Category: Arki ja fiilis

Posted on

Mä en tykkää tästä, mä rakastan tätä!

Tammikuu jo loppumaisillaan. Ja sehän muuten meni todella nopeasti. Olenkin kirjoittanut lähes kaikkiin tärkeisiin papereihin vielä vuoden 2016. Ei ole pää edes vielä sisäistänyt, että mennään jo vuotta 2017. Ja siitäkin jo ensimmäinen kuukausi kohta takana. Onkin aika listata tammikuun positiiviset:

  • Muutto hoidettu. Muuttaminen on kyllä yksi ärsyttävimmistä hommista mitä voi tehdä housut jalassa. Ei varmasti olisi yhtään mukavampaa vaikka tekisi ilman housuja. Selkä vähän kärsi muuttopäivästä, mutta eiköhän sen vielä kuntoon saa. Pääasia, että tavarat ovat nyt täällä uudessa asunnossa.
  • ” Mä en tykkää tästä, mä RAKASTAN tätä…” Tämä oli F:n kommentti uudesta kodistamme. Meinasi tirahtaa kyynel silmäkulmaan tuon kommentin jälkeen. Merkitsi minulle todella paljon.
  • Isänpäivä-postauksessa toivoin ihan salaa ja vitsillä lahjaksi autopaikkaa. Nyt minulla on semmoinen. Semmoinen ja vielä kaksi metriä kotiovestani. Voisi kutsua jopa arjen luksukseksi.
  • Ilosaarirockin muuttuminen kolmepäiväiseksi. Ja perjantaina esiintyy Millencolin, ah!
  • Tein lähes itse keittiönpöydän. Kyllä, hion, pintakäsittelin ja kokosin. Tuli hieno ja sopii tänne mainiosti.
  • Uuden objektiivin löytyminen kameraani. Ja vielä edullisesti.
  • LähiKiinalaisen ravintolan Kung Po- kana. Ja ennenkaikkea paikan omistajamies. Muistaa aina tuoda F:lle sen punaisen Angry Birds- muovimukin.
  • Sing-elokuva. Todella hyvä! (Molempien mielestä.)
  • Vuoden käytössäni ollut Macbook Pro. Ei ole ollut ongelman ongelmaa.
  • Ne harvat (yksi tai kaksi) keväältä tuntuvaa päivää. Aurinko, ah.

Onhan noita, onhan noita…

Mukavaa alkanutta viikkoa!!

-Esko-

// Mallailukuvani: Pasi Salervo //

Posted on

Veikö stressi hiuksetkin päästä?

Olin ajelemassa partaani viime viikolla. Katselin itseäni peilistä ja mietin, että nyt pitää räväyttää. Olen impulsiivinen mies, joten ajelin samalla myös hiukseni pois. Kurkkasin peiliin ja aluksi säikähdin. Aamullakin vielä säikähdin, että kuka tuo kummallinen ukkeli on, joka minua tuijottaa. Minulla on ollut lyhyt tukka viimeksi varmaankin noin viitisen vuotta sitten ja pikkuhiljaa siihen alkaa jo tottumaan. Helpottavin kommentti tuli elämäni tärkeimmältä tytöltä: ” Isi, oot tosi komee. ” Huh.

Olin jo pidemmän aikaa hieman “kriiseillyt” hiusteni kanssa. Edellinen mallini, kun löytyy tällä hetkellä noin 95 prosentilla suomalaisista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa ole, mutta itse olen aina halunnut jotain hieman poikkeavaa. Hyvähän se on mallia vaihdella muutaman vuoden välein. Ensimmäinen ideani oli kasvattaa pitkä “surffitukka” takaisin. Tämän olisin varmasti tehnytkin, mutta kevättalvella sattunut rankka elämänmuutos vei hiuksetkin päästä. Varmasti oman mausteensa antoi myös pilven päällä istuva parturi, joka uskoo luonnolliseen poistumiseen. Keväällä ihmettelin, kun harjatessa päästä irtoaa ihan järjettömiä tuppoja ja ympäri päätä on lähes hiuksettomia länttejä. Joku tiesi kertoa, että kovalla stressillä on osuutta myös hiusten putoamiseen. Uskon ainakin osittain tuohon teoriaan.

Hiukseni olivat todella huonossa kunnossa, joten tämä oma koneellinen käsittely varmasti tekee hiuspohjalleni hyvää. Tällä mallilla mennään nyt vähän aikaa. Sitten katselee oliko hiusten tippumisen takana stressi vai luonto. Jos kyseessä on ensimmäinen syy, aloitan kahden vuoden kasvatusprojektin. Jos kyseessä on jälkimmäinen, vedän Juha Tapiona loppuelämäni. ei huono sekään.

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //