Posts

Posted on

Tahdoin ja Esko sulhassimulaattorissa

Hotelliyö saatu Sveitsistä.

Tahdon! Tietysti tahdoin, kun tuttuni Hyvinkäältä kysyi minua miesmalliksi heidän muotinäytökseen. Kyseessä ei ollut mikä tahansa näytös, vaan Hotelli Sveitsissä järjestetyn häätapahtuman yhteydessä ollut teemaan liittynyt muotinäytös. Tuo hääteema ei itselleni ole kovinkaan tuttu ja pitäähän sitä varasulhasen rooliin hypätä, jos semmoinen mahdollisuus suodaan. En ole koskaan muuten käynyt missään häätapahtumissa. Nyt olen ja kyllä liittyy siihen sormusten pujottamiseen aika paljon erinäisiä asioita. Pukuja, kattauksia, sormuksia, hääautoja, bändi ja ja ja. 

Itse en ole avioliiton satamaan vielä elämässäni purjehtinut. Nyt pääsin hyppäämään pariksi päiväksi hienosti järjestettyyn sulhassimulaattoriin. Siinähän tuli käytyä läpi kaikki avioliiton erinäiset variaatiot. Pappi ei tosin ollut paikalla ja ehkä hyvä niin. Pukua siellä aluksi soviteltiin ja se päällä näytin ihan uskottavalta mahdolliselta aviomieheltä. Siitä siirryin viettämään ennakkoon ”hääyötä”. Olin niin väsynyt rankahkosta työviikosta, joten nukahdin lähes välittömästi sängylle hypättyäni. Mitäköhän olisi mahdollinen morsian sanonut tästä? Ei kuuluneet lemmenleikit tähän simulaatioon.

Ja ennen h-hetkeä alkoivat hikikarpalot hieman nousta otsalle. Eihän minulla ollut mitään hajua millä puolella sulhasen täytyy kävellessä olla? Minkälainen on juuri se optimaalinen ote siitä upeasta morsiamesta? Ensimmäisen morsiamen kanssa oli kävely hieman jäykkää. Toisen kohdalla meni jo hieman paremmin. Kolmannen kanssa alkoi jo hieman hymyä irrota. Neljäs olikin jo niinsanottua lastenleikkiä. Toivottavasti ei oikeassa elämässä tarvitse ihan noin montaa kertaa harjoitella. Ei tässä kyllä enää ehtisikään. Ja kalliiksihan semmoinen tulisi. Henkisesti ja kukkarolle.

Siinäpä sitä kerkesi parissa päivässä leikata hääkakkua, yllättyä, ihailla ja saattaa lavalle upeita morsiamia. Hääsviitissäkin kävimme. Siellä oli sängyllä ruusunlehtiä ja tunnelmaa. Tosin otimme vain valokuvia. Onnistuneiden kuvien jälkeen tulikin sitten ero. Hymy huulilla ja onnellisena sinkkuna lähdin kotiin ajelemaan. Nyt on harjoiteltu ja tuon lähempänä tätä toivottavasti ikuisen rakkauden juhlaa en ole koskaan ollutkaan. Nyt on siitäkin kokemusta.

Sain sulhaspalkkiona lahjakortin Hotelli Sveitsiin kahden hengen huoneeseen. Haluan näin naistenpäivän kunniaksi arpoa tämän palkkioni eteenpäin. Laittaa niinsanotusti hyvän kiertämään ja tarjota jollekin onnekkaalle seuraajalleni Instagramissani (@eskokoo) mahdollisuuden viedä puolisonsa/lapsensa/ystävänsä tuonne Hyvinkään helmeen. Voi sinne toki yksinkin mennä. Käykäähän osallistumassa.

Kivaa sunnuntaita!!

