Year: 2025

Posted on

SUOMEN KAUNEIN IKKUNA?

Wau mikä ikkuna! Tämä on yleisin virke ihmisiltä, kun astuvat nykyiseen asuntoomme. Wau mikä ikkuna! Tämä virke pääsi myös minun suustani, kun astuin sisään ensimmäistä kertaa nykyiseen asuntoomme. Kuvissa ei oikein edes pysty hahmottamaan kuinka valtavat nuo ikkunaruudut ovat. Katedraaliksi eräs ystävä nimesi. Ei kuulu ihan kaikkiin talopaketteihin. Tuskin on kuulunut edes silloin 1800-luvun loppupuolella, kun tämä talo on viimeistellen rakennettu.

Eilen juuri kirjoitin, kuinka itselleni suuret muutokset ovat haastavia. Olen semmoinen vanhan koulukunnan jurnuttaja. Sama efekti oli tämän muuton kanssa. Enhän minä nyt minnekään halua muuttaa. Juuri remontoitu aivan upea omistusasunto on valmiina. En varmasti vuokraa kenellekään. Rakastan tätä asuntoa. Täällä on sauna ja parkkipaikka. Ja niin vaikea löytää vuokralaista. Ilmoitus Instagramiin ja Facebookiin. Kolmen päivän päästä minulla oli vuokralainen ja sitten se olikin menoa. 

Joskus vuosia sitten minulta kysyttiin haaveista. Haluaisin joskus asua hetken urbaanissa loftissa aivan Helsingin ydinkeskustassa. Ei tämä ihan perinteinen loft-asunto ole. Noin neljän metrin huonekorkeus löytyy, joten lasketaan, lasketaan. Haaveen toteutumisen edessä meinasi seisoa noin 190 senttimetriä pitkä parrakas mies, joka viimeiseen asti yritti pysyä kiinni siinä tutussa ja turvallisessa. Onneksi mielitiettyni on hieman kokeilunhaluisempi ja rohkea ihana ihminen. Herra, elä ite torppaa omia haaveitasi.

Täällä sitä nyt asutaan ja onpa hyvä, että jälleen kirjoitan. Kaivelin vanhoja kuvia ja en edes enää muistanut miltä tämä asunto näytti ennenkuin teimme siihen pienen ehostuksen. Nuo moniväripastelliseinät olivat. Noh, ne olivat ihan hienot. Niin ne ikkunat. Niiden ympärille tämä sitten lähti rakentumaan ja edelleen ihailen noita ruutuja. Niitä voisi ihailla vaikka tunteja päivässä. Jos tehtäisiin ohjelmaa: Suomen kaunein ikkuna, niin laittaisin kyllä hakemuksen. Tai en tiedä saako sinne vuokra-asuntoja ilmoittaa.

Ostitteko omaksi? Tätä on myös moni kysynyt. Nooh, ei ostettu. Yläkerrasta on asunto myynnissä. Hienoisesti suurempi tosin. Hintapyyntö noin 2,2 miljoonaa euroa. Siinä saisi aika monta matematiikan tukituntia tuupata. Vaikka se 20 vuoden ikälisä häämöttää, niin pysytään nyt toistaiseksi vuokralla. 

Ei ole saunaa eikä parkkipaikkaa. Eikä ole kyllä muuten enää autoakaan. Möin sen pois. Onpas Esko ollutkin rohkea näin viime aikoina.

Katedraalista oikein leppoisaa iltaa!

Esko

Posted on

IRTISANOUTUMINEN ON PELOTTAVAA

En minä uskalla. Uskallan. En minä uskalla. Minulla on virka. Mitäs sitten jos teenkin elämäni suurimman virheen? Kuka sitä asuntolainaani lyhentää? Tai voitelee leivät? Kyllä minun täytyy tässä eläkeikään asti pysyä. Nykyisillä eläkestandardeilla kymmenisen vuotta nuorempi koulunkäynninohjaaja työntää rollaattorilla luokan eteen. Kaksiteholaseilla yritän Oivaltaja kolmosesta tarkentaa sivun 38 sanallista tehtävää 4 c.

Miksi minun päähäni oli juurtunut ajatus, että tässä opettajan hommassa on samassa paikassa pysyttävä sinne hautaan asti? Muilla aloilla olevat ystäväni ovat jatkuvasti ”Linkkarissa” ja työpaikan ajoittainen vaihto saattaa olla ihan normaali toimenpide. Ehkä se on se virka. Se kuulostaa jotenkin niin arvokkaalta ja minun päässäni samalla myös sitovalta. Ehkä se on se kultainen häkki, jonka oven raottaminen tuntui ylitsepääsemättömältä tehtävältä.

Huomasin itsessäni piirteitä, jollaisia en halua itsessäni nähdä. Olin hyvää vauhtia muuttumassa kyyniseksi ja valittavaksi opettajaksi. Mieheksi, jonka vierestä kaikki vähin äänin paikkaa vaihtavat. Joskus keskustelimme kollegoideni kanssa, että mitä saapuu huoneeseen, kun saavun sinne. Aivan täysi kyllästynyt m€%&u mietin mielessäni. Tätä en kuitenkaan ääneen sanonut. Luokan edessä olin kuten aina, mutta muuten se Esko-ope ei ollut se Esko-ope, joka hän haluaisi olla. Vajosin ja vajosin.

Olen todella ylpeä, että kaivoin sen harmaan mappini esille ja lähdin rohkeasti mukaan virkasirkukseen. Yli kymmenen vuotta oli mennyt edellisestä työhaastattelusta. Naputtelin hakemuksia vähän sinne sun tänne. Selvittelin ja tutustuin. Halusin löytää paikan, joka palvelee parhaalla tavalla juuri sitä omaa opettajuuttani. Halusin löytää takaisin sen Esko-open, joka herää öisin ainoastaan eturauhasen sanelemana. Halusin olla rohkea.

Ajattelin, ettei tämmöiselle ukolle ole enää mitään käyttöä työmarkkinoilla. Kuinka väärässä olinkaan. Haastattelukutsuja alkoi satelemaan oikein urakalla. Videohaastattelu, videohaastattelu, haastattelu. Astuin ensimmäiseen niinsanottuun läsnäolohaastatteluun. Noin kaksi sekuntia meni ja tiesin, että tänne minä haluan. Olin haastattelussa täysin oma itseni. Puhuin suoraan. Huastelin myös mukavia. Sitä tämä ala nimenomaan kaipaa lisää. Ja hyvinhän siinä sitten kävi.

Muistan aina sen päivän, kun painoin irtisanoutumispainiketta. Se oli pelottavaa. Se oli samalla myös vapauttavaa. Se oli samalla myös kaikkien aikojen katsotuin Instagram-stoorini. Moni luuli, että nyt se Esko lähti kokonaan opetusalalta. Ehei. Ei päässyt opetusala vielä Eskosta eroon. Vaihdoin vain koulua ja samalla olen vaihtanut myös ajattelumalliani.

Mitä saapuu huoneeseen, kun saavun sinne? Leppoisa ja muut ympärillään huomioiva ihan leppoisa ukko. Virkahaut ovat juuri nyt meneillään. Haluan kaikille rohkeutta ja tsemppiä toivottaa.

Kivaa iltaa!
Esko