”Valokuva uutissivuilla pysäytti. Kuvassa miesopettaja neuvoi kahta pulpetissa istuvaa poikaa. Opettajalla oli päällään musapaita ja tumma huppari. Pojilla oli siistit paidat ja ryhdikäs istuma-asento. Opettaja on epäilemättä mainio työssään, mutta en silti voinut välttyä ajatukselta, että muutama vuosikymmen sitten musta bändipaita ja huppari olivat koulua vieroksuvan murrosikäisen univormu. Tilanne näytti kääntyneen päinvastaiseksi.”
Tämä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kirjoittaman jutun lukeminen myös pysäytti ja samalla pysäytin myös lukemisen tuohon virkkeeseen. Irroitin tämän alun varmasti pois kirjoituksen pääasiallisesta kontekstista, mutta olihan tuo hyvin erikoinen aloitus. En ihan saanut kiinni mitä Pekka tuolla pysäyttävän uutiskuvan vertauksella ajoi takaa. Toivottavasti ei ainakaan sitä, että opettajan ammattitaito olisi jollain tasolla kiinni hänen vaatetuksestaan ja itseasiassa minulla oli kasiluokan koulukuvassa päälläni Panteran- bändipaita. En minä koulua silloinkaan vieroksunut.
Opettajan työn ehdottomia rikkauksia on se, että jokainen voi tehdä työtään täysin oman persoonansa kautta. Jos yrität olla luokan edessä jotain muuta kuin oma itsesi, olet mennyt jo lähtökohtaisesti metsään. Se on aivan sama, onko sinulla puku pykälässä vai Pertti Kurikan Nimipäivien-bändipaita päälläsi.
Lapsille puhutaan siitä, että koulukaverit ovat samanarvoisia ja yhtä arvokkaita. Riippumatta heidän sukupuolestaan, ihonväristään, perheen tulotasosta, matkapuhelimen mallista tai pukeutumisestaan. Myös opettajat saavat oletettavasti olla juuri sellaisia, kuin ovat. Kaikki siellä luokan edessä varmasti parhaansa tekevät tässä muuttuvassa koulumaailmassa. Pedagoginen osaaminen, lasten ja nuorten lämminhenkinen kohtaaminen ei korreloi tietääkseni millään tasolla paitojen kanssa.
Tein kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielman otsikolla: Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- Niin, tein sen kymmenen vuotta sitten, mutta ajankohtainen tuntuu edelleen olevan. Vaatetusta ei kyllä muistaakseni kysymyspatteristossa edes mainittu. Minulla oli tänään päälläni Pertti Kurikan- paita. Facebookin Pukeudu bändipaitaan opettaja! -tempaukseen osallistui yli tuhat opettajaa. Kaikki oletettavasti olivat tänään yhtä ammattitaitoisia kuin aikaisemminkin ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin.
-Esko-
// Lähde: Facebook/ KSML Pekka Mervolan kolumni 29.11.2018 //
Hankin tuossa taannoin kellon, joka mittaa aktiivisuuttani. Kellon, joka seuraa myös untani. En tiedä ovatko nuo tulokset aivan vedenpitävän luotettavia, mutta ihan hyvältä ne näyttävät. Aina ne eivät ole ihan yhtä hyvältä näyttäneet. Tänään puhuimme koulussa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja yhtenä osana on tietysti riittävät yöunet. Uni on asia, jonka todellisen merkityksen tajuaa vasta sen puuttuessa. Muistan ne ajat, jolloin olisi aktiivisuusmittari ranteessa vain lisännyt äärimmäistä ahdistusta ja saanut pyörimään sängyssä entistä enemmän.