-Esko-

Posted on

Eihän sulle isi koskaan satu mitään?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IF Vakuutus

Eihän sulle isi koskaan satu mitään? Tyttäreni käveli ohitseni ja huomasi otsikoinnin, kun viimeistelin edellistä kirjoitustani koskien Ifin vakavan sairauden turvaa. Suljin läppärini ja nappasin hänet sohvalle syliini istumaan. Keskustelimme hetkisen aiheesta ja kerroin asioista hänen ikäkautensa huomioiden. En alkanut luettelemaan esimerkiksi kymmenen sairauden listaa, joiden korvauspiiriin vakavan sairauden turva yltäisi. ”Niin, sähän juokset lenkkejäkin paljon. Mä lähen nyt piirtämään.” Niin juoksen, mutta vakavia sairauksia ei niiden kohdalle iskiessä oikein voi karkuunkaan juosta. Ne on vain kohdattava ja silloin astuu esiin sana huoli.

Huoli on asia, joka saa aivan uuden merkityksen siinä hetkessä, kun kätilö ojentaa syliisi pienen kauniisti kapaloidun nyytin. Lapsen huoli vanhemmasta ja vanhemman huoli lapsesta on mukana käsikirjoituksessa varmasti läpi elämän. Itse muistan pikkupoikana itkeneeni peloissaan, koska isi ja äiti kuolee. Isä oli juuri muuttanut uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle ja me muut muutimme vasta hieman myöhemmin. Pieni poika oli asiasta hämmentynyt ja tuo hetki on jotenkin piirtynyt hyvin tarkasti mieleeni. 

Viimeisimmän Ifin kirjoituksen jälkeen soitin isälleni pitkän puhelun. Tällä kertaa en kysynyt pikkupoikamaisesti ihan suoraan milloin te äidin kanssa kuolette? Hieman hienovaraisemmin keskustelimme suvussamme esiintyneistä vakavista sairauksista. Onneksi niitä ei juurikaan ole ollut. Itseasiassa tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun puhuimme tästä hieman raadollisemmasta aiheesta. Seksi, sairaudet ja raha ovat olleet perheessämme aina hieman vaikeita puheenaiheita. ”Emme me tuommoista vakuutusta tarvitse. Emmekä varmasti saisikaan. Me alamme olla jo sen verran vanhoja.” Nämä iskän sanat jäivät pyörimään puhelun jälkeen mieleeni. Minulle he eivät ole vanhoja, vaan ihan ne samat isä ja äiti, kun silloin pellavapäisenä pikkupoikana.

Oman lapseni kautta on alkanut ajattelemaan elämää ja sen rajallisuutta jotenkin hieman eri kantilta. Mitä jos minulle sattuisi ihan oikeasti jotain? Oman jaksamisen lisäksi se lapsen huoli olisi varmasti todella raastavaa seurattavaa. Niin raastavaa, että ei siihen nämä kirjaimet tässä tekstissä edes riitä. Iskä ja äiti eivät enää tuota vakuutusta saisi ikänsä puolesta. Minä sain ja sen myös hankin. Se ei henkistä huolta poista, mutta taloudellista huolta ikävän takaiskun kohdatessa helpottaisi.

Vakavan sairauden turvan hankkiminen netistä oli todella helppoa ja vaivatonta. Naputtelin itseni tälle sivustolle ja laskuri antoi vuoden vakuutusmaksuksi 175,67 euroa vuodessa 30 000 euron kertakorvauksella. Kyllä tuo summa varmasti helpottaisi mahdollisimman normaalin arjen jatkumista hämmentävässä, surullisessa ja pelottavassa tilanteessa. Tämä yhteistyö Ifin kanssa sai hieman pohdiskelemaan asioita ja oli myös hyvänä virikkeenä isän ja pojan väliseen keskusteluun perheemme vaietuista aiheista.

Elämä on näytelmä, jota kukaan ei voi valmiiksi käsikirjoittaa. Niin se on tuo luontokin, joka kuvissa näkyy. Mielettömän näköinen oli Vanhankaupunginkoski eräänä maaliskuisena lauantaina.

Aurinko siellä valaisee.

-Esko-