Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

August 2019

, , ,

Hävettääkö olla opettaja?

21.8.2019

Tänään menimme luokkalaisteni kanssa ymppätunnilla tutustumaan koulun lähiympäristön liikenteen mahdollisiin vaaranpaikkoihin. Kertasimme esimerkiksi oikeaoppisen tienylityksen ja tulipa sieltä jämäkkiä suorituksia kerta toisensa jälkeen. Kävelin jonossa ensimmäisenä. Takana marssi parikymmentä itseäni puolet lyhyempää pikkutyyppiä, jotka lähes kaikki halusivat kertoa omia kokemuksiaan. Esko, Esko, Esko, Esko. Kakkosluokkalaisten innokkuus on ollut kyllä ensimmäisinä viikkoina ihailtavaa. Näissä hetkissä sitä aina miettii, että tämä on kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Matematiikan tunnilla tutustuimme rahalaskuihin. Euro on sata senttiä oli käsittelemämme aiheen nimi. Tuulettelin luokan edessä kovaan ääneen pikkuoppilaideni oikeita vastauksia. Jakelin yläfemmoja ja innostuinpas sitä yhdessä kohtaa heittämään yhden kärrynpyöränkin hienon vastauksen kunniaksi. Melkein osui kengät lamppuun, mutta onneksi vain melkein. Oppilaiden mielestä oli hirveän hauskaa ja ainakin motivoiva tuntistartti. Näissä hetkissä sitä miettii, että olen minä aika outo opettaja ja tämä on kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Välituntivalvonnassa sain kunnian toimia osana luonnon ja ihmisen välistä tilataideteosta. Piti seisoa paikallaan ja samalla pikkusankarit keräilivät kiviä, joilla ympäröivät tämän upean teoksen. Syksyiset lehdet kengännauhoissa kruunasivat onnistuneen lopputuloksen. Talveen asti olisi kuulemma tarvinnut siinä tököttää. Se ei ihan onnistunut. Siinä hetkessä sitä mietti, että on tämä kyllä erilaista, hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Luokassani on maskottina tukaanikäsinukke, joka yhdessä nimettiin Esko kakkoseksi. Nokasta puristaessa lintu päästää hyvinkin korkeaoktaavisen kraakahduksen ja tässä hetkessä pikkusankarit tietävät, että nyt on aika keskittyä pitkätukkaisen partasuun hölinöihin. Päivän päätteeksi lintu laitetaan aina nukkumaan, että jaksaa taas olla reippaana seuraavana koulupäivänä. Puristellessani tänään tukaanin nokkaa ja kraakkuvaa ääntä kuunnellessani mietin, että oman tyttären vanhoja leluja on hyvä ottaa hyötykäyttöön ja on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Entisessä puutyöluokassa, entisessä teknisen työn tilassa ja nykyään nimi taitaa olla kovien materiaalien työtila. Eli kovien materiaalien työtilassa on opettajan kopissa mikrofoni, jolla voit kuulutella ohjeita työskentelyn lomassa. En usko, että tätä enää kovinkaan moni käyttää. Minä käytän sitä aina välillä niinsanotussa viihdetarkoituksessa. Tänään lauleskelin sinne kesken tunnin Oleeeen omeeena, olen omeeeena, oleeeen pieni ja pyöreä oomeeennaaa- laulua. Noh, teki vaan mieli. Siinä hetkessä mietin, että olen minä aika outo opettaja. En osaa laulaa yhtään, mutta on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Saapuessani koululle suuri joukko lapsukaisia juoksee aina ympärilleni ja huutaa: Mä haluun tänään olla puntti! Noniin, avataanpas vähän. Eli uusin villitys on se, että teen pikkuoppilailla hauiskääntöjä nostelemalla heitä ilmaan. Viisi kertaa aina yhdellä oppilaalla ja sitten on vaihto. Viisi sarjaa per päivä olen luvannut tehdä. Siinä hetkessä sitä miettii, että on minulla kevätjuhlissa yläpelti aika hyvässä kunnossa ja on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Istuin opekokouksessa siellä vihreillä jo hieman kauhtuneilla sohvilla. Edessä meille esiteltiin jotain uutta digitaalista innovaatiota. QR-koodeja skannattiin ja samalla hörpittiin Juhlamokkaa. Joku oli muuten laskenut, että kahdeksan pakettia täytyy tuoda lukuvuoden aikana jos juo noin kaksi kuppia päivässä. Innovatiivinen, digitaalinen uusi työkalu oli hieno, mutta siinä hetkessä sitä mietti, että saataisiinpa me opettajat kaiken tämän uudistushalukkuuden, erilaisten hankkeiden keskellä keskittyä siihen hienompaan, mukavimpaan ja tärkeimpään eli opettamiseen ja lasten lämminhenkiseen kohtaamiseen. 

