Perjantain vanhat: Nämä sanonnat ihastuttavat ja vihastuttavat

Ja luinpas tuossa eilen Menaisten listauksen suomen kielen ärsyttävistä sanoista. Nahkayksiö, tunteroinen, meikämandoliini, teeppari, voikkuleipä jne, jne. Ihan jeppiskamaa, joten laitetaanpas perjantain vanhaksi seuraava teksti.

/// Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.

Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.

Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.

Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…

…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Hyvää viikonloppua!!

-Esko- ///

// Kuva: Jere Lehtonen, Lähde: Menaiset, nettiartikkeli 3.4.2019 //

Paras asia, jota voi tehdä lenkkitossut ja sukat jalassa

Ai, että olen odottanut tätä juoksuaikaa. Hiekat putsattu baanoilta ja puhdas asfaltti suorastaan kutsuu hölköttelemään. Nyt alkoi tämän pojan juoksut, työmatkajuoksut. Viime vuonna koulumme ekotekokilpailun pääteemana oli kyyditön koulumatka. Itsekin tartuin haasteeseen ja aloin juoksemaan töihin pari-, kolme kertaa viikossa. Nyt on reilut kaksi kuukautta aikaa ennen lomaa, joten hyvin kerkiää vielä antaa oman pienenpienen panoksen maapallomme hyväksi.

Eilen kirjoittelin alkuviikosta järjestetystä seminaarista. On aina mukava saada tieteellistä faktaa omien ajatusten tueksi. Liikunnan merkityksestä olen täällä kirjoitellut paljon. Matalan kynnyksen lenkkikerhoja olen pyrkinyt järjestämään, jotta saisi innostettua ihmisiä liikunnan pariin. En tykkää yhtään paasamisesta ja sormella osoittelun kulttuurista. Minun on täällä hyvin helppo huudella säännöllisen liikunnan tärkeydestä. Pienestä pojasta asti olen urheillut lähes joka päivä. Entäs ne kenelle liikunta ei ole koskaan kuulunut arkisiin askareisiin?

Ei varmasti ole helppoa aloittaa asiaa, joka tuntuu ensimmäisestä askeleesta lähtien todella pahalta. Uskon vahvasti, että rauhallisella, maltillisella sekä järkevällä startilla jokainen ihminen onnistuu lisäämään liikuntatuokiot elämäänsä. Seminaarissa ajatukset pyörivät vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, hyvä niin. Heistähän kasvaa niitä tulevaisuuden tekijöitä. Entäs ne nykyiset tekijät?

Nappasin yhdeltä standilta mukaani lappusen, jossa oli kerrottu liikunnan merkityksestä työpaikkojen työterveyskustannuksiin. Katselin niitä lukuja ja katselin uudestaan niitä lukuja. “2-3 kertaa liikkuvalla työntekijällä on 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.” Jos puolet esimerkiksi 50 työntekijän yksiköstä liikkuu riittävästi, saattavat mahdoliset kustannussäästöt olla rapiat 39 000 euroa. Ihan merkittävä summa siis.

Jos minä istuisin joskus jonkun työyhteisön rahakirstun päällä. (Tätä epäilen kyllä suuresti.) Sijoittaisin mahdollisuuksien mukaan jokaisen kahvitteluhetkien voileipä- sekä mansikkakermakakkujen kustannuksen suoraan henkilökunnan liikuntakannusteisiin. Pidemmällä aikavälillä tuottaisi varmasti melkoisia säästöjä ja esimerkiksi 39 000 eurolla saisi sitten jo aika hienot tarjoilut seuraaville yhteisille kahvihetkille.

Nämä aurinkoiset kevätpäivät ovat optimaalista aikaa liikuntakärpäsen puremille. Antakaa purra vaan!

-Esko-

/// Lähde: KKI:n (Kunnossa kaiken ikää-esite) ///