusti omaa hiihtoa Lahdessa vuonna 2001. (ei sukua) Heidi nappasi Seinäjoen Tangomarkkinoiden kakkossijan vuonna 1993 ja lauloi nuoresta iästään huolimatta itsensä suomalaisten sydämiin. (ei sukua) Lähiaikoina ehkäpä suurin Kyröjen esilletuoja, hieman eri valossa on ollut Isokyröläinen yritys. Heidän brändinsä on nostanut sukunimeni suureen kukoistukseen. Vieraillessani kesällä heidän pääkallopaikallaan Isossakyrössä tunsin suurta ylpeyttä, että sukunimeni komeilee toimitilan seinässä, kaksi metriä korkeilla kirjaimilla.

Niin, tänään tuli niillä vihreillä sohvilla puhetta siitä, että mitäs tuo Kyrö oikein mahtaa tarkoittaa? En ollut koskaan sitä selvittänyt ja Googlehan tiesi kertoa, että sanan vanha merkitys tarkoittaa kätköä tai piiloa, ainakin Ylitorniossa. Elämän suuri pieni oivallus siis tälle päivälle. Esko Sakari Kätkö. NakkiKyrö. Esko Sakari Piilo. Leikitäänkö Kyröä? GeoKyröily. Kyrö on muuten leikki, joka säilyttää suosionsa takuuvarmasti vuodesta toiseen. On myös yksi tyttäreni ehdottomia suosikkileikkejä. Pikkupoikana menin niin hyvään kyröön, ettei veljeni ja serkkuni löytäneet minua kahteen tuntiin. Siellä kökötin mummolan yläkaapissa sikiöasennossa toista tuntia. Ilman huutelua ja potkimista olisivat muut Kyröt minut sinne kyröön jättäneetkin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin siellä komerossa istuessa. (sukua ja toinen ”etsijöistä”)

Nimi, se on jotenkin niin itsestäänselvä asia, ettei sitä oikein ikinä sen enempää pohdiskele. Onneksi tuli puheeksi, niin osaapa sitten seuraavalla kerralla kertoa mitä se Kyrö oikein mahtanee tarkoittaa. Sukunimeni on myös ulkomailla aika hankala kirjoitettava ja aikanaan hotellikortissa lukikin Esco Kirde. Esko ceellä, olisiko siinä uusi hittinimi? Miksi muuten aina Fafasissa (hyvin kansainvälinen ravintola, jossa kassalta huudetaan nimi annoksen ollessa valmis) heidän kysyessä nimeäni muutun silmänräpäyksessä oman elämäni kosmopoliitiksi ja väännän nimeni jotenkin näin: Escou. Se on Esko, Esko Kyrö.

Mene kyröön, minä lasken!

Oletteko tutustuneet oman sukunimenne alkuperään?

-Esko-

// Lähde: Google -> vastaukset.fi // ////

Comments (0)
, , , ,

Seiska ja Maikkari ja Pasilan asema ja ja ja

30.5.2019

Vaaleanruskea, tämänhetkinen lempihattuni on menneellä viikolla päätynyt mitä erikoisempiin paikkoihin. Sen sulat ovat heiluneet ainakin:

  • Maikkarin live-uutisten lähetyksessä
  • Pasilan aseman valotauluissa
  • Hyvinkään kaupungin pääkadun mainosplakaatissa
  • XL 5- yhtyeen laulajan kainalossa

Tämän kirjoittelutyöni sivumausteena sitä pääsee kokemaan kyllä kivoja juttuja. Ja myös näkemään oman naamansa aika monissa kanavissa. Eikä siinä mitään. Tämä on julkista työtä ja se kuuluu asiaan. Hyvässä valossa on hattuni siellä heilunut. Erikoista se kuitenkin on aina omaan naamaansa törmätä. Ja kirjaimellisesti eilen meinasin törmätä tuohon Hyvinkäällä tököttävään katumainokseen.

Tämä toinen työni luokanopettajanakin tarvitsisi nyt positiivista heilumista joltain kantilta. Tämän päivän Hesarissa oli uutinen, kuinka opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat lähes puolittuneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Artikkelissa yhdeksi syyksi nähdään kielteinen mielikuva ammatista. Tästä olen itsekin paljon naputellut. Hyvin harvoin opettajan ammatti näkyy siellä kovinkaan hyvässä ja positiivisessa valossa. 

Itse olen todella onnellinen, että saan tehdä kahta täysin toisistaan poikkeavaa työtä. Pitää mielen virkeänä molempiin suuntiin. Kirjoitteluhommat ja sen mukanaan tuomat mausteet ovat loistavaa vastapainoa arkiseen aherrukseen luokkahuoneessa. Arkinen aherrus luokkahuoneessa on osa minua ja ilman sitä en varmasti pystyisi tekemään näitä kirjoitteluhommia rennolla ja stressittömällä otteella. 

Hattu naulaan ja iltalenkille.

-Esko-

Comments (2)