Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Upeita ja huolettomia vuosia

16.9.2018

Syksy se saapuu tai on varmasti kalenterikuukausien mukaan jo saapunut. Tänään oli kyllä upea syyspäivä ja kävimmekin ystäväni kanssa käppäilemässä pirteän kävelylenkin hienoissa Lahden metsämaisemissa. Tässä makailen lapsuudenkotini omassa huoneessa. Syksyhän se on monelle nuorelle myös opiskelujen aloittamisen ja itsenäistymisen aikaa. Moni varmasti muuttaa ensimmäistä kertaa niinsanotutusti omaan pesäänsä ja se vanha huone vanhemmilla jää vain satunnaiseksi vierailupaikaksi. Niin se jäi minullakin. Kylläkin aika myöhään joidenkin mittareiden mukaan.

Muutin ensimmäistä kertaa omilleni vasta 21-vuotiaana. Otin samantien tarpeeksi etäisyyttä ja lähdin harjoittelemaan sitä itsenäistä elämää Joensuuhun asti. Aloitin vuoden mittaiset opinnot Itä-Suomen liikuntaopistossa, erityisryhmien liikunnanohjauskoulutuksessa. Samalla pääsin mukaan Joensuun Katajan koripallojoukkueeseen pelaamaan miesten Korisliigaa. Ihan yksin en kyllä edelleenkään muuttanut, vaan saimme juuri tarpeisiimme sopivan asunnon ystäväni kanssa aivan keskustan tuntumasta. Molemmilla sankareilla oli omat pienet huoneet ja yhteinen keittiö.

Siitäpä se sitten lähti käyntiin. Oma elämä noin 350 kilometrin päässä vanhemmistani. Asunto ja elämämme oli ehkä näin vuosien jälkeen tarkasteltuna hieman erikoista. Keksimme muunmuassa erittäin kätevän kikan kuinka kalapuikkoja voi valmistaa leivänpaahtimessa. Emme keksineet tapaa, minne olisi voinut laittaa hikiset urheiluvaatteet kuivumaan jokaisen päivän päätteeksi. Minä tosiaan pelasin koripalloa ja kämppikseni salibandya korkeimmalla sarjatasolla. Hän sattui vielä olemaan maalivahti ja se märkien kamppeiden tuoksu. Tästä saimme kyllä kuulla melkoisen paljon. Ei se meitä juurikaan haitannut.

Tuon vuoden aikana en kerinnytkään juuri vanhemmillani käymään ja näen sen ainoastaan hyvänä asiana. Lähes jokainen viikonloppu kului pelimatkoilla ja niinä satunnaisina vapaina viikonloppuina ei jaksanut lähteä matkustamaan sitä tuntien ja tuntien junamatkaa. Sieltä rakennettiin hyvä pohja sille omalla elämälle, joka jokaisella nuorella ihmisellä on väistämättä edessään. En muuten tiedä onko tehty tutkimusta siitä missä iässä suomalaiset nuoret muuttavat omilleen ja se lapsuudenkoti jää taakse.

Tässä samalla pohdiskelin, että juuri tällä hetkellä elän pisintä kautta yksin. Olen lähes aina asunut joko kämppisten kanssa tai muuttanut melkoisen pian yhteen silloisten mielitiettyjeni kanssa. Enää en sentään valmista kalapuikkoja leivänpaahtimessa ja pesukoneisiin on keksitty pikaohjelmia, joilla saa urheiluvarusteet pestyä lähes päivittäin. Sieltä on erityisryhmien liikunnanohjauskurssin kautta hakeuduttu yliopiston kautta tuonne luokan eteen karttakepin varteen. Tsemppiä siis kaikille opiskelunsa aloittaneille ja itsenäistyville nuorille. Nauttikaa ja ottakaa ilo irti. Ne ovat upeita ja huolettomia vuosia.

Milloin on teillä tapahtunut lähtö ”omilleen”?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (15)

You Might Also Like

, ,

Lähtisitkö uudelleen mukaan Iholla-sarjaan?

