Ympärillä tapahtuu koko ajan paljon hyviä ja positiivisia asioita, joita ei välttämättä oikein edes huomaa. Varsinkin näillä ilmoilla se arki saattaa puskea päälle hieman harmaana ja pimeänä massana. Lähdet töihin, on pimeää. Saavut töistä, on pimeää. Nyt tosin saattaa nähdä jo hieman valonsäteitä.
Näin ylöskirjoittaessa huomaa ympärillä pyörivän hyvän entistä tehokkaammin. Paljon on hyviä asioita tässä lähiaikoina tapahtunut. Vähän pienempiä ja myös hieman suurempia.
Tämän viikon päätteksi minusta tuli virallisesti virallinen. Minulla päättyi perjantaina luokanopettajan virkani kuuden kuukauden koeaika. En olisi koko asiaa edes muistanut, ellei työparini olisi minua onnitellut saatesanoilla. Nyt et enää sössi virkaasi viimeisenä päivänä.
Tämä on siis elämäni toinen virka. Myönnän, että ensimmäinen tuntui todella spesiaalilta ja jotenkin aivan upealta asialta. Tämä toinen ei tuonut mukanaan ihan yhtä suuria tunnekuohuja. Tietysti näinä maailmanaikoina olen todella kiitollinen ja onnellinen varmasta toimeentulosta sekä työpaikasta. En pidä itsestäänselvyytenä.
Minusta on tullut myös smoothie-koneen omistaja. Keittiössä hyvin harvoin innostun mistään, mutta nyt on tapahtunut poikkeus. Tavoitteeni on löytää täydellisen smoothien salaisuus. Lähes jokaisena päivänä olen tuonne myllyyn mitä erikoisempia mikstuureja työntänyt. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Kiitän teitä kaikkia, kuinka olette ottaneet vastaan tämän blogini uuden alun. Viestejä on tullut ihan hirveästi. Kommentointi selvästi siirtynyt tuonne Instagramin puolelle. Sehän ei siis mitään haittaa, joskin tännekin saa laittaa kommenttia halutessaan. Blogeille löytyy vielä kysyntää ja varma olen siitä, että nämä vielä vanhaan kukoistukseen nousevat.
Äidistä kirjoitin jutun. Siitä tuli sympaattinen. Äiti soitti minulle sympaattisen puhelun. ”Miulle tuli niin hyvä mieli.” Isä soitti perään. ”Musta ei ehkä saisi ihan noin humoristista juttua.”
Ootappa vaan ja mahtavaa viikonloppua!
-Esko