Tämä on kivaa, hienoa ja tärkeää työtä, vaikkei se lähipäivinä ole mediassa ihan semmoisena näyttäytynyt. Ihan aiheellisia puheenvuoroja on osa kyllä ollut. Ehkäpä kuitenkin otsikko hävettää olla opettaja oli hieman liian karu. Jos joskus noin alan kokemaan, on ehkäpä minunkin aika vaihtaa alaa.

-Esko ykkönen- 

Comments (12)
, , , ,

Tämä se on hieman erityyppinen festivaali

19.8.2019

Kutsun sain sukurasitt…hyötynä

Johan sitä kerkesin kirjoittaa, kuinka tämän vuoden Flow-festivaaleilla pääsi iskemään pienoinen festariähky. Vaan eipä se ole vielä suinkaan festivaalikesä loppunut, koska tulevana lauantaina järjestetään Hämeenlinnassa, Katajistonrannassa Mielensäpahoittajan festivaali. Tämä festari poikkeaa kyllä täysin omista kokemuksistani ja uskoisin, että tällä Slow-festivaalilla ei ähkyä pääse tulemaan. Siitä pitää huolen esimerkiksi tarkasti synkronoitu koko festivaalin yhteinen kahvitauko. Aina on hyvä juoda sumpit kaiken kiireen ja hektisyyden keskellä, jopa tämmöisessä kansanjuhlassa.

Tämän kansanjuhlan rakenne on tosiaan hieman erityyppinen, mihin olen vuosien varrella tottunut. Luvassa on kirkkovenesoutua, mato-onkikisaa, lavatansseja, pappamopoajelua ja tietysti elävää musiikkia. Lavalle ei kipua jo tänä kesänä kerran nähty Slipknot valtavine liekkeineen ja efekteineen. Näiden esiintyjien toimintaan ei ole tarvinnut Amerikan presidentin puuttua. Nämä esiintyjät ovat meidän suomalaisten syvien rivien tulkitsijoita. On Mikko Alataloa, Lea Lavenia, Matti Johannes Koivua ja Marion Rungia. Hyvin mielenkiintoinen kattaus, etten sanoisi.

Tämän kansanjuhlan ruokakattaus ei pidä sisällään mitä ihmeellisimpiä tuulahduksia nykykeittiöden uumenista. Luettuani ruokalistan tuli väkisinkin hymy huulille. Ja sehän koostuu seuraavista herkuista:

  • ruskeakastike ja muusi (kastike sisältää knöllejä) Knöllit ovat muuten tuon kastikkeen timantteja.
  • uunimakkara juustokuorrutteella
  • nakit ja muusi
  • voileivät
  • löytyy myös kasvisvaihtoehto

Ruokakojulla tulee kyllä todella vaikea valinta. Kaikkea, kun tekisi mieli ottaa. 

Tähän kansanjuhlaan lähden myös hieman erityyppisellä kokoonpanolla. Mukaan lähtee tyttäreni, isi, äiti ja taitaapa siellä olla puoli sukua paikalla. Kyröjen kokoontumisajot festareilla. En olisi tätä jengiä ehkä Ruisrockiin tai Ilosaareen pystynyt kuvittelemaan, tai miksipä ei? Vaatetustakaan ei tarvitsisi sen koommin pohdiskella. Flanellipaidalla ja karvahatulla pärjäisi vallan hyvin. Kyllä ne eivät kuitenkaan lämpimään loppukesän lauantaihin sovellu. Vaihdetaan karvahattu lippalakkiin ja niillä mennään.

Kyllä minä niin olen iloinen, että Suomen suvi on saanut tämmöisen täysin erityyppisen kesäfestivaalin. Tästä tulee jotenkin mieleeni Jukolan viestin ja erinäisten rokkifestivaalien integraatio. Toivottavasti keli suosii ja kansa löytää paikalle. Itse menen katsomaan ainakin Mallusjoen Miesvoimistelijoiden huikean shown, Matti Johannes Koivun Irwin-tulkintoja ja mikäli festariseura jaksaa, niin olisipa Mikko Alataloakin kiva hetkisen kuunnella.

Lisää tietoa Mielensäpahoittajan festivaalista löytyy täältä! Serkkupoika loi hienon, koko kansan tuttuihin tuntoihin iskevän hahmon, jonka ympärille voi rakentaa jo kokonaisen festivaalin, jes!

Tulkaahan menoon mukaan ja aikamatkalle muistojen Suomeen!!

-Esko-

// Kuvat: Mielensäpahoittajan festivaalin Facebook //

Comments (8)