WAU, WAU ja hetkinen! Nyt olen yllättynyt, tyytyväinen, nöyrä ja äärimmäisen otettu. E2O-blogini on päässyt ehdolle The Blog Awards Finland- gaalaan tänä kuluvana vuonna 2017. Olen gaalamies. Olen pienestä asti katsonut lähes kaikki gaalat televisiosta. Emmat, Venlat, Jussit, Urheilugaalan ja eipä niitä muita taida ollakaan. Tämä gaala ei vielä tule televisiosta, ehkä joskus. Tähän gaalaan osallistuin viime vuonna ensimmäistä kertaa vieraana ja olin kyllä yllättynyt. The Blog Awards Finland 2016 oli todella hieno tapahtuma. Siellä huomasi ja ymmärsi, että blogit ja tube ovat todella merkittävä asia ja niille osataan antaa myös arvostusta.
Viime vuonna mietin salaa mielessäni, että ensi kerralla olisi niin siistiä olla ehdokkaana. Ja nyt tämä sitten toteutui. Aika mahtavaa ja samalla hieman outoa, että juuri tämä minun blogini on Suomen kirkkaasti suurimmassa, arvostetuimmassa ja säihkyvimmässä alan tapahtumassa ehdolla. Kolmen ehdokkaan joukossa olen ollut yhden kerran Venla-gaalassa. Ja siellä en todellakaan henkilökohtaisten saavutusteni ansiosta vaan Iholla-ohjelman tuotantoryhmän ja muiden ukkeleiden. Duudsonit korjasi tuolloin sen kirkkaimman pystin. Jos vertaan Venloja ja tätä Blogi-gaalaa, niin ääneni menee ehdottomasti jälkimmäiselle. Venla-gaala oli hieno kokemus, mutta kyseinen ilta ei kyllä muuten sykähdyttänyt. Toivottavasti lokakuinen ilta vuonna 2017 sykähdyttää. Ainakin tällä kertaa olen tehnyt itse työni ehdokkuuteni eteen.
E2O on ehdolla Vuoden Tulokas-kategoriassa. Voittajan valitsee arvoisat tuomarit, mutta myös te voitte osallistua yleisöäänestykseen, joten käykäähän antamassa äänenne omalle suosikillenne. Kannattaa käydä, koska palkintona on liput tuonne tapahtumaan ja vähän muutakin. Voin sanoa, että on ruoat, juomat ja tunnelma enemmän kuin kohdillansa.
ÄÄNESTÄÄ VOIT ——–> TÄÄLTÄ!!
Jes ja huh!
-Esko-
// Kuva: Amanda Aho //
Jaa, että poikaluokalle. Näin on varmasti kuudesluokkalainen Esko ajatellut kuultuaan, että tulee käymään silloisen yläasteensa muistaakseni seitsemäntoista pojan kanssa. Täytyisi käydä kysymässä mitä tämän idean takana seisseet pedagogit ovat ajatelleet. Seitsemätoista murrosikäistä poikaa samalle luokalle. Juuri, kun se kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen oli heräilemässä. Juuri, kun niitä ensimmäisiä luokkasormuksia oli vaihdettu ja laitettu roikkumaan niihin “kultaisiin” kaulaketjuihin. Niihin, jotka päästivät aina koristreenien jälkeen vähän vihreää väriä kaulalle. Kuitenkin tuo yläasteaika on jättänyt minulle hyviä muistoja peruskoulutaipaleeltani. Muistoja hienoista opettajista, jotka olemuksellaan ja persoonallaan saivat hieman epävarmat, finninaamaiset ja pilottitakkiset nuoret kiinnostumaan opettamistaan aineista.