Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

June 2023

, , ,

En ole ikinä käynyt Joensuussa

28.6.2023

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Original Sokos Hotel Kimmel ja PKO

“En ole ikinä käynyt Joensuussa.” Annappahan, kun isäs vähän kertoo ja näyttää paikkoja. Oli niin suuri ilo saada tyttäreni mukaan viettämään kesäistä viikonloppua kaupunkiin, jossa olen itse pikkupoikana asunut noin kymmenisen vuotta. Äitini on sieltä kotoisin ja myös toinen mummolani siellä sijaitsi. Aikuisiälläkin olen siellä vielä vuoden majaillut. Hieman koulua käynyt ja koripalloa vanhalla Urheilutalolla koriin heitellyt Joensuun Katajan paidassa. Hienon nostalgiamatkan edellytykset.

Hieno oli jälleen kerran huone, johon Kimmelissä majoituimme. Oli parveke, oli sauna, oli karkkipussi pöydällä odottamassa tervetuliaiskortin vieressä. Ne pienet asiat piirtyvät niin suurina sinne muistojen lokeroihin. Siinä ei tosin kovin kauaa keretty muistojen lokeroa kartuttamaan, kun olikin jo reissuporukallamme kylpytakit päällä ja suuntasimme alakerrassa sijaitsevaan todella viihtyisään nautiskelukylpylään, Kimmelin Spahan. “Täällä minä olen ennen remonttia saunonut joukkueemme kanssa. Tuossa oli uima-allas ja…” Isän tarinointia enemmän kiinnosti puhelin, jolla sai tilattua hieman juomista lämmitettyihin rentoutumistuoleihin.

Ihana oli poreista nautiskella ja otimme myös kisoja, kuka uskaltaa mennä pisimmälle kylmäaltaaseen. Itse kastoin juuri ja juuri isovarpaani. Vaikka kuinka ympärillä kannustettiin, niin tuo ei vain ole minun juttuni. Enemmän pidin henkilökohtaisesti Tropical-suihkusta, joka punaisen valon maalaillessa kaakeleita suihkutti lämmintä vettä päälleni. Nälkähän siinä sitten tuli, kun olimme parisen tuntia nautiskelukylpylästä kirjaimellisesti nautiskelleet.

Hotellin “sisäpihalla” sijaitsee hieno kesäterassi Bistro Heilin Piha, joka tarjoilee virkistäviä juomia ja aurinkoisia herkkuja suoraan jättimäisen grillin uumenista. Harmiksemme juuri astuessamme illastamaan, niin alkoipa sitten sataa ihan kaatamalla. Bistro Heilin Pihan grilli oli kuitenkin kuumana ja sieltä saimme tilattua maistuvat annokset. Nautimme ne sisällä ja sehän ei menoa haitannut. Söimme ja ihastelimme ikkunoista avautuvaa Sirkkalan puistomaisemaa. “Tuolla lähellä on isäs aikoinaan kävellyt semmoisen kävelytestin. Kyllä, oli oikein sykemittarit ja…” Enemmän isän tarinointia kiinnosti mehevä ja maistuva hampurilainen.

Mukava oli ensimmäinen päivä ja toiseen heräsimmekin sitten ajoissa. Tai siis itse heräsin, koska aloin haaveilemaan Kimmelin aamiaisella tarjoiltavista Kotileipomo Sorsan karjalanpiirakoista. Ne ovat aivan taivaallisen hyviä, parhaita maailmassa. Paikallisuus aamiaispöydässä on todella hieno asia ja jälkiruoaksi nappasinkin Heinosen leipomon banaanisuklaakakkua. Se oli taivaallisen hyvää. Totesinkin ääneen, että on asioita, joihin ei vaan kyllästy ja olkoon hotellin aamiainen yksi semmoinen.

Syötyämme lähdimme hieman kiertelemään kaupungille ja tärkeimpänä halusin nähdä Joensuun torin uuden ylpeyden, Kauppahalli Joensuun. Sisälle emme päässet, mutta eipä se mitään haitannut. Todella hienosti on toteutettu ja sopii upeasti paikalleen. Reissumme osui sopivasti juhannusviikonloppuun, joten kaupunki oli kovin rauhallinen minun vanhojen muistelolle. “Tuosta minä pikkupoikana ostin isän kanssa uudet hiihtovälineet. Oli semmoiset nahkaiset monot…” Enemmän isän tarinointia kiinnosti jäätelökioskin kesän uutuusmaut.

Palailimme hotellille Joensuun Rosson kautta. Ravintola, jonne isäni toi usein perheemme syömään, kun olin ihan pieni pellavapäinen poika. Tilasin meille pannupizzaa ja se oli oikeasti hyvin lämmin hetki, kun istuimme siinä tyttäreni kanssa pöydässä vastakkain. “Ai kävittekö täällä papan kanssa, kun olit pieni?” Kyllä ja nyt olin siellä oman lapseni kanssa. Näin ne perinteet siirtyvät ja kuten aiemmin kirjoitin. Ne pienet asiat siirtyvät niin suurina sinne muistojen lokeroihin.

