Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Kesäinen Joensuu tarjoili parastaan

11.6.2022

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Original Sokos Hotel Kimmel / Pohjois-Karjalan Osuuskauppa

Mä olen lähdössä Montenegroon. Me lähdemme San Franciscoon. Minä lähden Joensuuhun. Näin kerroin, kun opehuoneessa oli puhetta kesälomasuunnitelmista. Opettajan kannattaa uskomusten mukaan lähteä heti loman alkajaisiksi reissuun, niin loma alkaa heti tuntumaan lomalta. Tätä pääsin nyt itsekin toteuttamaan ja kohteena siis Joensuu. Tuo vanha kotikaupunkini, jonne pääsyä olin odottanut aivan älyttömästi. Viimeisinä vuosina matkani tähän Pohjois-Karjalan helmeen ovat sisältäneet ainoastaan Ilosaarirockin. Tuo matka ei yleensä tarjoa kovinkaan kattavaa kiertelyä kaupungissa. Terassi ja alue kertaa kolme päivää.

Nyt oli pari päivää aikaa vaan olla ja nautiskella kaupungin antimista. Yövyimme uudistetussa Hotelli Kimmelissä, joka oli itselleni jollain tasolla tuttu paikka. Siellä olemme viettäneet esimerkiksi Joensuun Katajan pronssimitalijuhlia aikoinaan. Siellä olen saunonut ja uinut vanhalla saunaosastolla, joka kylpyläksi suuressa remontissa muuttuu. Harmi ettei ollut vielä auki. Heti astuessani sisään hotellin liukuovista tuli todellinen WAU-fiilis. Upea uudistus. Avaraa tilaa, upeita yksityiskohtia, valaisimia ja tietysti niin rentoa ja lupsakkaa asiakaspalvelua. Tämä on asia, joka mieltäni aina Joensuussa käydessäni lämmittää. Ihmisten hyväntuulisuus ja semmoinen aito kohtaaminen. 

Huone oli upea ja sielläkin oli itse askarreltu tervetuliaiskortti pöydällä. Ne pienet ja suuret asiat. Ikkunoista avautui näkymä vanhalle kirjastolle, josta olen pienenä poikana Vihreä Variksia isän kanssa lainaillut. Kimmelin sijainti on optimaalinen. Joki liplattelee ”takapihalla” ja vehreää puistoa on runsaasti. Tänä kesänä hotellille aukesikin Bistro Heilin piha, joka tarjoaa upeat näkymät mainitsemiini paikkoihin. Siinäpä voi sitten istuskella pitkäänkin kylmä limonadi kädessä ja grilliruoan tuoksu nenässä.

Ruokaa, kävelyä, ruokaa, kävelyä, muistelua, ruokaa ja kävelyä. Näistäpä se Joensuun matka oikeastaan koostui. Tuolla me pikkupoikina skeitattiin, kun vanhan Anttilan parkkipaikan ohi kävelimme. Tuolla oli äitini töissä, kun toria talsimme läpi. Tuolla asui isoäitini, kun Niinivaaralle asti kuljimme. Tuolla ei ollut mitään, kun Penttilän alueelle suuntasimme syömään. Toisen illan ruokapaikkamme Ravintola Aittaranta sijaitsi siellä kerrostalojen siimeksessä, joita oli noussut todella paljon sitten viime näkemäni. Todella hienoa seutua, jonne on kannattanutkin rakentaa.

Ja olihan se tietysti käytävä katsomassa myös Linnunlahden seutu. Miltä se oikein näyttääkään ilman tuhansia ihmisiä ja rokkifestivaalia? Miltä tuntuu laulaa Suvivirttä uljaalla Laululavalla? Aivan, kuten pienenä poikana perinteikkäästi lauloin. Hienolta näytti alue ja yhtä nuotin vierestä edelleen hoilasin. Heinäkuussa olen tietysti taas samaan paikkaan suuntamassa. Silloin ympärillä on tuhansia ihmisiä ja lavalla on esiintymässä niitä himppasen parempia tulkitsijoita. 

Joensuu ja Hotelli Kimmel tarjosivat kyllä aivan täydellisen aloituksen lomaan. Allekirjoitan uskomuksen. Hyvä on opettajan heti reissu tähän alkuun tehdä. Upea keli, mahtavaa ruokaa ja itselleni niin kovin tärkeä kaupunki. 

Ennen reissua kyselin seuraajiltani Joensuu-vinkkejä ja laittelen tähän muutamia:

  • Vesikioskin pullavohveli -> kokeilin ja oli mahtava
  • Osuuskaupparock -> järjestetään 17-18.6 Sirkkalan puistossa Kimmelin “takapihalla”
  • Jokiasema
  • Torikahvilat -> torilla oli kyllä eläväinen meininki ja paljon ihmisiä
  • Mihailin Taverna -> Gyrot tuoksuivat nenään ohi kävellessä
  • Ruusupuiston kuntoportaat
  • Syö karjalanpiirakoita! -> Kimmelin aamiaisella oli tarjolla ja kyllä muuten söin

Mie kiitän!

-Esko- 

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , ,

Pieni keittiöni koki melkoisen muutoksen

10.6.2022

Semmoinen yksitasoinen olisi hieno. Hakusanoiksi: minimal kitchen, yksitasoinen keittiö, loft kitchen jne. Kuparia sinne täytyy tulla. Kuparinen hana ja allas. Ne ovat olleet aina suuri haaveeni ja nehän täytyy toteuttaa. Näillä haaveilla marssin pariinkin paikkaan suunnittelemaan tulevaa täysin uutta keittiötäni. Nähtyäni loppulaskun mietin, että nyt kaatui haaveet. Aivan, kuten Jore Marjaranta lauloi.

Suunnitelma kaksi siis käyttöön. Minulla on vain reilut viisi vuotta vanha keittiö kodinkoneineen. Nyt Esko jäitä hattuun. Ei ole kovinkaan järkevää laittaa kaikkea uusiksi. Hakusanoiksi: keittiön kaappien ovien vaihto, Helsinki. Ja sieltähän sitten alkoi asiat etenemään. Vanhat kodinkoneet ja rungot jäivät, yläkaapit poistuivat, mutta kaikki muu menikin uusiksi. Ja kyllä, siellä ne olivat paikoillaan. Kuparinen hana ja allas.

Tänään astuessani asuntooni olin aivan innoissani. Se koronavirus-taudin kourissa saatu idea oli nyt siirtynyt toteen ja siinä se oli melkein valmiina edessäni. Kävelin ympäriinsä ja ihastelin. Samalla iski silmääni alle kymmenellä eurolla tuunaamani kupariputket, jotka itseasiassa nyt ovat määränneet värimaailman myös keittiööni. ”Se mitä ei voi peittää, pitää korostaa”- ideologiasta kaikki sai silloin aikoinaan alkunsa.

Vaaleus tuo paljon avaruutta asuntooni. Siinä ei ole liikaa neliöitä ja hyvä niin. Minä en niitä ympärilleni kauheasti tarvitse. Minä en myöskään halua maksaa tämän kaupungin hintasolla yhtään niinsanotuista ylimääräisistä neliöistä. Minimalistinen keittiö ilman mitään turhaa sopii minulle myös todella hyvin. Asuntoni sydän ei sijaitse siellä. Se sijaitsee jossain ihan muualla. Tuolla varustuksella pärjään oikein mainosti.

Kohta minulla on valmis asunto. Se tuntuu vähän erikoiselta näin vajaan puolen vuoden kiertolaiselämän jälkeen.

Mukavaa aurinkoviikonloppua!!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like