Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

November 2018

, , , ,

Mitä minä juuri luin?

30.11.2018

”Valokuva uutissivuilla pysäytti. Kuvassa miesopettaja neuvoi kahta pulpetissa istuvaa poikaa. Opettajalla oli päällään musapaita ja tumma huppari. Pojilla oli siistit paidat ja ryhdikäs istuma-asento. Opettaja on epäilemättä mainio työssään, mutta en silti voinut välttyä ajatukselta, että muutama vuosikymmen sitten musta bändipaita ja huppari olivat koulua vieroksuvan murrosikäisen univormu. Tilanne näytti kääntyneen päinvastaiseksi.”

Tämä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kirjoittaman jutun lukeminen myös pysäytti ja samalla pysäytin myös lukemisen tuohon virkkeeseen. Irroitin tämän alun varmasti pois kirjoituksen pääasiallisesta kontekstista, mutta olihan tuo hyvin erikoinen aloitus. En ihan saanut kiinni mitä Pekka tuolla pysäyttävän uutiskuvan vertauksella ajoi takaa. Toivottavasti ei ainakaan sitä, että opettajan ammattitaito olisi jollain tasolla kiinni hänen vaatetuksestaan ja itseasiassa minulla oli kasiluokan koulukuvassa päälläni Panteran- bändipaita. En minä koulua silloinkaan vieroksunut.

Opettajan työn ehdottomia rikkauksia on se, että jokainen voi tehdä työtään täysin oman persoonansa kautta. Jos yrität olla luokan edessä jotain muuta kuin oma itsesi, olet mennyt jo lähtökohtaisesti metsään. Se on aivan sama, onko sinulla puku pykälässä vai Pertti Kurikan Nimipäivien-bändipaita päälläsi.

Lapsille puhutaan siitä, että koulukaverit ovat samanarvoisia ja yhtä arvokkaita. Riippumatta heidän sukupuolestaan, ihonväristään, perheen tulotasosta, matkapuhelimen mallista tai pukeutumisestaan. Myös opettajat saavat oletettavasti olla juuri sellaisia, kuin ovat. Kaikki siellä luokan edessä varmasti parhaansa tekevät tässä muuttuvassa koulumaailmassa. Pedagoginen osaaminen, lasten ja nuorten lämminhenkinen kohtaaminen ei korreloi tietääkseni millään tasolla paitojen kanssa.

Tein kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielman otsikolla: Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- Niin, tein sen kymmenen vuotta sitten, mutta ajankohtainen tuntuu edelleen olevan. Vaatetusta ei kyllä muistaakseni kysymyspatteristossa edes mainittu. Minulla oli tänään päälläni Pertti Kurikan- paita. Facebookin Pukeudu bändipaitaan opettaja! -tempaukseen osallistui yli tuhat opettajaa. Kaikki oletettavasti olivat tänään yhtä ammattitaitoisia kuin aikaisemminkin ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin.

-Esko-

// Lähde: Facebook/ KSML Pekka Mervolan kolumni 29.11.2018 //

Comments (5)
, , , ,

Sen tärkeyden tajuaa vasta, kun menettää…

29.11.2018

Hankin tuossa taannoin kellon, joka mittaa aktiivisuuttani. Kellon, joka seuraa myös untani. En tiedä ovatko nuo tulokset aivan vedenpitävän luotettavia, mutta ihan hyvältä ne näyttävät. Aina ne eivät ole ihan yhtä hyvältä näyttäneet. Tänään puhuimme koulussa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja yhtenä osana on tietysti riittävät yöunet. Uni on asia, jonka todellisen merkityksen tajuaa vasta sen puuttuessa. Muistan ne ajat, jolloin olisi aktiivisuusmittari ranteessa vain lisännyt äärimmäistä ahdistusta ja saanut pyörimään sängyssä entistä enemmän.

Ajauduin elämässäni kierteeseen, joka oli aivan hirveää. Aloin pelätä nukkumaanmenoa, koska tiesin ettei unista tulisi yhtään mitään. Heräsin joskus puolen yön jälkeen ja aloin katsomaan puhelimen kelloa. Laitoin puhelimen pois ja tunnin päästä tuijottelin näyttöä uudestaan. Ja lopulta olinkin jo siinä tilanteessa, että oli aika nousta ja lähteä aamutoimille ja töihin. Työpäivän jaksoi tsempata, mutta kotona peilistä tuijotti pikimustilla silmänalusilla varustettu haamu. Elämässä oli menossa hyvin stressaava ajanjakso ja väittämän stressin ja unien liitosta voin todellakin allekirjoittaa. Kurjien asioiden pyörittely ennen nukkumaanmenoa on varma keino häätää kuoleman serkkupoika kauas pois oman sänkysi läheisyydestä.

Se nukahtamisvaihe on vain yleensä se hetki jolloin sinulla on aikaa olla ainoastaan niiden omien ajatustesi kanssa. Siitäpä ne lähtevät sitten helposti rönsyilemään ja pahimmassa tapauksessa onkin tilanne kuvailemani. Katselet kelloa tunnin välein ja unet jäävät oikeastaan kokonaan nukkumatta. Nykyään teen samat rutiinit lähes jokaisena iltana. En edes yritä mennä nukkumaan, jos minua ei oikeasti väsytä. Laitan puhelimen kauemman sängystä ja sieltä kuuntelen jotain äänikirjaa. Oikeastaan pelkästään paljon toitottamaani Maaret Kalliota. Hänen rauhoittava äänensä ja hienot ajatukset elämästä saavat minut nukahtamaan. Hyviä iltasatuja.

Uusi aktiivisuusmittarikelloni on ollut itselleni tärkeä kapistus. Kannustaa minua saamaan tuohon ympyrädiagrammiin mahdollisimman hyviä lukemia. Aktiivisesta elämästä, kun ei oikein tahdo tulla mitään, jos ei unihommat ole kunnossa. Ja, kyllä minä edelleen rakastan päikkäreitä. Usein vetäsenkin työpäivän jälkeen espressounet. Enää ne eivät kestä tunteja. Maksimissaan puolisen tuntia. Elämäntilanteen salliessa otan ne oikein hyvällä omallatunnolla.

Toivottavasti jatkuu nämä unihommat tällä kaavalla. Liikuntapuoli kunnossa, unet kunnossa, ruokavalio vaatii kyllä ruuvaamista. En vaan voi vastustaa herkkuja ja kattavia ravintola-annoksia. Olkoon niiden nauttiminen sitä henkistä hyvinvointia, jonka merkityksestä riittää kirjoitettavaa vaikka ja kuinka. Palataan siis asiaan.

Tuleeko nukuttua riittävästi?

Unet kunniaan!

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (%)

Categories

Archives