Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Arki ja fiilis

, , ,

Tässäkö syksyn suurin remonttihitti?

5.10.2023

Wau-efektiä haettiin ja nyt voi kyllä todeta, että semmoinen saatiin. Seinäni, joka on tässä vuosien saatossa elänyt ja nähnyt melkoisia vaiheita. Juuri tällä hetkellä sitä koristaa omien sanojeni mukaan rimaseinä, jollaisesta olin kauan haaveillut. Ammattilaistermien mukaan lienee akustiikkarimapaneeliseinä, mutta hyväksyttäköön lyhennykseni. Mistäs kaikki tällä kertaa sai alkunsa?

Olin nähnyt tuollaisen upean sisustusratkaisun jo paljon aiemmin erään ystäväni asunnossa. Jo silloin mietin, että nyt on kyllä miellyttävä. Oma asuntoni oli juuri noina aikoina valmistunut remontista ja seinällä kuivui se varmasti monille tuttu Tikkurilan Vuono. Eli eipä ollut vielä rimaseinän aika. Tuon todella hienon Vogue- taulun hankin vuonoseinääni koristamaan ja mietin, että tämä on tässä. Oli aika siis siirtää rimaseinähaavet odottamaan parempia aikoja.

Toissaviikolla marssin eräänä päivänä töistä kotiin. Avasin oven ja siinäpä se makasi taulu-unelmani keskellä käytävää. Onneksi ehjänä, taulu siis. Olin kiinnittänyt sen tarrakiinnityksellä (kiviseinä ja Esko= huono yhdistelmä), joka oli sitten repäissyt ihan mukavat siivut maalia mukanaan. En ole kovinkaan taitava remonttihenkilö, mutta sain vision. Rapsuttelen hieman maalia pois ja yritän jotenkin tätä putoamista paikkailla. Noh, eihän se oikein onnistunut.

Tässä vaiheessa kaukainen rimaseinähaaveeni saapui sieltä jostain mieleni syövereistä. Otin tähän ystävääni yhteyttä ja hän mukavana miehenä lupasi tulla minulle semmoisen asentamaan. Hakipa vielä tarvikkeetkin mukanaan. Ja tässä välissä on sanottava, että hänen valloittava hymynsä sai Instagramiini aika paljon eloa ja laitoinkin kyselyä, että kumpikohan sai enemmän kehuja. Uusi seinäni vai Kanta-Hämeen kuumin timpuri?

Päätimpuri ja aputimpuri, eli minä sitten tuossa maanantaina seinän asuntooni nikkaroimme. Tai minä lähinnä imuroin ja heitin juttua. Tärkeää toki sekin. Kokonaisuus rakentuu siis akustiikkarimapaneeleista, joita seinääni meni kuusi kappaletta. Pysyvät jämäkästi liimakiinnityksellä ja ovat kevyitä sekä helposti sahattavia sekä siirreltäviä. Yhden hinta on noin 65 euroa, eli kohtalaisen arvokkaita.

Arvokkaan näköinen on kyllä lopputuloskin, joka kruunattiin vielä led-valonauhalla. Valaisee Vogue-taulun täydellisesti ja tuo aivan ihastuttavaa lämpöä pimeneviin syysiltoihin. Tämä onnistui täydellisesti.

Mitä tykkäätte?

Esko

Comments (0)
, , , ,

Etäsuhde on varmasti täysi h€&%##i!

12.9.2023

Muutat Ruotsiin? Ruotsiin? Malmöön? Tottakai. Aivan mahtava mahdollisuus. Ai niin, mehän olemme parisuhteessa. Vasta reilun vuoden tunteneet ja se alkuhuuman Erikeeper on vielä hyvin liimannut. Yhteiset sarjamaratonit, kauppareissut, tiskausiltapäivät, iltalenkit ja toki myös naamat väärinpäin vietetyt hiljaiset illat. Nyt ne ovat sitten kokonaan loppu. Luin netistäkin jonkun artikkelin, kuinka suurella prosentilla kaukosuhteet kariutuvat. Ei tule mitään. Tämä on varmasti täysi h#€%&/i ja ihastuttavasti alkaneen parisuhteen turmio.

Vettä sataa kaatamalla ja sinne ne askeleet johdattavat poispäin Mazdani etuovelta. Lentokentän liukuovet sulkeutuvat ja kyynelkanavani avautuvat. Miksi ja miksi? Niin, miksi asioista täytyisi ajatella vain negatiivisuuden kautta? Voisiko tämä kaukosuhde avata myös positiivisia puolia suhteeseemme ja etenkin minuun itseeni? Olimme yhdessä vakaasti päättäneet, että tämä kyllä onnistuu. Toki se vähän asetusten muuttamista päästä vaatii. Tästä on tultava maailman paras etäsuhde.

Enkä minä sitä kiellä. Alku oli todella haastavaa. Ne sarjamaratonit, kauppareissut ja etenkin tiskausiltapäivät tuntuivat aluksi melkoisen raastavilta. Ne tehdään yhdessä seuraavan kerran viikkojen tai kuukausien päästä. Ei huomenna tai ylihuomenna. Hyvä asia oli se, että olin oppinut vaivattomasti elämään itsekseni. Taustalla oli semmoinen noin kuuden vuoden korkeakoulutus tuon alan saloihin. Se tutkinto on loppuelämää ajatellen mittaamattoman arvokas. 

Mitäs sitten, kun näemme seuraavan kerran? Täytyykö sen olla pelkkiä viiden tähden illallisia? Kuumailmapallolentoja vähän paremmat roseviinit kädessä? Silkkilakanoita ja vaahtokarkkia? Viikon kestävä rakkauden ilotulitus? Jos jokaiselle tapaamiskerrallemme olisi laittanut tuommoiset odotukset, olisi ollut varmasti kovin vaikeaa. Päätimme jo aluksi, että ei tehdä näkemisillemme mitään suuria suunnitelmia. Ei odoteta tai ennenkaikkea ei oleteta mitään. Tehdään ihan tavallisia asioita. Hengaillaan kaupungilla, syödään irtokarkkeja (Ruotsissa loistavat valikoimat), tuijotellaan kattoa ja jutellaan. 

Hyvin tutuksi tuli myös Facetime ja sen erinäiset ominaisuudet. Usein pidimme vain linjoja auki sen kummemmin edes juttelematta. Ajoittain katselimme yhdessä televisiotani puhelun kautta. Ne puhelut olivat todella tärkeitä ja lähes aina punaista luuria lopuksi painaessa oli levollinen mieli. Jos aina ei voinut soitella ja toisella oli menoa, niin ei siitäkään osannut ongelmaa tehdä. Täytyi vain luottaa, että kaikki on hyvin. Luottamuksen mittarit tämä aika nosti kovin korkealle ja hyvä niin. Minun päähäni on jostain elämäni varrelta tarttunut vähän liian suuri ripaus menettämisen pelkoa. Siihen pelkoon osaa juuri tänä päivänä suhtautua jo hyvin paljon lempeämmin.

Nyt se on sitten ohi se etäsuhde. Asumismuotona avoliitto. Avoliitto on muuten terminä jotenkin, en tiedä. Täytyy taas totutella siihen, että vieressä nukkuukin joku. Kalenterissa ei lue noin kuukauden välein sydän ja Malmö. Kalenterissa ei lue noin kuukauden välein. Vie lentokentälle ja surunaama. Kalenterissa lukee siivouspäivä, yhdessä.

Kivaa iltaa!

Esko

Comments (4)