Aivan ihastuttava juhannus Joensuussa ja Kimmelissä. Hotellijuhannus on oikein toimiva konsepti. Hyvin siellä pystyi kaikki ne “perinteiset” juhannusrutiinit suorittamaan. Saunoimme, lilluimme poreissa ja söimme grilliruokaa. Tuon minä haluaisin kokea näin isona poikana vielä uudestaankin.

Kivaa iltaa!!

Esko

Comments (0)
, , , ,

10 000 seuraajaa ja sadan kilometrin kävely

7.6.2023

Iholla- sarja tuli televisiosta ulos syksyllä 2014. Se oli muuten aika erikoista, kun oma naama lävähti vastaanottimiin noin kuusi kertaa viikossa parhaaseen katseluaikaan. Joku saattoi joskus tulla keskustassakin juttelemaan, että oletko siinä sarjassa mukana. Ukko pystymetsästä ei yhtään ollut tuommoiseen osannut valmistautua. Silloin samoihin aikoihin aktivoiduin myös enemmän käyttämään muuan Instagramia. Se oli jotenkin luonnollista siihen samaiseen erikoiseen elämänvaiheeseen. Ensimmäisen kuvani muistan hyvin. Se oli kuva Deep Blue Sea- elokuvan VHS-videokasetista.

Vuonna 2016 perustin oman E2O-blogini, jonka kautta Instagramini alkoi kasvamaan aika nopeaan tahtiin. Tuli tuhat-, tuli kaksi tuhatta-, kolme tuhatta seuraajaa ja niin edelleen. Nyt on sitten tullut täyteen 10 000 seuraajaa. Se on ihan hirveän suuri määrä ja tuntuu itsestäni ihan kummalliselta, että noin moni ihminen arkisia juttujani seurailee. Haluankin kiittää ihan jokaista seuraajaani. Te olette kannustavia, mahtavia, huumorintajuisia ja osaatte ajoittain myös haastaa oikein ajatuksella. Instagramini puolella on aina säilynyt semmoinen rempseä, samaistuttava hyvähenkisyys, vaikka olen sinne hyvinkin syviä asioita ajoittain avannut. KIITOS!

Ehkäpä eniten minulta kysytään asiaa, että kuinka voit tehdä suhteellisen avointa somea, vaikka olet opettaja. Näin olen aiemmin kirjoittanut ja näin kirjoittaisin edelleen. Täysin samoilla sanoilla:

”Usein tulee myös kyselyjä siitä, kuinka opettaja voi kirjoittaa näin avointa blogia? Mitä ne oppilaiden vanhemmat tai oppilaat oikein ajattelevat? Yksi syy miksi aikanaan Iholla-ohjelmaan lähdin tai miksi olen jatkanut tätä kirjoittelua liittyy tähän asiaan. Haluan oman minimediani kautta murtaa sitä opettajaan liittyvää, vieläkin johonkin pinttynyttä mielikuvaa paheettomasta kansankynttilästä. 

Opettajuus on minulle ammatti, jota tykkään tehdä. En ole 24h opettaja, todellakaan. Elän aivan normaalia elämää luokkahuoneen oven sulkeuduttua. Jos tämä kirjoittelu ja avoimuus jollekin olisi jollain tasolla hullunrohkeaa ja ylitsepääsemätöntä. Uskoisin ja toivoisin, että hän minulle siitä tulisi sanomaan.”

On siinä paljon positiivisiakin puolia. Esimerkiksi taannoisessa kevätjuhlassa sain lahjaksi noin puoli kiloa hedelmänaperoita. Paljon olen niitä Instagramissani hehkuttanut, lempikarkkejani. Oletettavasti sieltä oli nämä herkut bongattu. No, mutta siis ihan tosissani. Olen aina pitänyt järjen päässä tai ainakin yrittänyt pitää täällä internetin syövereissä. Läppärin kansi ei aukea tietyissä tilanteissa ja puhelimen tajuan laittaa taskuuni ihan hyvissä ajoin. 

Olikohan sitten järkevää luvata, että kävelen Helsingistä Lahteen, kun 10 000 seuraajaa täyttyy? Taisi täyttyä melkein samaisena iltana, kun tuommoisia Instaani höpöttelin. Nyt se on sitten heinäkuussa laitettava reppu selkään ja käveltävä vanhan tien vartta tosiaan noin sata kilometriä. Juuri hyvä ja hauska tempaushan se on. Hyvä ajoittain vähän haastaa itseään. En tiedä pysähdynkö matkalla yöksi vaikkapa Mäntsälään. Saapa nähdä.

Vielä kerran kovin suuri kiitos teille kaikille ja ihanaa toivottavasti lämpenevää loppuviikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Antti Sihlman //

Comments (0)