Suomalainen mies on säälittävä vässykkä, ja p”#€%t!!

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Ei muuten ollut työpaikan pöydällä korvapuusteja ja suuria tulipunaisia ruusuja aamulla odottamassa. Olisiko tarvinnut olla? Ei todellakaan. On mielestäni kuitenkin tärkeää, että meillä miehillä ja pojillakin on oma päivänsä. Se tuo esiin tärkeitä asioita, joita toivottavasti edes joissain medioissa nostetaan esille. Tai ainakin omaan korvaani päivän teema kuulostaa todella merkittävältä: ”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.”

Kirjoitin Googleen hakusanaksi: suomalainen mies. ”Suomalainen mies on säälittävä vässykkä.” Suomalainen mies on katoamassa maailmankartalta.” Suomalainen mies ei tanssi, vaikka syytä olisi.” ”Suomalainen mies ja työttömyys.” ”Suomalainen mies on tyhmä.” Poimin sieltä kahdelta ensimmäiseltä sivulta edellä mainittuja fraaseja. Kuulostavat melkoisen masentavilta. Toki virkkeet on irroitettu kontekstistaan, joka harmaan klangin saa aikaan. Ei helvetissä, kyllä suomalainen mies on todellinen timantti, arvokas semmoinen.

Itse olen saanut isältäni ja isoisiltäni hyvää miehen mallia. Isoveljeni on ollut mentorini ihan pikkupojasta lähtien. Olin pienenä todella ujo ja aina tallustelin veljeni perässä. Hän oli rohkea ja aloitti keskustelun, minun nyökytellessä taustalla. Aktiivisen urheiluharrastukseni myötä olen tavannut elämässäni todella paljon erilaisia miehiä ja poikia. Pukukopeissa on ollut hyvä kasvaa. On oppinut arvostamaan kaveria. Tsemppaamaan, kannustamaan, voittamaan, toki myös häviämään ja pettymään. Ja semmoinen pilke silmäkulmaan on sieltä ikuisiksi ajoiksi elämääni mukaan tullut. Voisin väittää ettei se sieltä koskaan katoa. 

Katselin työpäiväni jälkeen kuntosalin infrasaunassa First Dates Suomi- ohjelmaa. Siinä eräs neitokainen totesti miesihanteekseen ihan tavallisen miehen, joka osaa puhua. Ja osaahan suomalainen mies puhua, jos hänelle siihen mahdollisuus annetaan. Ja se olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikilla siihen mahdollisuus olisi. Olisi kanava, jossa häntä kuultaisiin ja ymmärrettäisiin. Miehet ja pojat saisivat olla juuri semmoisia, kun haluavat ilman mitään stereotyyppisiä odotuksia tai syyllistyksiä heidän valinnoistaan. Kaikki saisivat kurkottaa kohti omia unelmiaan juuri omien vahvuuksiensa kautta ympärillä olevia ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen.

”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.” Kaikki nämä kohdat ovat elämässäni tulleet tutuksi. Paljon teen töitä oman terveyteni eteen. Viikottaiset urheilumäärät ovat edelleen lähes samoja, kun aktiiviurheiluajoillani. Urheilen, koska nautin siitä ja toki tässä iässä myös siksi, että yksinkertaisesti näen toivottavasti enemmän terveitä päiviä elämässäni ja pysyn hyvässä iskussa. Niin ja toki myös siksi, että ajoittain voin vetää roskaruokaa niin paljon kuin jaksaa. 

Tasa-arvoa etenkin vanhempien erotessa tulee edistää paljon tulevaisuudessa ja uusi voimaan astuva lapsenhuoltolaki on jo askel parempaan suuntaan. Kyllähän se kiistämätön fakta on, että miehelle jää useimmiten käteen se kakkospari näissä asioissa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa sieltä pakasta voi kaivaa jo ässäparia tai jopa tasapuolista värisuoraa. 

Työskentelen luokanopettajana alakoulussa ja kyllähän minä työssäni olen lapsille jonkinmoinen roolimalli. Tätä ei kyllä arjessa aina kovinkaan paljoa tule pohdittua. Omana itsenäni siellä luokan edessä touhuilen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihan tavallisena suomalaisena miehenä. Jokainen opettaja sukupuolesta riippumatta tekee hyvin arvokasta työtä lastemme ja nuortemme eteen, mutta kyllähän miehiä olisi hyvä saada alalle lisää. Jos media joskus jotain positiivista alastamme kirjoittelisi, niin saattaisi jopa toteutuakin. 

