Miten sinä oikein sait oman bissen?

”Tehääkö bisse Esko Kyrölle? Jos yhtään kiinnostaa, niin nähää joku päivä.” Tämmöinen viesti kilahti Instagramiini huhtikuussa 2022. Viestin lähettäjä oli lahtelainen ystäväni Teemu, jonka kanssa olemme samoilla koripallokentillä hikoilleet nuorempina ja Pässinpuistossa Chris Webbermäisiä donkkeja iskeneet, kun oikeisiin koreihin emme yltäneet. Hän on nykypäivänä todellinen olutasiantuntija ja Pirkkalalaisen Panimo Himon puuhamies. Mies, joka puhuu oluen äänellä.

Meni kolme päivää ja istuimmekin Kampissa oluttuopit edessämme. Otin muistaakseni Karhun hanasta. Siitä se sitten lähti. Mukana ringissä istui myös Himon todella taitava graafikko Pia. Juttelimme ja ideoimme, juttelimme ja ideoimme. Itse pidän suuresti soureista. Semmoisista kunnon mehukeitoista. Sainkin sitten päättää mahdollisen makuyhdistelmän. Makeaa, kitkerää ja perään täytyisi tietysti saada salmiakkia. Mango, joo. Karpalo, joo. Salmiakki, joo. Kuulostaa juuri niin erikoiselta, että sillä mennään!

Panimo Himon tölkkien visuaalinen ilme on aivan upea ja samassa ringissä sitten ideoitiin vielä sekin kuntoon. Olin juuri edeltävällä viikolla käynyt Lahdessa Sihlmanin Antin studiolla räpsimässä kuvia ja ehdotin tuota mustavalkoista otosta. Pia sai heti hyvän idean. Tuo kuva ja siihen lisäksi jotain värikästä. Alustavassa ideassa päästä piti lähteä ilotulitteita, mutta ainesosakruunu salmiakkiposkilla toimikin sitten paremmin. Mielestäni todella onnistunut ja juuri sopivan erikoinen lopputulos.

Sopivan erikoinen on kyllä tuo oluen makukin. Muistan sen hetken, kun menimme kesäisenä keskiviikkona Pirkkalaan tölkityshommiin. Sain lasiini maistiaiset. Olin häkeltynyt ja onnellinen. Täysin päästäni Karhu-tuoppi edessä keksitty makuyhdistelmä olikin yhtäkkiä edessäni ja se maistui aivan älyttömän hyvältä. Siitäpä sitten aloitimme hommat ja iskimme niinsanotusti ESKOa tölkkiin aivan liukuhihnalta. Parisentuhatta tölkkiä omalla naamalla olikin yhtäkkiä tosiasia. Siellä Kampissa käyty keskustelu realisoitui oikein kunnolla.

Tämmöinen oli ESKO:n synnytyskertomus. Täyden kympin tölkki sieltä tuli, jonka kyljessä on lainaukseni lahtelaisittain. Voiko toi yhistelmä toimia? Ilman deetä.

Kiitos Panimo Himon jengi. Kiitos Siku kuvasta. Kiitos kaikki älyttömät ideat ja rohkeus niiden toteuttamiseen. 

Vielä loppuun ystävieni makuanalyyseja:

”Maistuu terveelliseltä.”

”Ei tätä montaa tölkkiä pysty vetää.” 

” Maistuu ihan hotellin multivitamiinijuomalta, jota hörppisi salmiakkipastilli suussa.”

”Maistamatta paskaa!”

Mukavaa loppuviikkoa!!

-Etiketti-

// Kuvat: Antti Sihlman, Pia Iiramo //

Todella onnistunut säilytysratkaisu

Tuolla on noita viime muuton jäljiltä olevia pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Tuo viime muutto tapahtui 2016 loppuvuodesta. Eli melkein kuutisen vuotta sitten. Miksi olen perinyt äidiltäni hamstraajageenin? En raaski heittää pois. Jos vaikka vielä joskus käyttäisin. Tästä ajatusmallista pyrin pääsemään eroon, kun tänne asuntooni remontin jälkeen palailin.

Sortti-asemalla tein aika monta vierailua. On muuten todella hyvä palvelu. Sain myös viimeinkin aikaiseksi varata kirpparipöydän Munkkivuoren ostarin uudelta Kulma-kirpputorilta. On muuten todella hyvä palvelu ja myös todella hyvä myynti. Sain viikosta yli 400 euroa. Ainakin minun korvaani kuulosti todella suurelta summalta. Tosin koukutin itseni palveluun, jossa voit seurata myyntejä lähes reaaliaikaisesti. Katsoin niitä noin seitsemän minuutin välein. Ehkäpä juuri tämän takia ei minusta ole koskaan tullut kovinkaan pitkäjänteistä sijoittajaa. 

Nyt asunnossani on tavaraa ja vaatteita juuri sopivasti. Täällä ei liikaa ole säilytystilaa ja aika monesti olen miettinyt mistä sitä lisää taikoisin? Sänkyni päätyseinässä on ihmeellinen syvennys. En tiedä mikä on mahtanut sen funktio olla. Se ei ole koskaan ratkennut. Asuessani täällä se on toiminut leikkipaikkana, piilona ja viimeisimpänä nukketalon säilytyspaikkana. Remontin jälkeen sainkin hyvän idean.

Teetän sinne kaksi vaatetankoa ja eteen tuollaiset liukuovet. Tänään kävi todella mukava remonttihenkilö ne asentamassa ja töistä kotiin saavuttuani tuli se paljon puhuttu WAU-efekti. Siitä tuli täydellinen ja tuonne mahtuu nyt siististi lähes kaikki ne ykkösvaatteeni hienosti. Ja ovatpa vielä sopivasti katseilta piilossa. 

Tämä oli todella onnistunut säilytysratkaisu ja tuopa se vielä lisää tilantuntua tähän toiseen huoneeseen.

Olen onnellinen!

-Esko-