Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

faijatyyli

, , ,

Erilainen lukuvuosi

28.5.2020

Missä se Helpdeskin numero on? Täytyy soitella ne kesän aikana unohtuneet salasanat. ”Heh, enpäs taida ollakaan ihan ensimmäinen lahopäinen opettaja, joka täällä soittelee, heh…” Jotenkin näillä väsyneillä sanoilla alkaa kohdallani aina uusi lukuvuosi. Viime syksynä tieni kävikin Eläinten valtakuntaan ja siellä sijainneeseen Kettulaksi nimettyyn ryhmään. Fyysisesti luokkamme sijaitsi väliaikaisessa parakkirakennuksessa. Noin kahden metrin päässä ulko-ovesta kohosi korkea vaneriaita, jonka takana rakennusmiehet tekivät ihmeitä ja uutta, uljasta koulurakennusta. Aidassa oli oman lantioni kohdalla pieniä muovisia ”ikkunoita”, josta pikkuoppilaat ajoittain työkoneita ihmettelivät.

Itse ihmettelin lukuvuoden aluksi näitä pikkuoppilaita. En ollut vielä koskaan opeurallani aloittanut kakkosluokkaisten kanssa. Viimeiset kaksi kevättä olen Suvivirren ja jäähyväislaulun kajauttanut lähteville kutosluokkalaisille. Hommat lähtivät rullaamaan heti mukavasti. Se lasten into ja riemu tarttui myös tähän hieman vanhempaan kettuun. Opetuksessa kirjojen lisäksi erittäin tärkeinä välineinä toimivat pehmolelut ja puutyöluokassa askarreltu Eskon taikasauva. Välillä nämä pikkusankarit istuivat selässä, kun opettaja teki omia epävireisestä laulamisesta saamiaan rankkaripunnerruksia. Ajoittain toimivat puntteina, kun heitä nosteli ylös ja alas välituntien päätteeksi. Myös opettajan tekemät kärrynpyörät onnistuneiden suoritusten kunniaksi saivat hymyä huulille.

Alkoi kevätlukukausi ja oli aika kirjaimellisti purkaa yhteys Eläinten valtakuntaan. Edessä oli muutto uuteen upeaan koulurakennukseen. Avoimet oppimisympäristöt vaativat aluksi hieman totuttelua, mutta hommat lähtivät kiiltävillä pinnoillakin rullaamaan kivasti. Tekniikkaa ja vempaimia oli vaikka ja kuinka. Edelleenkään en osaa ääniä laittaa tiettyihin härveleihin päälle. Opinportaat ovat uuden koulun sydän ja niiden viereiseltä seinältä löytyvästä muraalista nämä pikkusankarit päivittäin kaikkea uutta ja jännittävää bongailivat. Samaa tekivät hieman isommat sankarit uudessa ja upeassa opehuoneessa. 

Kevät eteni ja olikin aika katsella tiiviisti hallituksen tiedotustilaisuuksia. Ei sitä olisi ihan heti Kajaanin OKL:ssä uskonut, että joskus etäopetus on itsellänikin edessä. Nyt maailmanlaajuinen paha pöpö siihen johdatti. En ollut koskaan kuullutkaan Zoomista. Kiitos sinulle, joka siitä Instagramissani vinkkasit. Pikainen haltuunotto ja kohti täysin erilaista opetusta. Ajoittain olin lähiopetuksessa ja suurimman osan tunneista pidin kotoani oman pöytäni äärestä. Siellä olivat ketut innokkaina pienissä kuvakkeissa milloin missäkin. Pääosin aina hymy huulilla ja tämäkin lähti rullaamaan jopa yllättävänkin hienosti. Eräällä tunnilla annoin tehtäväksi rakentaa majan, mistä on hyvä kuunnella lukemaani satua. ”Esko, mä muuten nukuin siellä majassa.” Tehtävä siis suoritettu yli odotusten.

Viimeiset pari viikkoa onkin touhuttu jälleen lähiopetuksessa. Hieman erilaista on koulunkäynti ollut ja suurimman osan tunneista olemme viettäneet uusilla ja uljailla opinportailla. Paljon olemme ulkoilleet ja kyllähän vanhat klassikot kaiken digiloikan keskellä pitävät pintansa vuosikymmen toisensa jälkeen. Pituushyppyä on loikittu ja myös hyppynaruloikat ovat päiviä ilostuttaneet. ”Simpukankuori se avautuu, Esko ja Pizza ne rakastuu, ei, juu, ei juu, jne…” Erilainen lukuvuosi saa myös erilaisen lopetuksen. Ei ole lauantaina kevätjuhlaa. On kuitenkin jäätelöt ja auringonpaiste.

