Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Yearly Archives

2020

, , , ,

Vuosi 2020 oli epävireinen huvipuisto

30.12.2020

Nyt se vihdoin on auki! Marssin sisälle suuren ihmisjoukon keskellä. Ympärillä vilisee #newme #bestyearever #livelovelaugh2020 tekstein varustettuja t-paitoja. Oi, Lumikki ei olla pitkään aikaan nähtykään. Halaan pitkään ja tuntuvasti, ennenkuin hän kävelee kohti pehmiskioskia ruskeat, paksut hiukset hulmuten. Hymy huulilla jatkan matkaani ja alan tutkailemaan tämän uuden vuonna 2020 avatun huvipuiston tarjontaa.

Ihan ensimmäiseksi marssin kummitustaloon, jonka jälkeen ajattelen kierrellä muita upeita laitteita. Istahdan hieman natisevan vaunun kyytiin ja suljen turvavyöni. Vedän syvään henkeä ja sitten se onkin menoa. Täysin pimeää ja yhtäkkiä valot räpsähtävät päälle. Hyi saatana! Jotkut ihmeen noidat tarjoavat päivälliseksi lepakkoja. Säikähdän ja mietin, että eihän tuommoisia pure kuin Ozzy Osbourne hurjimpina vuosinaan ja hänkin vahingossa. Seuraavan kulman takana onkin joku ihmeellinen porukka. Ihan tavallisia ihmisiä, joiden jokaisen paitaan on painettu teksti: En ole epidemologi, mutta voin vilkaista. Niitä tulee koko ajan lisää ja lisää. Usko minua, Usko minua ne toistelevat. Jotenkin harhaista ja ehkä vähän pelottavaakin.

Vaunu pysähtyy ja valoista eteeni ilmestyy kaksi poliisia kysyen: ”Minnes matka?” Huomaan, että olen hypännyt vaunuun nimeltä Uusimaa. Onneksi on passi mukana ja pätevä syy. Pääsen kummitusjunan päätepysäkille. Olihan jotenkin erikoinen juna. Tuolla onkin joku pieni sympaattinen hökkeli. Se onkin nimeltään Etäkoulu. Astun sisälle moderniin uuteen jättimäiseen tilaan. Ei ole pulpetteja, kuten omana kouluaikanani. On pehmotyynyjä, tietokoneita, kovan materiaalin tila, laserleikkuri ja kasa kuulosuojaimia. Kuulosuojaimia, eivät kai ne nyt koululuokkaan kuulu? Lattialla istuu muutamia pieniä lapsia, jotka leikkivät leikkiä mikä sun iskä tai äiti on ammatiltaan? Kauppias, lääkäri, sairaanhoitaja, hammashoitaja, apteekkari ym…Edessä hieman väsyneen näköinen opettaja hyppii jonkin ihmeen pehmotukaanin yli ja ohjeistaa pienen tietokoneen edessä. Hypin hetken hänen vierellään ja tästä kiitoksena saan käteeni todistuksen arvosanalla: Olet saavuttanut tavoitteet osittain.  

Voi harmi! Eräs hittilaitteista eli lentokoneet ovatkin jostain syystä pois toiminnasta. Nyt ei ole oikea aika matkustaa kesämökeille tai muuallekaan, huikkaa huvipuiston työntekijä, kun ihmettelen paikallaan seisovia taivaiden valtiaita. Kiitos Sandy M. tiedosta vastaan ja toivotan hänelle mukavaa päivänjatkoa. Puolen tunnin päästä onkin alkamassa päälavalla pienoinen show-esitys. Vatsastajapuhuja -> peruttu. Moderni tanssiryhmä -> peruttu. No, onneksi Larry Spike on vielä tulossa. Blaablaa ja blaa, hänkin on jostain ihmeen syystä joutunut perumaan konserttinsa. Nälkähän tässä jo kurnii ja on aika lähteä syömään.

Hampurilaisia kyllä tekee näin huvipuistopäivänä mieli. Astun sisään hieman paistorasvan tuoksuiseen ravintolaan. Miksiköhän tämä on aivan tyhjä ja pöydillä on enemmän käsidesipulloja kuin vettä? Osa tuoleista on nostettu pöydille jalat kohti kattoa ja kokilla on hieman huolestunut ilme kasvoillaan. Yksi Wolt-kuski käy annoksen hakemassa mukaansa. Mitä sinulle saisi olla? Hän kysyy kaikesta sekavuudesta huolimatta oikein kohteliaasti ja iloisesti. Tuplapihvillä ja auralla tuo teidän spesiaalinne. Ah,olipa hyvää. Parempia ja valoisampia päiviä toivotan lähtiessäni vatsa täynnä jatkamaan matkaa. 

