Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Yleinen

, , , ,

Taas jotain aivan turhaa pakotettua positiivisuutta!

22.2.2021

”Taas jotain aivan turhaa pakotettua positiivisuutta.” Narisin huonotuulisena opehuoneen sohvilla, kun kävelin useiden paperilappusten ohi, joissa oli kaikkien henkilökuntamme jäsenten nimet. Olin nukkunut edeltävän yön todella huonosti ja mollivoittoisen aamun olin itselleni rakentanut. Juuri ennen lomia näin minulle usein tapahtuu, vaikka senhän pitäisi mennä juuri toisinpäin. Siinä tuhisin, join kahvin mustana ja lähdin vetäisemään viimeisen työpäivän ennen viikon leppoista huilitaukoa työn touhusta.

Työpäivän päätteeksi nappasin oman lappuseni pöydältä ja taitoin sen reppuuni. Juoksin kotiin ja istuin pöytäni ääreen. Otin tuon paperin käteeni ja aloin lueskelemaan työkavereideni minusta kirjoittamia positiivisia juttuja. Partasuinen ukko herkistyi. Siis ihan oikeasti liikutuin noista kauniisti sanoista, joita luin. Se manaamani pakotettu positiivisuus tuntuikin aivan ihanalta ja loma lähti käyntiin todella kivasti. Usein olen itse kirjoitellut, kuinka lapsia ei koskaan voi kehua liikaa. Tähän voi nyt sanoa, että kivalta ne mukavat sanat tuntuvat aikuisestakin. 

Tässä viime aikoina tuolla sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensäkin on havaittavissa kyllä melkoisen negatiivista ilmapiiriä. Koronakriiisin alkaessa oli jotenkin hieno huomata, kuinka jopa somessa oli semmoinen yhteisöllinen ja kannustava meininki. Pikkuhiljaa tämän erikoistilanteen edetessä tuo positiivisuus ja tsemppaava ilmapiiri on sulanut aika tehokkaasti pois. Kyllähän tämä tilanne alkaa jo turhauttamaan. Sehän nyt on ihan selvä, mutta ei kai se virus valittamalla täältä mihinkään häviä. Ei se tosin häviä positiivisilla sanoillakaan. Paremmalta ne kuitenkin tuntuvat. Hyvähenkisellä piikittelyllä se toivottavasti jossain vaiheessa häviää tai ainakin vähenee huomattavasti. (Olipa osuva) 

Naputtelenpas tähän kirjoituksen loppuun nuo kaikki mukavat minusta kirjoitetut virkkeet. Täältä ne voi sitten helposti kopioida vaikkapa ansioluettelooni. Jos olisin työrekrytoija, niin antaisin noille asioille hyvin paljon painoarvoa. Tarkemmin minä nuo lukisin, kun esimerkiksi edeltävät työsuoritteeni. En tosin tiedä juuri mitään työnhakuprosessin kulusta, joten ei siitä sen enempää.

”Olet ehkä maailman paras ja luontevin kehuja. Piristät oppilaiden ja työkavereiden päivää ja luot hyvää ilmapiiriä ympärillesi.”

”Sinä tuot aina auringon mukanasi, kun tulet huoneeseen.”

”Eskon saun pium paum. Hengen nostaja.”

”Olet näkyvä ja kuuluva energinen piristys.”

”Mahtava tyyppi sekä luokassa, että luokan ulkopuolella.”

”Sulla on aina hyvä meininki päällä ja sopivan hyvä/huono huumori. Kohtaat oppilaat aina lämmöllä.”

”Sun oppilaat saa olla luokassa juuri sellaisia, kun he ovat. Sun positiiviset sanat ei lopu koskaan. Työhyvinvoinnista huolehtija.”

”My man! Ollaan hienosti hioduttu yhteen tässä ajassa. Iloinen, kannustava ja pilke silmäkulmassa.”

’Kyselet kuulumisia ja tervehdit muuta henkilökuntaa hymyssä suin.”

”NAURU. Naurusi pelastaa/helpottaa monia päiviä. Olet ihanan energinen.”

”Sinulta riittää ystävällinen kommentti aina ja kaikille. Arvostan!”

”Olet äärettömän kannustava ja jaksat upeasti rohkaista oppilaita. Saat sen arimmankin löytämään itsestään vahvuuksia ja (vähintäänkin salaa) hymyilemään onnistumisilleen.”

KIITOS ja kiitos näistä!

-Esko-

Comments (2)
, , ,

Täydellisen koulujen kermaviilikastikkeen metsästys ja löytyikö?

17.2.2021

Käsienpesu suoritettu ja on vuorossa siirtyminen kohti kutsuvaa ruokalinjastoa. Rapeapintaiset kalapuikot jo hieman sekoitetussa rivissä, höyryävä perunamuusi seuraavana. Salaatit ja sitten onkin vuorossa se valkoinen aarre. Yksi kauhallinen, toinen ja vielä kolmas. Juuri ja juuri pysyy annos siinä lautasen päällä. “Taidat ope tykätä tuosta kastikkeesta?” Kyllä minä rakastan (jos nyt ruokaan voi rakkaussuhteen kehittää) koulun kermaviilikastiketta.

Äidin tekemänä -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Lounasruokalat -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Jo vuosia on monta ajoittain hektistä työpäivää pelastanut niinkin yksinkertainen asia, kuin kermaviilikastike. Tai siis eihän se ihan yksinkertainen asia ole, koska mistään muaalta en ole niin hyvää valkoista aarretta saanut, en mistään.

Tähän kouluruokaprojektiimme oli ehdottomasti saatava mukaan työpaikkani kermaviilikastike. Marssin koulumme keittiön ovelle ja kysyin keittäjältämme reseptin (tosin mitat unohdin kysyä). Ja sitten olikin aika siirtyä Ollin keittiöön ja tarkoituksena valmistaa itse tuota samaa herkkua. Hyvää siitä tuli ja lähelle pääsimme, mutta ei se silti ihan täysin onnistunut. Näemmä sitä täydellistä voi valmistaa ainoastaan siellä mysteerisessä koulun keittiössä. On Cokiksen resepti, on Big Macin resepti ja sitten on koulun kermaviilikastikkeen resepti…

Näillä aineksilla me lähdimme varioimaan. (mitat heittävät):

  • purkki kermaviiliä
  • reilu rupsautus sinappia ruokalusikalle
  • etikkaa noin korkillinen
  • sokeria noin ruokalusikallinen
  • suolaa samainen määrä
  • tilliä ihan reilulla kädellä
  • ohkaisesti pippuria

Jälkiruoaksi olikin laskiaistiistain kunniaksi kunnon pullat. Väliin tietysti Nutellaa ja uutta herkkuani eli kinuskikermaa vatkattuna.

Onko tuo koulun kermaviilikastike tuttua ja oletteko löytäneet sen täydellisen koostumuksen?

-Esko-

AIKAISEMMAT KOKKAUKSET:

UUNIMAKKARA

PINAATTILETUT JAUHELIHAKASTIKKEELLA

Comments (5)