Ensinnäkin on ollut todella mukava naputella vastauksia myös tänne blogin puolelle saapuneisiin kommentteihin. Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan, asuntoasiaan. Reilun vuoden olen nyt asustellut tässä ”uudessa” kodissani. Viime vuoden puolellahan asuntoni oli remontissa noin seitsemän kuukautta ja koki sen aikana joitakin ainakin omaa silmääni miellyttäviä muutoksia. Keittiön yläkaapit poistuivat. Lattia vaihtui valkoiseen saarniparkettiin ja kalusteet saivat vähän uusia järjestyksiä.
Hankin asuntoni kunnon erohöyryissä vuonna 2016. Ihastuin siihen välittömästi. Juuri sopivan erikoinen minikaksio. Sopivan erikoinen on omistajansakin, joten niinsanottu hyvä match. Asunnon hankin sen elämän vaativiin tarpeisiin. Ajoittain vaihtuvia kokoonpanoja tätä asuntoa edelleen asuttaa ja hyvin se on meitä kaikkia palvellut. Vaan kuinka kauan se vielä palvelee? Sen varmasti aika näyttää.
Minä henkilökohtaisesti en ole ikinä haaveillut mistään jättimäisistä neliöistä tai omakotitaloista. Ja ei kai niihin tässä kaupungissa juuri kenelläkään olisi varaakaan. Asunnossa näen sen käytännöllisyyden kaikista tärkeimpänä asiana. Kotona ollessani vietän kirkkaasti eniten aikaa sängylläni, joka on lähes täydellinen televisionkatselulokaatio. Ruokaa laittelen vain omasta bravuurikirjastani ja aika askeettinen keittiöni palvelee sitä tarkoitusta mahtavasti. Kylppärissä mahtuu hyvin suihkuttelemaan ja pyykit kuivattamaan, niin ei ole se kodin ärsyttävin kapistus eli pyykkiteline keskellä ”olohuonetta”. Taloyhtiön sauna on kymmenen askeleen päässä kotiovesta ja autopaikka kahdentoista.
Tämä hyvin epävarma tilanne maailmalla ja korkohommat myös varmasti huolettavat juuri tällä hetkellä hyvinkin montaa asunnonomistajaa. Itselläni oli lainassani korkokatto, joka on tältä huolelta vielä toistaiseksi suojannut, mutta loppuupa sekin tuossa joulukuussa. Taas toistan itseäni ja kiitän, etten silloin aikanaan ostanut omiin ansioihini nähden liian kallista asuntoa. Varmasti muutaman satasen tulevat korkomenot nousemaan, mutta uskon hyvin selviäväni. Enkä todellakaan halua koko palkkaani asumiseen sijoittaa.
Mitä olisin tehnyt remontissa eri tavalla? Asentanut lasiliukuoven tuohon huoneiden väliseen oviaukkoon. Sillä keinolla olisi asunto saanut vielä selkeämmin kaksi eri huonetta ja täyden kokoonpanon ollessa paikalla olisivat asukkaat saaneet enemmän sitä omaa tilaa, jota kaikki elämäänsä ajoittain kaipaavat. Tämän voi onneksi asentaa myöhemminkin, mutta laiskuushan siinä helposti iskee, kun kaikki on sitä viimeistä silausta vaille valmiina.
Turhat höyryt ovat tässä vuosien saatossa jo täysin haihtuneet ja edelleen olen asuntooni kovin ihastunut. Stailauksen jälkeen ne perhoset vatsassa vain entisestään lisääntyivät.
Kivaa iltaa!!
Esko
