Helsingin parhaat juoksureitit kertaa kaksi

Otin tälle lukuvuodelle todella kovan tavoitteen. Minua Instagramissa seuraavat varmasti, siis aivan varmasti ovat huomanneet, että juoksen työmatkani. Olen asettanut itselleni tavoitteen, että juoksen joka päivä töihin. Repussa kulkevat puhtaat vaatteet. Työpaikalta löytyy suihku, pyyhe ja hammasharja. Nyt tämä homma alkaa tuntumaan jo nautinnolta. Se hetki, kun saavut aamulla suihkusta on upea. Todella pirteänä voi päivän aloittaa ja pysyypä tässä vahingossa aika älyttömän hyvässä kunnossakin. En voi, kun suositella kokeilemaan.

Suosittelenpas tässä samalla myös omat Helsingin lempireittini, joita pitkin on mahtava kilometrejä viilettää. Tämä työmatkani ei nyt ihan tuolle listalle päässyt. Noin kuusi kilometriä Vihdintien vartta teollisuuskiinteistöjen varjoissa ei ihan kärkipäähän kiilaa. Itselleni juoksemisessa yksi hyvinkin tärkeä osa on maisemien ihailu. Niitä katsellessa matka tuntuu huomattavasti lyhyemmältä. Kyllä, näin ainakin omasta mielestäni.

UNELMA

Olemme ystävieni kanssa nimenneet näitä reittejä ja ensimmäisenä esittelyssä on Helsingin unelma. Reitti kiertelee seuduilla, joissa oletettavasti ihmisten keskiansiot juuri ja juuri ylittävät luokanopettajan palkkanauhan. Lähtö tapahtuu Hotelli Kalastajatorpan läheisyydessä sijaitsevalta Härkähaan nurmikkoalueelta.

Sieltäpä sitten kohti akselia Kuusisaari, Lehtisaari ja onnellisten saari eli Lauttasaari. Tämä väli kyllä tarjoilee erittäin hienoja maisemia ja myös pari miellyttävää pikkusiltaa, joita on kiva köpötellä. Lauttasaaresta matka jatkuu kohti Helsingin käräjäoikeutta, jossa en ole muuten ikinä sisällä käynyt. Vaikka isäni ja isoisäni tekivätkin todella, todella pitkät ja ansiokkaat urat kyseisellä lakialalla. Tänä päivänä en tosin enää sinne sisälle haluaisikaan päästä.

Hietaniemen hautausmaan rantahiekkatieltä Hietsun uimarannan betonikaistalepolulle, sieltä idyllisen Regatan kahvilan kautta vilkutukset Marinin Sandylle ja sitten aletaankin olemaan jo perillä. Kekkosen rantasaunalta Tamminiemestä voi aloittaa kevyen loppukirin kohti maalia. Siellä kellon pysäytys ja kilometrejä kertyy noin 14.

URBAANI

Ystäväni asuessa Ruoholahdessa syntyi tämä reitti. Ensimmäisenä kiintopisteenä Clarionin hotelli, josta matka jatkuu kohti edesmennyttä Nosturin keikkapaikkaa. Ei ole enää Nosturia, tai siis on useampikin nosturi, jotka edesauttavat näyttävien kerrostalojen kohoamista ihan niinsanotusti pelipaikoille. Sieltä Kaivarin rantaan, jossa ohittaa muutaman hieman hienomman virvokkeiden nauttimispaikan. Kellonajasta ja säästä riippuen, voi joko juosta Mattolaiturin ohi tai sitten kiertää suosiolla mäen kautta.

Silja Linen terminaalin edestä aukeaa hienot näkymät Kauppatorille ja maailmanpyörälle, joka onkin hyvä kiintopistekohde. Sieltä Pohjoisrantaan ja Hakaniemen torin läpi kohti ehkä Suomen tunnetuinta lenkkireittiä eli Töölönlahtea. Puolikas Töölönlahti “väärään” suuntaan ja Baanaa pitkin kohti Ruoholahteen parkkeerattua autoa. Siellä kellon pysäytys ja kilometrejä kertyy hieman reilut kymmenen.

BONUS (ei Helsinki) RANTARAITTI ESPOO

Itse en tuolla ole ihan hirveästi juossut. Pari kertaa olen käynyt ja kuulemani mukaan toimii erittäin hyvin esimerkiksi treffilenkkipaikkana. Juoksutreffit toimivat ainakin kohdallani optimaalisesti. Lenkin pituutta voi hyvin säädellä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Jos ei ihan juttu lähdekään ja säätilat alkavat tahtomatta pyrkiä mukaan keskusteluun voi semmoinen viisi kilometriä olla ihan sopiva. Kympillä onkin sitten jo todennäköisesti vähintään toinen tapaaminen edessä. Jos koko Rantaraitin (n. 40km.) talsii heti ensimmäisellä kerralla läpi, voi seuraavan lenkin aloitellakin sitten jo Tillanderilta kihlasormusten kaiverrushommilla.

