Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

December 2021

, , , ,

Viikko ilman kahvia ja miltäpä se on tuntunut?

28.12.2021

Siinä se tökötti opehuoneen kulmauksessa. Oli vaihtoehtoja vaikka muille jakaa. Kokeiluun se sinne Hollolalaisen koulun taukotilaan aikoinaan hankittiin. Sille minä ojensin Don´t worry be happy- kuppini, jonka olin oppilaalta lahjaksi taannoin saanut. Wiener Cafe oli valintani aina. Se maistui aivan taivaalliselta. En ollut aiemmin kahvia juonut ja silloin valuttelin tuota helmeä kuppiini useampia kertoja päivässä. Jossain vaiheessa olinkin jo syvemmällä pelissä ja sekaan tiputtelin lirauksen espressoa. Tämä tapahtui vuonna 2013 ja siitä asti olenkin erinäisiä kofeiinituotteita, lähinnä kahvia kitannut aivan älyttömästi. Äitini on toki kieltänyt juomasta enää viiden jälkeen. Sitäkin olen toistuvasti rikkonut.

Olenko juonut kahvia suuren nautinnon toivossa? Ei, en todellakaan. Illuusio pirteämmästä Eskosta on ollut lähes aina taka-ajatuksena. Ehkäpä se järkevästi nautittuna olisi piristänytkin. Aina se olin minä, joka opehuoneessa tiputteli ykkösellä päivän vanhoja kylmiä kahveja. Ei ole kaunistanut. Aina se olin minä, joka herätti ihmetystä, kun vettä sinne mustan kahvin sekaan laskin. Aina se olin minä, joka valitsi sieltä sen suurimman kupin. Enää en näin toimi, koska päätin yrittää tässä joululomalla lopettaa kuin seinään kahvin sekä muutkin kofeiinituotteet.

Nyt on viikko takana ja miltäpä se on tuntunut? Aivan hirveä startti. Ensimmäiset kolme päivää särki päätä aivan h#€%&/i. Ei se kunnolla edes Buranalla taittunut. Edelleen olen nukkunut ihan yhtä paljon päiväunia, kun aina ennenkin. Ehkä jopa enemmänkin. Ihan yhtä myöhään olen illalla sängyssäni kukkunut, kun aina ennenkin. Tiedän, että viikko on hyvin lyhyt aika. Pahin alkaa taittumaan, joten tällä kaavalla jatkan. Tulikoe, eli töiden alku onkin sitten se Bowseriin verrattava loppuvastustaja.

Korvaavaksi tuotteeksi on valikoitunut Hopeatoffee- ksylitolipastillit. Ovat muuten todella hyviä ja eiväthän ne mitään karkkeja ole, ei.

Mukavaa viikkoa!!

Esko

Comments (2)
, , ,

Hyvä joulu vaikka 24.päivän merkitys onkin kadonnut jo vuosia sitten

26.12.2021

Aattoaamu ja herään omasta sängystä noin kello yhdeksän. Perinteisiini on jo vuosia kuulunut, että tätä suurta juhlaa on vietetty aina päivä/päiviä ennen varsinaista h-hetkeä. Syön aamiaiseksi oranssilaputetun proteiinivanukkaan ja lähden käymään aamulenkillä. Yön aikana Poudan Pekan lupaama lumipeite on saapunut Helsinkiin ja juostuani teen pihamme lumityöt. Samalla toivottelen naapureilleni hyvät joulut. Suuntaan aamusaunaan, jossa juon jääkaappiini ostaman urheilujuoman. Ei ole saunassa tonttuja tai glögintuoksuisia tunnelmakynttilöitä. Ei poikkea päivän startti juuri millään tavalla normaalista viikonlopusta.

Olen suuntaamassa illaksi vanhemmilleni Lahteen. Sinne on kyllä kiva mennä ja hyvin onnellinen olen siitä, että minulla on paikka missä aattoa oman pienen perheeni kanssa vietellä. Antaa lahja hyväkuntoiselle isälleni sekä hyväkuntoiselle äidilleni. Ennen lähtöä teen toki Koronan kotitestin. Tule yksi viiva, tule yksi viiva. Sehän sieltä onneksi tulee ja voi lähteä kevein mielin kohti lapsuudenkotiani. Matkalla poikkean isovanhempieni haudalla Orimattilassa. He ovat aina olleet yhdet tärkeimmistä henkilöistä omissa jouluperinteissäni. Mummu minulle ihan viimeiseen asti joulukortin lähetti ja yhdessä joulua jollain tavalla vietimme. Vuodet olivat jo hieman käsialaa muokanneet, mutta aina se kortti postilaatikkooni saapui. Enää ei ole vuosiin korttia saapunut.   

”Tuu sissään, ruoka on jo pöyässä.” Äitini on asunut Etelä-Suomessa varmaan neljäkymmentä vuotta, mutta puhuu edelleen aivan Joensuuta. Ruoissa näkyy myös hänen äitinsä Pohjois-Karjalaiset traditiot. Voilla ja kermalla laitetaan se viimeinen silaus ruokaan, kun ruokaan. Syömme pöydässä, jossa ruokaillaan tasan kerran vuodessa. Eli jouluaattona. Syömme ja juttelemme aivan rauhassa. Ei ole melua ja melskettä ympärillä. Kukaan ei pyöri malttamattona penkissään odottaen joulupukin saapumista. Juuri ne ovat itselleni asioita, jotka tekevät aatosta aaton.

Itsekin olen hieman tasoittunut tässä vuosien varrella. Pienenä poikana pilasin varmasti monet sukumme joulut. Nyt voin pyytää tässä anteeksi. Kiukuttelin niin kauan ennenkuin hermoromahduksen partaalla olleet vanhempani antoivat minun avata yhden lahjan ennen varsinaista seremoniaa. Sain sieltä pehmoBatmanin, jota en ollut toivonut ja niinpä kiukuttelin entistä enemmän. Eräänä jouluna veljeni sai Mötley Cruen paidan, jonka minä olisin halunnut. Veli sitten kilttinä antoi sen minulle ja hänelle haettiin pyhien loputtua Kissin paita Asematunnelin bändipaitoja kaupanneesta liikkeestä.  

Jaoimme lahjat ja suuntasin juoksulenkille. Siinä juostessani ympäri Lahtea mietin, että mikäpä tässä on ollessa. Hymy huulilla hölkkäilin ja ihastelin niitä keskustan klassisia jouluvaloja. Se oli semmoinen jouluaatto vuonna 2021. Ei se hirveästi normaalista päivästä poikennut. Paitsi, että äiti antoi syödä siinä tarkasti varjellussa pöydässä ja lautasella oli porkkanalaatikkoa. Niin ja tikku täytyi aamulla nenään työntää.

Mukavaa iltaa!!

Esko

Comments (2)