Kaurapuuroa lähdin ostamaan ja reissulta palasinkin uuden auton paperit kädessäni. Ihan vain ajattelin käydä pyörähtämässä tutussa autokaupassa, josta vanhan ajokkinikin ostin. No, kun sieltä löytyi juuri se timantti, josta olin salaisesti haaveillut. Toyotan CH-R oli myös hyvin vahva vaihtoehto, mutta samanmerkkiseen oli sitten kuitenkin luonnollista vaihtaa. Tuo hankkimani on sen verran uusi malli, etten oikein uskonut, että semmoisia vielä löytyisikään myytävänä esittelyautona. Löytyipäs ja koeajo sinetöi päätöksen.
Aikoinaan ihmettelin, kun eräs joukkuekaverini taputteli uutta autoaan konepellille sanoen samalla: Hyvä poika. Onpa tuo nyt vähän erikoista, mietiskelin mielessäni. Eilen sitten istuin uudessa autossani upean auringonlaskun maalatessa maisemaa taustalla. Hyväilin lämmitettyä rattia ja taisipas siinä minullakin päästä suustani ihan tietämättäni: Ihana! Nyt ymmärrän vanhaa joukkuekaverianikin paremmin.
Nykyään tulee ajettua paljon ja täytyy olla turvallinen sekä viihtyisä auto. Näin tämän itselleni perustelin. Toisaalta noissa perusteluissa on kyllä perääkin. Näissä uusissa autoissa on jos jonkinmoisia vekottimia, jolla matkasta tehdään nautinnollinen ja turvallinen kokemus.
Eilen saapui Instagramissa viestejä melkoisen paljon. Kirjoittelen tarkempia käyttökokemuksia hieman myöhemmin, kun opin vähän auton ominaisuuksia käyttämään. Tänään otin isän ja äidin kyytiin ja en saanut takaovea auki. Eli harjoittelua on hieman luvassa.
Nuha lähtee ja autokuume lähtee näemmä vain vaihtamalla. Ei ole enää kuumetta, mutta pienoisen nuhan se tähän hiihtoloman alkuun jostain tyrkkäsi.
Ihanaa lauantaita. Oli muuten oikeasti melkoisen upea auringonlasku Munkkiniemessa. Ja on tuo autokin aika upea.
-Esko-