Jos en ollut koskaan käynyt Helsingin käräjäoikeudessa, niin en ole muuten käynyt Tillanderillakaan. Toivon, että jälkimmäinen olisi se todennäköisempi vierailupaikka tulevaisuudessa.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jenny Helenius //

Opettaja, maailman p€#%&n ja raskain ammatti!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Edita

Viime viikolla on iltapäivälehdessä saanut ammattimme erittäin paljon palstatilaa. Kovinkaan ruusuista kuvaa ne eivät opettajan ammatista maalanneet. Suuri tutkija, eli minä tein vuonna 2007 kandidaatin tutkielman, joka sivusi opettajuuden näkymistä mediassa. Jo silloin oli aloitteleva Nietzsche huolissaan opettajan ammatin hienoisen kielteisistä medianäkymistä. Eivät ole asiat kovinkaan paljoa vuosien varrella muuttuneet, valitettavasti. 

Koulumaailma on kyllä muuttunut paljonkin vuosien varrella. Eikä aina välttämättä parempaan suuntaan, valitettavasti. Itse olen pyrkinyt rakentamaan työhöni toimintamalleja, joilla pyrin säilyttämään hymyn huulilla siellä luokan edessä vaikka kaikki ympärillä muuttuisi. Luokkatyöskentelyä ja sitä lasten aitoa kohtaamista pidän aina tämän työn tärkeimpänä asiana. Siinä koen olevani erittäin hyvä ja sen takia tämän ammatin olen itselleni valinnut. Toinen asia, jossa olen mielestäni erittäin hyvä on oman työn rajaaminen ja kaikkivoipaisuusajattelun unohtaminen. Olen opetellut uimaan täällä opetusmaailman rönsyilevässä meressä niin, että pää pysyy pinnalla ja vieläpä pääosin hyvällä fiiliksellä.

”Isolla osalla opettajista suurin osa lomasta menee palautumiseen ja loppuloma alkavasta lukuvuodesta stressaamiseen. Kun töitä on kulunut pari viikkoa, sitä huomaa taas olevansa ylikuormittunut ja luisuvansa kohti uupumusta, Ilta-Sanomien haastattelema nuori opettaja sanoo.” Tämä on suora lainaus Ilta-Sanomien artikkelista. Itse en kuulu tuohon isoon osaan ja siitä olen todella onnellinen. Kollegani Janin kanssa istuimme viime vuonna opehuoneemme sohvilla ja mietimme samantyylisiä juttuja luettuamme, että teemmekö jotain väärin? Teemmekö jotain väärin tai eri tavalla, kun emme koe seisovamme kallion reunalla luisumassa kohti uupumusta.

Tästä keskustelusta sai alkunsa luentosarjamme, joka kulkee nimellä: Ole(t) muutakin kuin opettaja! Tavoitteemme oli päästä keskustelemaan aloittelevien opettajien kanssa ammatista. Käydä OKL:issä jakamassa opeopiskelijoille rennolla otteella omia käytännön toimintatapoja, joilla työssä jaksaisi mahdollisimman hyvin. Olemme päässet jo pari luentosettiä pitämään ja palaute on ollut todella, todella hyvää. Aihepiiri puhuttaa ja on näemmä myös erittäin ajankohtainen. Tällä luennolla ei tuijotella hiljaa silmiin tai leikitä hippaleikkejä. Tällä luennolla kaksi luokanopettajaa kertoilee hymy huulilla omia tapojaan toimia siellä koulun seinien (onneksi on seinät) sisällä. Ohessa muutamia lainauksia muistiinpanoistamme:

”Opetan vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmaistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtään mitään. Olettavasti olisin siinä vaiheessa jo vaihtanut ammattia.”

”Jos Opettaja-lehden kannessa lukee, että ekan luokan opet aloittivat työt syksyllä jo viikkoa aiemmin, niin se ei välttämättä ole kehuskelun arvoista. Ehkäpä se on signaali mahdollisesti myöhemmin ilmenevästä työuupumuksesta.”

”Ihan tavallinen on ihan hyvä!”

Edita, tuo merkittävä suomalainen oppimateriaalikustantaja järjestää kanssamme kaksi täysin ilmaista ja avointa webinaaria, joille juuri sinä olet enemmän kuin tervetullut. Tule ihmeessä mukaan keskustelemaan rennolla otteella opettajuudesta ja työssä jaksamisesta. Kaksiosainen webinaari järjestetään 14.9.2021 sekä 21.9.2021 kello 17.30.

KÄY ILMOITTAUTUMASSA TÄÄLTÄ!

Onko se opettajan ammatti maailman p%&/€n ja raskain ammatti? Näin saattaisi moni ajatella, jos vain medianäkyvyyttä seuraa. Ihan en itse tuota kuitenkaan allekirjoita. 

Kivaa viikkoa!!

-Esko-

KUVAT: Sakari Piippo

LÄHDE: Iltasanomat