Jos on ollut paljon muutoksia isolla ketulla, niin on niitä ollut myös pienilläkin. Aivan huippuja lapsia ja upeasti ovat hommansa hoitaneet.

Alla vielä koulumme nelosluokkalaisten tekemä Suvivirsi-video, joka on kyllä todella hieno ja kiteyttää tämän erilaisen lukuvuoden aikasen napakasti, huumoria unohtamatta. Kannattaa katsoa. Aina tuosta värssystä tähän vuodenaikaan nousee karvat pystyyn ja hieman liikuttuu.

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (3)
, , ,

Miten voit olla vieläkin sinkku?

24.5.2020

Miten voit olla vieläkin sinkku? Tämä kysymys saapuu aina pomminvarmasti ja vieläpä useasti, kun Instassa teen ajoittain semmoisia interaktiivisia iltojenilokyselyitä. Mitään naishommia ollut? Tämä taas toistuu lähes aina tavatessani tuttuja, joita hieman harvemmin näen. Onko ollut Koronan aikaan Tinderi kovassa käytössä? Kai jotain pientä sutinaaaaaaaaaa, säpinääääääääää, säääätöä jne… Eikä siinä mitään. On kiva, että ihmiset välittävät ja ovat kiinnostuneita mitä tämän ukkelin parisuhderintamalle kuuluu.

Se ei ole niin kivaa, että aina tästä aihepiiristä kirjoitettaessa toistuu sama kaava. Vika oletettavasti on kyllä kirjoittajassa. Viestejä saapuu paljon ja monessa niistä toivotellaan jaksamista ja pärjäilyä. Ei tällä kirjoittelijalla ole tarkoituksena näillä raapustuksilla sääliä kerjätä, ei. Tuolle sinkku-sanallekin voisi keksiä jonkin hieman erityyppisen synonyymin. Jotenkin sinkkuus ehkä mielletään jotenkin ”vääräksi” tavaksi elää. Tai tämä ainakin oma muutaman vuoden olettamukseni. Juuri tällä hetkellä olen täysin sinut parisuhdestatukseni kanssa ja voin sanoa nauttivani tästä elämäntyylistä.

En minä sitä kiellä ettenkö olisi itsekin miettinyt vastausta tuohon kirjoitukseni aloittaneeseen kysymykseen. Tottakai olen. Syitähän on varmasti useita ja useita. Peilistähän se vastaus löytyy. En minä ole vaan osannut aloittaa parisuhdetta. Olen aiemmin tavannut aivan upeita tyyppejä, mutta oma pää ei ollut vielä yhtään balanssissa. Ei ole ollut ajatukset niissä tärkeissä, arkisissa pienissä teoissa ja lopputuloshan onkin sitten selvä. Tässä on ollut aikaa laittaa ukko kuntoon niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Se aika on tehnyt todella hyvää.

Tämmöiselle entiselle sarjaseurustelijalle tämä yksinolon opiskelu on ollut hyvinkin vaiherikas prosessi. Eikä aina mikään kaikista helpoin. Seinäthän sitä välillä ovat päälle kaatuneet ja joskus kaihoisana on muiden parisuhdelomakuvia katsellut. Pikkuhiljaa se oma seura on alkanut tuntumaan hyvältä ja sieltä peilistä katselee yksinolon maisterin paperit taskuunsa saanut vastavalmistunut. Tohtorin tutkinto ei ole tavoitteena.

Kuuntelin aikanaan jotain radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin sinkkuudesta. Siinä sanottiin jotenkin, että yksinolemisen taito on hyvin tärkeää. Siihen, kun sitten saapuukin yhtäkkiä ihminen, joka on suunnilleen samassa tutkintovaiheessa varustettuna vielä suhteellisen samoilla tulevaisuudenvisioilla. Sitten se on menoa ja kunnon ilotulitusta. Ei tarvitse pakottaa, ei tarvitse väkisin etsiä, mutta ovet ja mahdollisuudet on hyvä pitää avoimina. Tulisiko tästä se Eskon rakkauden kesä 2020? Niitä on tosin pitänyt tulla jo 2016, 2017, 2018 ja 2019.

Jos ei heilaa helatorstaina tai helluntaina. Niin jonoko juhannuksena? (TURVAVÄLILLÄ)

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (0)