Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

On someraivo, päähän kohdistuneiden taklaustenraivo, entisen tangokuninkaamme törttöilyraivo ja penturaivo

Usein olen kuullut sanottavan, että esimerkikisi työpaikoilla epäkohtien määrä on vakio. Joissain kouluissa ongelmaksi saattaa nousta eriväriset nuppineulat kuvataiteen töitä ripustaessa, joissain ongelmat saattavat olla hieman monimuotoisempia. Pääasia, että aina pitää olla jotain vähän vinossa. Hieman samantyyppisiä piirteitä on ihmisten raivoamisissa. Aina täytyy jostain raivota ja lööppeihin nostaa se pieni hiillos kytemään. Hiillos, joka tarjoaa mahdollisuuden jättimäisiin liekkihin. Kunhan saadaan tarpeeksi monta puhaltajaa ympärille. Ja kyllähän niitä löytyy.

Lähiaikojen puhuttavimpina aiheina lehdistössä ovat pyörineet tangokuninkaamme törttöilyt, liigakaukaloiden ”pommikoneiden” aivan järjettömät päähän kohdistuneet taklaamiset, jotka liian usein kuitataan vain vastustajan valojen sammuttamisella. Tommi Kovanen, pysyvän aivovamman taklauksesta saanut entinen liigapelaaja kertoikin todella avoimesti kirjassaan, kuinka ne valot meinasivat sammua lopullisesti tyynen järven rantaan, oman käden kautta. Riipaisevaa luettavaa.

Tänään eräs raivo sai onneksi päätöksensä. Ja se oli penturaivo. Elokuun alussa esiteltiin, että supersuosittuun Ryhmä Haun pentupoppooseen liittyy uusi vahvistus. Valpas ei tullutkaan välittömästi, vaan vasta tänään hän saapui helpottamaan Rikun arkea. Näemmä nämä lastenohjelmat puhuttavat. Puhuttavat ja samalla helpottavat myös monen lapsiperheen aamuaskareita. Itsekin muistan kuinka se viikonloppuaamun Pikku Kakkonen antoi mahdollisuuden hieman rauhallisempaan starttiin. Sai syödä aamiaisen rauhassa ja aloittaa sen arvokkaan vapaapäivän rennoissa merkeissä. Kanavajohtajille iso plussa ohjelmien sijoittelusta ja onneksi päästitte Valppaan irti ja teitte varmasti monen lapsen onnelliseksi, niin ja toki heidän vanhempansa.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin on asia, joka saattaa aiheuttaa niitä erilaisia raivoja. Oliko tässä penturaivossa kyse niiden pienten heppujen raivosta, kun sitä Valpasta ei näkynytkään? Vai oliko tässä kyse vain heidän vanhempiensa raivosta ja heidän mahdollisuudestaan raivota edes jostain asiasta jollekkin? Se jäi hieman epäselväksi. Tai jos joku aikuinen raivoaa puolitoista kuukautta myöhässä saapuvasta vihreähattuisesta animaatiochihuahuasta, niin se kuulostaa ainakin minun korvaani hieman erikoiselta. Sana raivo alkaa jo hieman menettää merkitystään ja hyvä niin.

Lippa eteen, raivoamatta ja valppaana uuteen viikkoon.

P.S. Eilen vietettiin ystävieni häitä ja laukkuni sivutaskusta löytyi saamani sukkanauha, hmm…

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //