Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Yleinen

, , , ,

Perjantain vanhat: Hikinen pukukoppi kasvattaa

24.5.2019

Jääkiekkoa katselen, kuten varmasti miljoona muutakin suomalaista. Tämähän sopii hyvin perjantain vanhaksi tänne joukkueurheilun maailmaan.

/// Noihin kuviin kiteytyy paljon. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa joukkueurheilun parissa. Viettänyt elämästäni aika monta tuntia erinäisillä urheiluareenoilla ja siellä hikisissä pukuhuoneissa. Välillä on tullut voittoja, välillä tappioita. Kuvissa juhlimme Joensuun Katajan saavuttamaa miesten Sm-pronssia. Tuo joukkue oli aivan uskomaton. Itse olin täysin pyyhkeenheiluttajan ja treenimiehen roolissa. Tuossa joukkueessa vallitsi uskomaton henki. Jokainen jätkä oli ystävällinen. Jokainen jätkä tuki toistaan. Jokainen jätkä asetti toisen edun omansa eteen. Kaikki tekivät töitä yhteisen päämäärän eteen, Sm-mitalin. Kukaan ei silloiselta nousijajoukkueelta odottanut yhtään mitään. Me yhdessä odotimme ja kauden päätteeksi saimme palkinnon ja viikon juhlat. Tai, no ihan kaikki eivät viikkoa juhlineet.

Facebookissa olen törmännyt useamman ystävän päivityksessä “Kiitti koutsi“-kampanjaan, jonka tarkoituksena on kiittää vuosien varrella vaikuttaneita valmentajia. Katajan valmentajana toimi tuolloin Heinosen Timo. Auktoriteettinen entinen huippupelaaja. Kiitos, että otit mukaan tohon jengiin. Oli todella suuri ilo ja kunnia seurata ja kasvaa vuosi Jukka Toijalan ja Sami Laaksosen opissa. Sain paljon koripallokentälle, mutta myös elämääni. Yhdet harjoitukset muistan todella hyvin. Olin päässyt yksin läpi. En koskaan yltänyt donkkaamaan, mutta ajattelinpa hauskuuttaa pelikavereitani. Löin pallon täydellä voimalla takalevyyn. “Heiska” lopetti treenit ja pani koko jengin juoksemaan viivoja. Kukaan ei tästä hermostunut. Pukkarissa tilanteelle naureskeltiin ja heitettiin femmat. Hyvä koulutus auktoriteettia haastaneelle junnulle. Niin ja Valtosen Jannelle vielä kiitokset Uskudarin kebab-pizzan esittelystä, Piirosen Mikalle siitä öisestä parveketuokiosta ja bussikuski Huikurille niistä tuhansista ja tuhansista ajetuista kilometreistä. Tuo kausi Joensuussa oli ikimuistoinen.

Elämässäni on vaikuttanut todella monta valmentajaa, monessa eri lajissa. Ei sitä silloin juniorina ymmärtänyt, että lähes jokainen lasten kanssa touhuava koutsi tekee työtä lähinnä rakkaudesta lajiin. Viettää elämästään tuhansia tunteja jääkiekkokaukaloissa, voimisteluareenoilla, jalkapallokentillä ja kaikkialla missä lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa. “Kiitti koutsi”-kampanja on hyvä huomionosoitus niille kaikille valmentajille, jotka tekevät todella arvokasta työtä. Jokainen minua valmentanut henkilö on ollut erilainen persoona. Te kaikki olette pelikavereideni ohella rakentaneet minusta minut.

KIITOS! Mauno Siintomaa (Ratanat Joensuu, jalkapallo) Pekka Willman (Kiekkoreipas, jääkiekko), Risto Haapala (Lahden Reipas, jalkapallo), Vesa Hämäläinen (Lahden NMKY, koripallo), Mika “Veje” Nurminen (Lahden NMKY, koripallo), Kalle Rissanen (Lahden NMKY, koripallo), Petri Selkee (Lahden NMKY, koripallo), Jukka Hänninen (Lahden NMKY, koripallo), Sami Toivianen (Namika Lahti, koripallo), Uller Kerde (Namika Lahti, koripallo), Jarkko Kumpulainen (Orimattilan Jymy, koripallo),  Timo Heinonen (Joensuun Kataja, koripallo), Mika Forsberg (Orimattilan Jymy, koripallo) ja pakko vielä kiittää yhtä joukkueenjohtajaa. Jukka Törmälä (Joensuun Kataja, koripallo) mahtava mies. Anteeksi jos unohdin jonkun.

Muistakaahan kiittää koutseja!! Myös lastenne harrastusten…:) Nyt lähden valmentamaan itse itseäni tuonne ikämiesten koripalloharjoituksiin.

-Esko-

// Kuvat: Joensuun Katajan nettisivut: katajabasket.fi // ///

Comments (0)
, , , , ,

Mitä veisin opettajalle lahjaksi?

22.5.2019

Tänään oli töissä hyvinkin kihelmöivä päivä. Oli aika kutosluokkalaisille järjestetyille yläkoulututustumisille. Omassa koulussa he ovat jo niin ”isoja”, mutta tänään he olivat niin kovin ”pieniä” ja hieman jännittyneitä tulevan opinahjonsa käytävillä. Oli itsekin mukava päästä pyörähtämään tuolla yläkoulumaailman ympyröissä.

Siinäpä samalla alkoi muistelemaan omaa yläkouluaikaansa Lahden Yhteiskoulun käytävillä. Kävin silloisen yläasteeni poikaluokalla. Meitä oli kuusitoista poikaa, ei lainkaan tyttöjä. Täytyisikin käydä kysäisemässä mikä pedagoginen ajatus mahtoi olla tämän ratkaisun takana? Hyvin se taisi mennä ja tuolloin koripallo näytteli todella suurta osaa elämästäni. Michael Jordanin paita on päällä seiskan luokkakuvassa. Siinä poikien ympäröimänä.

No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.

  • Tesla 3. Tätähän tituulerataan nimellä ”kansanmalli.” Taipuu siis varmasti hyvin myös kansankynttilämalliksi. Ympäristöystävällinen valinta. Open lempivärin ”pikkuagentit” varmasti saavat selville.
  • Kesämökki, mielellään Saimaan tai Päijänteen rannalta. Omakohtaiset kokemukset ja kalatarinat ovat aina niitä ympäristöopin tunnin helmiä ja motivointiruiskeita. Täytyyhän sitä olla paikka, missä sitä kokemuspankkia kartuttaa.
  • Kättely ja kiitos.

Itse kirjoitin jouluna hyvinkin samantyyppisen kirjoituksen, jossa oli sanat: …toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle. Tätä ihan samaa toivon myös näin keväällä. Oppilaiden omat ideoinnit ovat niitä parhaita muistamisia. Jostain he olivat jouluna selvittäneet, että lempikarkkipussini on Choco-Aakkoset. Sain niitä noin puolitoista kiloa ja hyvin riittivät tammikuun puoleen väliin.

Kohtahan tuo koittaa, kesäloma!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (3)