13.9.2018

Tein eilen ensimmäistä kertaa Instastoriesissa monien suosiman kyselyn. Seuraajani saivat kysellä minulta ihan mitä tahansa. Kysymyksiä tuli todella paljon ja erittäin laajalta skaalalta. Opehommia, uusioperhettä, lempiruokaa ja vaikka sun mitä tuli esille. Oli itsellenikin oikein mukava vastailla. Tuli mietittyä asioita ja monesta eri kulmasta. Monesta kysymyksestä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa ja kirjoitankin nyt yhdestä. Osallistuin aikanaan varmasti monelle tuttuun Iholla-televisiosarjaan. Yksi kysymys kuului näin: Lähtisitkö uudelleen Iholla-sarjaan, jos se olisi mahdollista?

Vastaus tähän on, että aivan ehdottomasti lähtisin. Sarjaa kuvatessa ei ollut vielä Snapchatteja ei Instastorieseja ja eipä tainnut silloin olla Youtube-kulttuurikaan kovin kummoisessa kukoistuksessa. Se puolivuotinen kuvaussessio aivan arkisesta elämästä oli jotain niin outoa, että se oli samalla jollain tavalla kiehtovaa. Aluksi oli todella kummallista ja jopa noloa kävellä kaupungilla ja jutella kameralle. Istua ravintolassa kameran kanssa ja eniten jännitti tuoda kamera omaan luokkaani ja kysellä oppilaiden vanhemmilta kuvauslupia ja kertoa ”projektistani”. Jännitys oli turhaa, koska suhtautuminen oli hyvin ymmärtäväistä. Juuri tänä päivänä miestä ja kameraa ei varmasti ihan niin paljoa kummasteltaisi.

Elämä koostuu erilaisista vaiheista ja sarjaa kuvatessa elämä on hyvin erilaista kuin tällä hetkellä. Sarja on tallennettuna DVD:ille, jotka ovat hyvässä tallessa tuolla kaapissani. En ole niihin juurikaan palaillut. Täytyisi ihan oikeasti katsoa joskus muutama jakso läpi ja vertailla omaa minääni tähän nykyiseen Eskoon. Hiukset olivat ainakin paljon pidemmät ja ajatuksenjuoksu tai ainakin niiden esiintuominen huomattavasti nykyistä vaivalloisempaa. Muistan joitain monologeja kameralle jutellessani olleeni aivan lukossa. Pelkäsi avoimuutta. Tämä ei johtunut vain kamerasta tämä johtui minusta.

Jos lähtisin nyt tekemään uutta tutkimusmatkaa itseeni olisin varmasti huomattavasti rohkeampi, huomattavasti avoimempi. Aiemmin sitä pelotti näyttää itseään niinä heikkoina hetkinä. Avoimuus ja asioista puhuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Kirjoittamisen kautta tämän on huomannut. Kannattaako sitä tehdä koko kansalle onkin sitten ihan eri kysymys. Tämän linjan olen valinnut ja tällä mennään. Enemmän se on hyvää elämääni tuonut kuin negatiivisuutta. Niin ja mitä tuo sarja elämääni toi?

Noh, sehän toi tietysti Iholla-etuliitteen joidenkin ihmisten puheisiin. Se toi todella erikoisen hetken, jonka kokee vain kerran elämässään. Oma naama lävähtää neljä kertaa viikossa televisioon kaikkien katseltavaksi. Se toi mahdollisuuden kirjoittaa varmasti jossain mittakaavassa suosittua blogia. Nykyään kirjoittajia on niin paljon, että jonkun ”potkun” se vaatii, jotta ihmiset sen oman alustasi löytävät. Se toi monta uutta tuttavuutta ja mahdollisuuden nähdä televisiotyöläisten kulisseihin. Se toi tuonne kaappiini DVD:t, jotka sisältävät kolmekymmentäkuusi jaksoa ammattilaisten työstämää materiaalia elämästäni.

Nykyäänhän lähes jokaisella ihmisellä on taskussaan kapistus ja sovellukset, jolla voi kuvata sitä oman elämänsä Iholla-sarjaa. 

-Esko-

// Kuvat: MTV lifestyle ja Sub. Jälkimmäinen: Marek Sabogal //

Comments (4)

You Might Also Like