Mikäs tuo hieman kliinisen näköinen laite on? Sohvia ja odotushuoneita. Ennustukset ja syvimmät salaisuudet on laitteen nimi. Ei, ei Rustaamo se olikin. No, tuonne haluan kyllä mennä. Istun sohvalle ja saan käteeni paketin Nessuja. Eteeni pyörähtää ihminen ruskea muistikirja kädessään. Kirjasin juuri edellisen huvipuistokävijän tiedot tuonne rekisteriimme atk:n syövereihin. En tiedä miksi kerron tuolissa kaikki elämäni suurimmat kipukohdat ja salaisuudet. Jotenkin se tuntuu vapauttavalta ja enpä ole koskaan aikaisemmin tämmöisessä laitteessa käynytkään. Moderni mies kuvittelen olevani ja uhmaan niitä iänikuisia kivikovan kuoren omaavia miehyyden myyttejä.

Alkaa olla kohta jo tämä hieman erikoinen kierros lopuillaan. Eteeni ilmestyy todella ihmeellinen pieni kauppa, Toriksi se on nimetty. Astun sisälle, joka on täynnä erilaisia monitoreja. Niissä kaikissa lukee nimeni ja henkilötunnukseni. Perällä on yksi semmoinen huvipuistoista tuttu kourakone. Bitcoineilla pääsee onkimaan muovisia palloja, joihin on kirjailtu Top Secret. Se liittyy jotenkin tuohon laitteeseen, josta äsken tulit, sanoo pitkähiuksinen silmälasipäinen mies. F-Securen paita oli päällään. 

Kävelen vielä vuoristoradan ohi, jonka edessä jarruhenkilöt ottavat yhteiskuvaa. Kaikilla on selkään kirjailtu sukunimet. Salming, Maryn, Anderson, Pastsliver, Henrikinpoika ja Archipelago. Kovaan huutoon on tuo porukka kyllä joutunut tottumaan ja vastaamaan. Noh, semmoista se on kai kyyti tuolla vuoristoradan puikoissa. Täytyy pitää se oikea vauhti päällä ja jarruttaa juuri sopivasti ennen pahimpia mutkia ja alamäkiä.

Nyt onkin aika lähteä kotia kohti. Portilla on jostain syystä paljon maskeihin pukeutuineita ihmisiä. Jokainen yli 16-vuotias saa halutessaan ottaa mukaansa rokotteen muistona tästä uudesta Kakskytkakskyt-huvipuistosta. Upeaa työtä heiltä mietin mielessäni ja tuonne huvipuistoon en kyllä toista kertaa halua mennä.

Seuraavaksi on aika astua kakskytkaksyks-huvipuistoon. Olkoon se hieman vapaampi.

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

Etäporsaita äidin oomme kaikki

22.12.2020

Oikein hyvät ja rentouttavat joululomat tänään luokassa toivottelimme. Pisimmällä oli maski päässään. Hienoisen erilainen lukukausi takana. Ei ollut sitä perinteistä joulujuhlaa, joka lataa hyvin aina siihen joulun tunnelmaan. Itsekin siellä aina epävireisesti muutaman joululaulun luikauttaa. Varpunen jouluaamuna on muuten ikuinen suosikkini. Onneksi joulun tunnelmaa on saanut tässä kuluneina päivinä tyttäreni kautta hieman aistia. Henkilökohtaisella tasolla en ole kovinkaan suuri jouluttaja (hirveä sana), mutta lasten kautta sitä syttyy tähti tämänkin herran silmissä.

Jo vuosia ja vuosia olemme viettäneet Kyröjen aattoa 23. päivä joulukuuta vanhempieni notkuvien pöytien ääressä. Tänä vuonna tuleekin poikkeus tähän traditioon. Etäyhteydellä on tämä perinne toteutettava. Onneksi äiti sekä isä ovat jo kokeneita videopuheluiden soittelijoita ja tätä kautta heilläkin on mahdollisuus nähdä lastensa ja etenkin lastenlastensa jouluista meininkiä. Aattoiltana sitten huristelen vanhempieni parvekkeelle syömään jouluaterian. Kerrasto on laitettava päälle ja maski. Jää joulu 2020 varmasti muistoihin. Erilaisena kokemuksena.

Muuten ei ole lomalle juuri mitään suunnitelmia. F:n kanssa hengailua ja sen oman aikani ajattelin käyttää todella ahkeraan treenaamiseen. Juoksua, juoksua ja juoksua siis luvassa. Teen juuri niitä asioita, jotka itseäni miellyttävät ja rajoitukset sallivat.

Ihanaa joulun aikaa!!

-Esko-

// Kuva: Netta Koso //

Comments (2)

Categories

Archives