Seksiä, läheisyyttä ja tarrakirjadarroja

Noniin, jatketaanpas nyt vielä tänään tuon eilisen ikääntymisteeman ympärillä. Väistämätön faktahan on se, että ajan kulkuun ei kukaan meistä voi vaikuttaa. Siihen, kuinka sen aikasi käytät, voit kuitenkin vaikuttaa todella merkittävästi. Katselin taannoin Maria Veitolaa, kun hän kyläili NBA:n supertähti Lauri Markkasen luona. Markkanen toisteli useampaan kertaan, kuinka hän omilla valinnoillaan pyrkii olemaan se paras versio itsestään. Se oli nuorelta mieheltä todella viisasta puhetta. Tänään tuolla kuntosalilla katsoin peiliin ja mietin mielessäni. Katsooko minua tuolta peilistä paras mahdollinen versio itsestäni? Tätä olisi varmasti meidän jokaisen hyvä ajoittain pohdiskella.

Muutama viikko takaperin huomasin olevani stressin pyörteissä. Kiire arkiduunissa, siihen päälle lähes päivittäinen kirjoittelu ja tekstiä ei meinannut syntyä millään. Uuden projektin virittelyä ja siinä oli tälle pojalle vähän liikaa kuormitusta. Aktiivisuuskelloni stressikäyrät huitelivat keltaisella ja uusimpana merkkinä levon tarpeesta vasempaan silmääni pesi elohiiri. Hiiren nimi taisi olla rva. S.Tressi. Onneksi on muuttanut jo toiseen osoitteeseen. Alkaneelle lomalla en tehnyt tietoisesti mitään suunnitelmia. Ensimmäiset päivät olen panostanut vahvasti hyvinvointiini. Maksimaalisia unia, kehonhuoltoa ja paljon liikuntaa. Tänään tuolta peilistä katsoi jo ihan hyvä versio minusta. Liikunnan ja levon kombinaatio on itselleni täysin korvaamaton.

Entäs sitten se paras versio itsestäni. Millainen se sitten olisi? Tässä neljänkymmenen ikävuoden kolkutellessa ovelle on jo todella korkea aika miettiä niitä valintoja elämässä, joilla voi vaikuttaa sen terävimmän Esko Sakarin löytymiseen ja ennenkaikkea säilymiseen. Ja onhan sekin täysi fakta, että se paras versio ihmisestä on usein myös se paras versio kaikille ympärilläoleville ihmisille ja ympäristölle. No mitäpä se paras versio minusta sisällään pitäisi?

  • HYVÄ YLEISKUNTO: Jos millään keinolla kykenen elintasosairauksien tikittävää aikapommia välttämään omalla toiminnallani, niin siitä tulen varmasti pitämään huolta. Kiitos vielä kerran vanhemmilleni liikunnallisen elämäntavan iskostumisesta takaraivooni.
  • JÄRKEVÄ IRTIOTTO ARJESTA. Rakastan juhlimista ja juhlia tärkeiden ihmisten seurassa. Tässähän tuleekin sitten hieman ristiriitaa tuohon yllä olevaan ranskalaiseen viivaan. Juhliakin voi niin monella eri tavalla. Ehkäpä sitä on nykyisin tullut tässäkin asiassa vähän järkeä päähän. Niitä tarrakirjadarroja ei vaan enää jaksa. Ja niihin jos joihinkin voi vaikuttaa hyvinkin paljon omalla toiminnallaan.
  • Tarrakirjadarra= Hienoisesti venyneen illan jälkeen oli aikoinaan niin heikko olo, ettei voinut liikkua sohvalta yhtään mihinkään tai edes siinä sohvalla. Noin kaksivuotias pikkumimmi tuli leikkimään isänsä kanssa ja liimasi naamani täyteen tarroja. Lapsella oli ainakin hauskaa ja sehän lienee tärkeintä.
  • IHMISUHTEET: Konmaritus, sehän on ollut vallitsevana ajatuksena monen ihmisen kodissa sen pinkkikantisen kirjan julkaisun jälkimainingeissa. Jossain puhuttiinkin tämän jälkeen ihmiskonmarituksesta. Kyllä, kuulostaa todella julmalta. Siivoa elämästäsi pois ne ihmiset, jotka tuovat ainoastaan kuormaa ja joiden ympärillä vallitsee ikuinen negatiivisuuden kehä. Tähänkin voi omalla toiminnallaan aika paljon vaikuttaa, ei toki ihan kaikissa tapauksissa. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tuovat sinulle hyvää energiaa ja joiden seurassa on vilpittömästi molemminpuolinen luottamus.
  • RAKKAUS: Tuntea olevansa rakastettu ja tarjota toiselle mahdollisuus tuntea olonsa rakastetuksi. Uskoisin, että jokainen ihminen tällä planeetalla haluaa elämäänsä rakkautta. Muotoja toki voi olla useita. Itselleni romanttinen rakkaus on ollut hieman hakusessa, mutta eiköhän senkin aika ole vielä edessä. Tämäkin versio minusta kykenee sitä jo ilman pelkoa vastaanottamaan. Aina ei niin ole ollut.
  • SEKSI JA LÄHEISYYS: Läheisyys, ilman sen kummempia hyrriä, huristimia tai helistimiä. Eikä niissäkään mitään pahaa ole, mutta tämä on asia, joka näin yksinelävänä jää aivan liian vähälle. Ne arkiset kosketukset, pikkukiusoittelut ja korvasta puraisut ovat täällä sinkkuelämän kiemuroissa hienoisen haastava toteuttaa. Ja, onhan tämä lienee ihan todettu fakta, että erotiikka ja läheisyys korreloivat suoraan ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kanssa. 
  • ÄLÄ OLE MU###U! Tähän voit itse vaikuttaa sataprosenttisesti.

