Tämä asia tulee selkärangasta, onneksi!

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Atria Eat & Go

Liikunnallinen elämäntapa. Tämä on asia, josta haluan omia vanhempiani kiittää. Jo pieni Esko oli tottunut liikkumaan ja jo pienen Eskon ympärillä urheilu ja liikunta olivat tiivisti mukana. Veljeni kanssa olimme ihan pikkupoikina usein isäni mukana hänen koripalloharjoituksissaan. Saimme aina, tai en tiedä olisimmeko saaneet mennä koulun patjavarastoon pomppimaan. Rakensimme sinne erinäisiä seikkailuratoja ja hypimme vuorotellen trampoliinilla. Uskoisin, että tuolta on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan myös liikunnan tärkeys minun elämässäni. Tämän asian pyrin myös omalle tyttärelleni siirtämään. Ei tarvitse kilpailla, ei tarvitse olla huipulla, mutta liikunnallinen elämäntapa olisi merkityksellistä saada osaksi hänenkin elämäänsä.

Omassa lapsuudessani ei ollut älypuhelimia, ei ollut Pleikkareita eikä ollut sosiaalista mediaa. Oli kerrostalon piha. Oli kaverit. Oli idoleja, joita leikittiin pihapeleissä. Timo Suden lähes täydellisen kääntölämärin opettelin sillä puuvartisella Montrealilla. Vietimme lähes kaikki päivät pihalla, pelaillen ja leikkien. Kouluikäisenä aloitin sitten harrastamaan urheilua kolmessa eri lajissa ja sille tielle olen jäänyt. Liikunta ja sen tarve tulee selkärangasta ja en pysty olemaan kovinkaan montaa päivää tekemättä jonkintyyppistä urheilusuoritusta. Oli se sitten reipas kävely, koristreenit, lenkki, kuntosali tai kotijumppa. Olen kohtalaisen aktiivinen henkilö, joten energiataso nousee helposti liian korkeaksi. Läheiseni tämän tietävät. Kyllä, muutun sietämättömäksi.

Sietämättömäksi rakentuu myös nälkä jos ei tankkaa kunnolla liikunnan ohessa. Tämä on minun heikko kohtani. En ole koskaan kiinnittänyt syömiseeni minkäänlaista huomiota, lukuunottamatta karkkilakkojani. Eivätpä nekään ole supersuorituksiin johtaneet. Syön ihan mitä vaan, ihan milloin vaan. Joskus unohdan syödä kokonaan ja ihmettelen miksei jalka oikein nouse lenkkipolulla. En ole oikein löytänyt semmoista helppoa ja nopeaa syötävää, jonka voi tankata vaikkapa työpäivän jälkeen juuri ennen kuntosalia tai lenkkiä. Rahka ei täytä tarpeeksi. Lämmin ateria täyttää vähän liikaakin. Nyt on markkinoille tullut todella varteenotettava vaihtoehto Atrialta.

Atrian Eat & Go salaattiateriat ovat proteiinipitoisia, vegaanisia ja ennenkaikkea helposti nautittavia pika-aterioita. Noita herkkuja olen napsinut viime aikoina oikein urakalla. Pakkaus on kuin tehty nopeaan popsimiseen. Tarpeeksi tukeva, ei lentele pavut autonpenkeille ja mukana tuleva luha (armeijatermi lusikkahaarukalle) helpottaa syömistä huomattavasti. Maku on molemmissa annoksissa todella hyvä. Raikas, ruokaisa ja täyttävä. Itse olen syönyt aterioita ainoastaan kylmänä, mutta ne voi halutessaan lämmittääkin. Yhteenvetona voin suositella näitä uutuuksia kaikille helppoa, nopeaa ja terveellistä ruokaa etsiville. Toimii!!

Liikunnan ilon ja terveellisen valmisruoan saattelemana uuteen viikkoon!!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //

Ihan tavallinen äiti

On megaäitejä, on hyperäitejä, on superäitejä ja sitten on ihan tavallisia äitejä. Suuri kansansuosikki Robin totesi Vain elämää- jaksossa kappaleestaan, että ei aina tarvitse olla liian tai super. Riittää, että on sopivasti. Viittasi kappaleeseena, Sopivasti onnellinen. Se lause jäi mieleeni. Ei aina tarvitse olla super, mega tai hyper. Edes äitinä. Äitikin voi olla sopivasti äiti, ihan tavallinen äiti. Jokainen äiti on omalle lapselleen juuri se kaikista tärkein äiti, se kaikista rakkain.

Minun äitini on ihan tavallinen äiti, joka…

…käyttää kokatessaan ainostaan kuohukermaa.

…on todellinen viherpeukalo. Ei ole periytynyt.

…on antanut lapsiensa kasvaa juuri haluamaansa suuntaan.

…jäi työstään aiemmin eläkkeelle, ettei hänen ensimmäisen lapsenlapsensa tarvinnut mennä liian aikaisin päiväkotiin.

…ei pidä, että hänen lapsensa ostaa valkoisia tennareita.

…tekee aina F:lle prinsessakakun ja muistaa kuorruttaa pikkumimmin palan ranskanpastilleilla.

…ei ole unohtanut juuriaan ja puhuu edelleen Joensuun-murretta.

…tekee kerran vuodessa kaalikääryleitä. (maailman parhaita)

…on käynyt yhden kerran katsomassa poikiensa koripallo-ottelua. Pelkäsi koko matsin, koska oli niin isoja miehiä. Tönivät ja huusivat aikuisille pojillensa.

…on ollut nuorena töissä nykyisen asuntoni naapurissa.

…ostaa edelleen poikiensa vaatteisiin kasvunvaraa. Pituuteni 189cm, veljeni pituus 199cm.

…halaa aina saapuessani kotiin.

…halaa ja vilkuttaa aina lähtiessäni kotoa.

Äiti, paljon olet pojallesi antanut. Vuosi vuodelta ymmärrän enemmän kuinka suuren työn olet minun ja veljeni eteen tehnyt. Olet juuri minulle se kaikista rakkain ja tärkein äiti. Ihan tavallinen äiti ja mummo.

Hyvää äitienpäivää ihan kaikille äideille!!

-Esko-