Nyt tuli lähtö

Tuon minä haluan. Kävin useana iltana pihassa kääntymässä. Tiirailin ikkunoista sisälle. Näytön olin varannut ja ensimmäistä kertaa sisään astuessani olin varma, että nyt löytyi ihan ensimmäinen oma asuntoni. Todella persoonallinen, erilainen ja täytti juuri ne kriteerit, joita olin ruutupaperille raapustanut. Naapuritalon pitkäaikaisasukas tiesi kertoa, että on aikoinaan toiminut alkoholisoituneiden ja eronneiden miesten tukitalona. Jälkimmäisen kriteeristö täyttyi kohdallani.

Asunto oli täysin saneerattu. Revin keittiönkaapeista teipit irti ja alta paljastui aivan iskemättömät korkeakiiltoiset ovet. Itse sain suunnittella säilytystilat. Tehokkaasti onnistuin ne tekemään. Jokainen huonekalu on tänne hankittu harkiten. Lähes kaikki ovat sukumme peruja tai äitini karun ilmauksen saattelemana tänne saapuneet: Sitten, kun miusta aika jättää, niin sinulla nämä säilyvät.  Vuodet vierivät ja voin todeta. Rakastan tätä asuntoani. Tänne on aina kiva tulla, aina.

Huomenna onkin sitten täysin yllättäen edessä muutto hetkeksi muihin maisemiin. Tämä rakas asuntoni tulee kokemaan täydellisen remontin. Olikin hieman piilevää ongelmaa ollut rakenteissa, jotka onneksi huomattiin tässä vaiheessa ja kaikki pystytään korjaamaan. En oikein ole osannut murehtia tätä asiaa yhtään. Elämä on heittänyt tässä lähivuosina eteen hieman haastavampiakin tilanteita. Niistä selvittyäni ei yksi asunnon remontti tai kiveniskemä auton tuulilasissa tunnu yhtään miltään. Ei yhtään miltään.

Kerrankin toimin tämän asunnon pakkaamisen kanssa järkevästi ja onnekseni tämä sattui tähän lomalle. Aloittelin hommat ajoissa ja tein kaiken pikkuhiljaa. Aamulla haen pakettiauton ja pari kaveriani saapuu muuttoavukseni. Kahdessa tunnissa olisi tarkoitus selvitä ja kamppeet tuohon läheiseen varastosäilytykseen toimittaa. Sitten onkin aika siirtyä sijaismajoitukseen. Huomenna kirjoitellaankin sitten muista maisemista.

Tuokoon tämä mukanaan uusia seikkailuja ja tulisipa kaikki nyt kerralla kuntoon.

-Esko-

Viikko ilman kahvia ja miltäpä se on tuntunut?

Siinä se tökötti opehuoneen kulmauksessa. Oli vaihtoehtoja vaikka muille jakaa. Kokeiluun se sinne Hollolalaisen koulun taukotilaan aikoinaan hankittiin. Sille minä ojensin Don´t worry be happy- kuppini, jonka olin oppilaalta lahjaksi taannoin saanut. Wiener Cafe oli valintani aina. Se maistui aivan taivaalliselta. En ollut aiemmin kahvia juonut ja silloin valuttelin tuota helmeä kuppiini useampia kertoja päivässä. Jossain vaiheessa olinkin jo syvemmällä pelissä ja sekaan tiputtelin lirauksen espressoa. Tämä tapahtui vuonna 2013 ja siitä asti olenkin erinäisiä kofeiinituotteita, lähinnä kahvia kitannut aivan älyttömästi. Äitini on toki kieltänyt juomasta enää viiden jälkeen. Sitäkin olen toistuvasti rikkonut.

Olenko juonut kahvia suuren nautinnon toivossa? Ei, en todellakaan. Illuusio pirteämmästä Eskosta on ollut lähes aina taka-ajatuksena. Ehkäpä se järkevästi nautittuna olisi piristänytkin. Aina se olin minä, joka opehuoneessa tiputteli ykkösellä päivän vanhoja kylmiä kahveja. Ei ole kaunistanut. Aina se olin minä, joka herätti ihmetystä, kun vettä sinne mustan kahvin sekaan laskin. Aina se olin minä, joka valitsi sieltä sen suurimman kupin. Enää en näin toimi, koska päätin yrittää tässä joululomalla lopettaa kuin seinään kahvin sekä muutkin kofeiinituotteet.

Nyt on viikko takana ja miltäpä se on tuntunut? Aivan hirveä startti. Ensimmäiset kolme päivää särki päätä aivan h#€%&/i. Ei se kunnolla edes Buranalla taittunut. Edelleen olen nukkunut ihan yhtä paljon päiväunia, kun aina ennenkin. Ehkä jopa enemmänkin. Ihan yhtä myöhään olen illalla sängyssäni kukkunut, kun aina ennenkin. Tiedän, että viikko on hyvin lyhyt aika. Pahin alkaa taittumaan, joten tällä kaavalla jatkan. Tulikoe, eli töiden alku onkin sitten se Bowseriin verrattava loppuvastustaja.

Korvaavaksi tuotteeksi on valikoitunut Hopeatoffee- ksylitolipastillit. Ovat muuten todella hyviä ja eiväthän ne mitään karkkeja ole, ei.

Mukavaa viikkoa!!

Esko