F:n nukahdettua eilen tein jokaiseen iltaani kuuluvan uutistsekkauksen. Joltain sivulta nousi silmiini otsikko aiheesta, että saako muiden lapsia komentaa? En klikannut linkkiä edes auki vaan mieleeni tupsahti välittömästi noin vuoden vanha tapaus Vantaan Flamingossa, kun komensin tuntemattomia pikkupoikia vesiliukumäessä. Facebook-status kuului näin: “Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin. ”
Itse olen semmoinen ihminen, että jos näen lapsien käyttäytyvän huonosti, niin avaan kyllä suuni ja puutun asiaan. En ala räyhäämään ja huutamaan pää punaisena, vaan aloitan lauseen rauhallisesti sanomalla: Tiedäthän, että et voi esimerkiksi kiivetä vesiliukumäkeä väärään suuntaan tai tiedäthän, ettet voi etuilla leikkipaikan Angry Birds-kiipeilytelineessä. Oma lapseni toimii ajoittain ihan samalla tavalla ja en todellakaan loukkaannu jos joku tuntematon häntä ohjeistaa käyttäytymään kuten kuuluisi. Varmasti oma arkiammattini madaltaa kynnystä huomauttaa asioista myös tuntemattomille pikkuhepuille.
Tiedän, että ei ole helppoa puuttua toisten asioihin. Ja varmasti saattaa herätä ajatuksia, että mitähän tuokin Urpo alkaa minun lastani komentelemaan? Puuttuisi vaan omiin asioihinsa ja tuollahan se hänenkin jälkikasvunsa roikkuu pää alaspäin liukumäen päällä. Kukaan ei varmasti syyttä toisten asioihin puutu, eikä lapsen ohjeistaminen ole nyrkkeilytermein vanhemman tanssiinkutsu eikä kenenkään kasvatusperiaatteiden arvostelua. Yleensä huomautus johtuu ainostaan yleisen turvallisuuden ja viihtyvyyden ylläpitämisestä.
Yleisimpiä paikkoja, joissa saatat joutua hieman sormeasi heristelemään:
- Laivan pallomeri
- Ostoskeskusten leikkipaikat
- Pikaruokaravintoloiden leikkipaikat
- Vesipuistot
- Uimahallit
Tiedäthän Esko, ettet voi syödä salaa opettajanhuoneen jääkaapista Oreo-juustokakkua.
-Esko-
Eilen alkoi uusi Iholla-kausi. Kaudella elämäänsä avaa viisi julkisuudesta enemmän tai vähemmän tunnettua todella rohkeaa naista. Alkutunnarin pärähtäessä soimaan pärähti pintaan myös kylmät väreet. Sama biisi eri kasvoilla. Tuli suora aikamatka hetkeen, kun istui itse sohvalla ja katsoi ensimmäistä omaa jaksoa valtakunnalliselta televisiokanavalta. Ensimmäistä jaksoa katsoi muistaakseni lähes 150 000 ihmistä. Olihan se melkoisen outo fiilis, kun ne itse räpellellen kuvatut hetket olivatkin yhtäkkiä kaikkien edessä, kaikkien arvosteltavissa.