Valintoja Esko, valintoja. Hyviä valintoja. Riittääkö se ihan hyvä versio?

-Esko-

Ei h#####i, kohta juhlitaan minun nelikymppisiä. Vai, onko se nyt niin paha?

Eilen olimme hyvän ystäväni kanssa suunnitelemassa tulevia yhteisynttäreitämme. Täytyyhän nyt tasakymppejä juhlia oikein kunnolla. Viimeksi tämmöiset isot juhlat järjestimme kavereideni kanssa, kun täytimme kolmekymmentä. Ja tuntuu, että nehän olivat vasta ihan äsken. Ei, ei siitä voi olla vielä kymmentä vuotta. Minä Esko Sakari täytän kohta neljäkymmentä. Sitä ollaan menty jo yli puolivälin peilaten keskimääräiseen suomalaisen miehen elinikäodotteeseen. Pakko myöntää, että näin kirjoitettuna ja luettuna se tuntuu aika hurjalta. 

Nuorena sitä varmasti ajatteli, että nelikymppiset ovat jo ihan ikäloppuja, jotka eivät enää nykymenosta ymmärrä yhtään mitään. Farmariautoilla kurvailevat ja lukunurkkauksissaan Kirjakerhosta kuukausibonuksena saatuja kirjoja lueskelevat. Tiivistä perhe-elämää viettelevät siellä punaisessa tuvassaan, perunamaasta en ole ihan varma. Ei se ihan näin ole mennyt. Olen varmasti paremmassa fyysisessä kunnossa kuin parikymppisenä. Henkinen kunto on parempi ja onhan tuota elämänkokemusta myös hieman päässyt karttumaan. Ei minua niinkään ikä häritse, enemmänkin ne numerot. Neljä ja nolla. 

Itselläni alkoi vähän niinkuin uusi elämä tuossa kolmisen vuotta sitten. Punainen tupa ja perunamaa- miehestä tulikin minikaksiossa asusteleva sinkkumies. Kohta nelikymppinen semmoinen. Pidän itseäni tällä hetkellä hyvin tasapainoisena ihmisenä. Vaikka juuri nyt en osaa ihan tarkalleen sanoa, miltä elämäni mahtaa esimerkiksi viiden vuoden päästä näyttää. Suurella mielenkiinnolla lähdetään taivaltamaan jälleen uutta kymmenlukua. Paljon on tullut tehtyä niin hyvässä kuin pahassakin. On ollut paljon onnistumisia ja tietysti myös epäonnistumisia. Suurimpana eroaminen ydinperheestä, jonka jälkeen olikin rakennettava oma identiteetti ja tulevaisuudenhaavet ikäänkuin alusta. 

Elämän peruspilarit ovat hyvillä kantimilla. Minulla on maailman ihanin lapsi. Minulla on korkeakoulututkinto, joka on taannut minulle viran työssäni luokanopettajana. Minulla on oma asunto, jonne on aina mukava tulla. Tästä nyt vielä toki muutama hassu euro maksettavana. Minulla on ihanat vanhemmat ja veli, jotka tukevat ja auttavat tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla on mahtava ystäväpiiri, joista lähes kaikki pääsevät muutaman viikon päästä kilistelemään uudelle kymmenluvulle. Minullahan on asiat siis oikein hyvin. 

Vielä nelikymppisenä vedän jalkaani ne rikkinäiset pillifarkut, nahkatakin ja lippiksen. Tanssin festareilla aamuyön tunteina. Jostain aikanaan luin, että kuinka kauan se Iholla-Esko yrittää roikkua nuoruuden haaveissaan? No tähän voisi vastata, että roikutaan nyt ainakin vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Terveisin! Nuorekas ja vetreä nelikymppinen (kohta).

Ikäpohdintaa varmasti tulossa lisää tässä lähikuukausina. Tämmöinen kevyt aloitus.

Mahtavaa maanantaita!!

-Esko-