Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

January 2020

, ,

Onneksi minulla on sinut

27.1.2020

Sitä saa olla kyllä niin onnellinen tuosta meidän tyttärestä. En voisi olla iloisempi siitä, että vuonna 2010 hän elämääni saapui. Viimeksi koin suurta ylpeyttä hänestä Hollolan uimahallissa kuluneena lauantaina. Hän katseli uimavalvojan kopin ikkunassa olleita uimamerkkejä ja kysyi, että saanko suorittaa 50 metriä? No tietysti saat, anna mennä vaan! Siellä hän polskutteli hymy huulilla ja varmisteli aina ajoittain, että seuraan tarkasti hänen suoritustaan. Nousi altaasta ja tokaisi, että olisi mennyt sata metriä, mutta ei viitsi vetää vielä, niin saa sitten uuden merkin. Fiksusti ajateltu.

Meillä on yhdessä aivan älyttömän hauskaa ja on mukava huomata, että meille on muodostunut paljon yhteisiä ja omia rutiineja, jotka hän varmasti tulee muistamaan pitkälle tulevaisuuteen. Meidän isällä oli keitetyt nakit, minulla on pestopasta. Meidän isällä oli koripalloharjoitukset, jonne pääsi mukaan heittelemään sivukoriin. Meillä on uintisessiot ja uutena laskettelu yhdessä. Meidän isä ei osannut piirtää. Minä osaan ja teemme sitä yhdessä todella paljon. Minä pääsin käymään isän työpaikalla. Siellä oli lakikirjoja ja nuija. Minä olen saanut ajoittain luokkaani pienen touhuajan, joka totesi viimeksi, että sinä olet iskä tosi hyvä ope. Meidän isä ja äiti on ollut aina yhdessä. Minä asun yksin ja saan kuulla useasti seuraavia asioita. “Kättä päälle, että sulla on tyttöystävä, kun täytät 41.“On niin tylsää, kun olet kakalla” -klassikko perään. Hieman tässä jo kiire meinaa tulla.

Muistan myös todella hyvin, kun isä vei minut “kymppimatkalle” Kanarialle. Ihmettelin silloin, miksi veli ja äiti ei pääse mukaan? Se on jäänyt jotenkin todella pysyvästi mieleen, kun touhusimme viikon kahdestaan. Kesällä 2021 minä tulen viemään oman tyttäreni kymppimatkalle jonnekin lämpimään, se on varma. Itseasiassa asiasta on jo puhuttu ja kohteet ovat vaihtuneet jo varmasti sata kertaa. Tällä hetkellä kohteena on Kroatia. Kelpaa kyllä.

On ihanaa olla isä ja onneksi minä olen tuommoisen valon elämääni saanut. Täytyy muistaa entistä enemmän halata, pussata ja silittää poskea. Saada pieni ihminen tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja korostaa hänen omaa ihanuuttaan. Koskaan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu. Siitä saatiin jälleen eilen todella karmaiseva esimerkki. Pysäytti, todella pysäytti.

“The most important thing is to try inspire people so that they can be great at whatever they want to do.” -Kobe Bryant 1978-2020-

-Esko-

Comments (6)
, ,

Perjantain vanhat: Anteeksi, haluatteko istua?

24.1.2020

Pakkohan tämä oli nostaa esille. Tuli vaan mieleen, kun eilen kassajonossa yritin antaa tilaa edestäni…

/// Tänään raitiovaunussa koin hetken, jotta kyllä oikein tuli kurja mieli. Miten täällä maailmassa tulisi toimia, jottei aina jonkun mieltä pahottaisi? Tuntuu, että toimit kuinka vain, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Jos olet kiltti ja kohtelias ymmärretään se helposti väärin. Jos olet pahalla päällä ja välinpitämätön, on pelisi jo lähtökohtaisesti pelattu.

Vierailin tänään Kirjamessuilla ja olipa suositut messut. Matkustin sinne ratikalla ja vaunu oli täysi. Meilahden kohdalla kyytiin hyppäsi iäkkäämpi henkilö. Kohteliaana miehenä pyrin aina tarjoamaan paikkoja vanhemmille ihmisille ja näin toimin tälläkin kertaa. ” Anteeksi, haluatteko istua?”, kysyin kohteliaasti. ” Siis, mitä sinä kysyit?” ” Niin, että haluatteko istua?” Tässä vaiheessa huomasin, että nyt joko saan läppäisyn poskelle tai vähintään desibelit tulevat nousemaan melkoisesti. ” Näytänkö minä niin vanhalta, etten muka jaksa seisoa, näytänkö? Kyllä minä jaksan seisoa!!” Tuli hyvin voimakkaalla äänellä. ” Ok, anteeksi, että kysyin.” Onneksi tässä vaiheessa oli helppo tukeutua Huaweihini ja uppoutua sosiaalisen median kiemuroihin.

Paluu kesään ja Kumpulan maauimalaan. Kesän ensimmäisia todellisia hellepäiviä. Iloisia lapsia allas täynnä. Istuskelin altaan reunalla ja kuuntelin vierustovereideni keskustelua. Onhan tämä nyt ihan hirveetä, kun on näin kuuma. Meidänkin Paavolle jouduttiin tuommoinen UV-uima-asu ostamaan ja se rasvaus. Ei ne pysy paikallaan ja nyt on rasvassa eteisen uusi lipastokin. Joo, siihen se heti kätensä länttäsi. Ja ei tässä uimalassa yhtään varjoisaa paikkaa ole missään. Seuraava viikko ja luvattu aurinkoista säätä, mutta onkin pilvinen päivä. Taas on pikku-Paavo altaassa ja kuuntelen samojen henkilöiden keskustelua. On tämä nyt ihme homma. Ihan hirveän kylmä täällä ja aurinkoa luvattiin. Varmasti kohta lähdetään pois. Ei täällä uimalassa yhtään lämmintä paikkaa ole missään.

Onkohan tässä maailmassa olemassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltänsä pahottaisi? Minä kyllä jatkan vanhemmille ihmisille paikkojen tarjoamista, vaikka saisin iskun kävelykepistä vasempaan pohkeeseeni. Ja Pekka Pouta, lupaile vain sitä aurinkoa. Paavon UV-asu on varmasti luotettava ja se rasvaläntti lähtee ihmesienellä.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (4)