”Puhuu ne miehetkin” oli aikanaan Iholla-sarjamme teaserin nimi. Joo, joo kyllä ne puhuu ja kirjoittaakin.

Hyvää miestenpäivää! Kuvassa kesäinen otos Mielensäpahoittajan festivaalilta. Mallusjoen miesvoimistelijat, olkaapa hyvät!

-Esko-

On se viihtyisä koti vaan tärkeä

Joo, kyllä sinä saat asuntolainan tuolle summalle. Siitäpä Nordean sinisissä kääreissä ollut hyvänmakuinen kova hedelmäkarkki suuhun ja oman asunnon etsintään. Tuosta hetkestä on aika tarkalleen kolme vuotta aikaa. Tuolloin asuin Munkkiniemen eroyksiössä, jossa aluksi roikkui eriväriset verhot ikkunan edessä. Asunto oli kiva, mutta ei se koskaan kotoisalta tuntunut. Ehkä hienoisen myllertävä tilanne vaikutti asiaan.

Tuota ennen asuin hetken muutama kuukausi sitten pilven reunalle siirtyneen isoäitini asunnossa. Siellä minä nukuin pappavainaan huoneessa Ikean sinisten kassien keskellä. Se oli kyllä aivan hirveää. Ei se kovinkaan kotoisalta tuntunut. Ne lapsuudesta tutut tuoksut ja kaikki tutut huonekalut eivät ainakaan helpottaneet sopeutumista. Onneksi kyseessä oli vain niinsanottu kriisimajoitus.

Ja se hetki, kun kesken välitunnin välittäjä soitti minulle, että tarjoukseni oli mennyt läpi. Fiilis oli melkoisen erikoinen ja noiden edellämainittujen asumusten jälkeen fiilis oli mieletön. Minulla oli ensimmäinen oma koti ja vieläpä semmoinen, joka ensimmäisellä katselukerralla aiheutti fiiliksen, tämä on pakko saada. Muistan, kun astuin ensimmäisen kerran sisään tähän nykyiseen huoneistooni. On kyllä vähän erikoinen. On kyllä hyvällä tavalla erikoinen. Erikoinen on omistajansakin, joten sopii minulle todella hyvin. Iskin samointein tarjouksen sisään ja läpihän se sitten muutaman kiemuran kautta meni. Täysin saneerattuun asuntoon oli aika helppo muuttaa. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Repiä muovit pois kaappien ovista ja sisustaa järkevästi. 

Aina postatessani Instagramiin jotain asunnosta saapuu minulle viestejä. Onpa sinulla kiva koti. Kyllähän tuolla viihtyy. Kivasti olet sisustanut. Tosi kiva koti. Totta, ei sitä aina edes osaa arvostaa kuinka onnekas voi olla, että on saanut hankittua juuri semmoisen kodin, jossa oikeasti on mukava viettää aikaansa. Jonne on aina kiva palata ja joka näin kolmen vuoden jälkeenkin herättää itsessä wau-fiiliksiä. Ja ennenkaikkea asunnon, joka ei syö läheskään kaikkia kuukausitulojani. Vähemmän menee tähän rahaa, kuin Munkan vuokrayksiöön. Ja onhan tuo lainakin lyhentynyt aika mukavasti kolmessa vuodessa. Onneksi siis ostin.

Näin syksyllä tulee vietettyä aikaa kotona enemmän kuin yleensä. Vaikka edelleen keksin itselleni aina ihan liikaa tekemistä. Joo, mennään nyt tuonne ja tuonne ja tuonne. Täytyisi osata ehkä ajoittain hieman himmata, olla vaan ja löllötellä. Poltella tuoksukynttilöitä, katsella vaikka sitä Netflixiä ja chillata. En muuten aikanaan tiennyt mitä Netflix and Chill tarkoittaa. Nopea Googlaus kertoi asian aika nopeasti. Nooh, mutta voisitteko auttaa maailman huonoista Netflixin käyttäjää?

Mitä sarjoja tai leffoja voisitte suositella Netflixistä? Chillaamisella tai ilman.

Iltoja!!

-Esko-