Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

arki

, , , , ,

We love urbaani irtiotto

11.10.2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Omena-hotellit

Hotelli on paikka, jonne mennessä nousee aina hymy huulille. Hotelli on paikka, jossa tunnet aina olevasi jollain tavalla lomalla. Oli kyseessä sitten pidempi reissu tai ihan vain yhden yön pikapyrähdys. Saimme tyttäreni kanssa mahdollisuuden päästä vierailemaan Tampereen Omena-hotellissa. Itse ajelin töistä suoraan kohteeseen ja nappasin pienen paikallisoppaan kyytiini. Veimme auton parkkihalliin ja talsimme parin sadan metrin matkan Omena-hotellin ovelle. Otin puhelimeni esille, tarkistin koodin ja ovet aukesivat kohti pientä urbaania irtiottoa arjesta. Painotan sanaa urbaania, koska hotelli sijaitsee aivan Tampereen keskustan ytimessä.

Heitimme tavarat huoneeseen ja siinä sivussa myös muutaman kärrynpyörän pitkillä käytävillä. Itsellä ei enää ollut nilkkaojennus ihan täydessä iskussa. Pikkuheppu sai päättää illankulusta ja hän johdattikin minua tottuneesti aivan vieressä sijainneisiin kohteisiin. Stockmann, Koskikeskus ja tietysti sen yläkerrassa sijaitseva hamppariravintola. Lopuksi haimme vielä hieman täytettä huoneemme jääkaappiin, joka on muuten hyvä idea. Ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas sen vakioiltanälän yllättäessä.

Huoneessa pelailimme uutta retroelektroniikkapeliä (ihan vähän oli omat näpit pelissä tässä hankinnassa) ja katselimme vierekkäin televisiosta Vain Elämää-sarjaa. Hotellin sänky ja sen puhtaat valkeat lakanat ovat myös jokaikinen kerta yhtä mukavat. Pikkuhepun nukahdettua menin vielä hetkeksi istuskelemaan huoneemme ikkunalaudalle. Tuijottelin remontissa olevaa Tamperetta ja sen kaduilla kulkevia ihmisiä. Välillä katselin sängyssä tuhisevaa pikkusankaria. Tuli jotenkin levollisen hyvä olo ja teki itsekin mieli kaivautua sänkyyn, silittää poskea ja sulkea silmät.

Aamulla herätessämme vatsojamme kurni ja olikin aika lähteä etsimään aamiaispaikkaa. No, sehän löytyi noin viidenkymmen metrin päästä Omena-hotellien yhteistyökahvilasta Cafe Siilinkarista, jonka voi halutessaan tilata jo varauksen yhteydessä. Tarjolla oli oikein kattava brunssityyppinen aamiainen, jonka kruunasi herkulliset Omar-munkit. Ruokailun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa hengähtää huoneessa ennen sen luovuttamista. Lopuksi vakiopakkailut, pientäkin pienempien Pet Shoppien keräily peittojen seasta ja eikun checked out -kyltti oveen.

Pikkumimmillä olikin vielä ennen Helsinkiin huristelua edessään ystävänsä synttärit Tampereella. Itse pääsin sillä aikaa käymään kohteessa, jossa olen aina halunnut vierailla. Vihdoin ja viimein sain tilata höyryävän mustan makkaran ihan sieltä kyseisen tuotteen alkulähteiltä, eli Tapolan tehtaan Musta makkara-baarista. Ai,että oli maistuva. Todella maistuva oli myös tämä yhden yön mittainen urbaani irtiotto arjesta. Omena-hotelli, olit juuri hyvä ja tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva!!

-Esko-

Comments (4)
, , ,

Tänään kaikki meni kyllä niin päin…

2.10.2018

Pyörin, pyörin ja pyörin. Tuijottelin kelloa vielä joskus yhden aikaan yöllä ja tein sen klassisen virheen, että siirtelin herätystä ja kuinka paljon minuutilleen minulla on uniaikaa jäljellä. No, olihan sitä juuri sen verran, että aamulla väsytti noustessa aivan tajuttomasti. Kahvikapselit tietysti loppu, joten täytyi kaivaa hätävarana oleva mikrokahvi esille. No, sitä siinä silmät ristissä rapsutellessani kaadoin kaikki purut nätisti persialaiselle matolleni. En kerennyt aamulla siivoamaan, joten pahimmat pois ja työpäivän jälkeen uusi yritys.

Hyppäsin autoon, laitoin musiikit soimaan ja lähdin huristelemaan kohti työpaikkaani. Juuri tähän päivään sopivasti bensavalo syttyi puolessa välissä matkaa. Onneksi siellä on aina sen verran pelivaraa jäljellä, että töihin pääsee vallan mainiosti. Edelleen se jo lähes pakolliseksi muodostunut aamukahvi juomatta. Alkoi kofeiinivajauspäänsärky hiipimään ovelle. Ja töissähän lähti heti kärkeen kaikki menemään aivan eisuunnitelmien mukaisesti.

Kirjautumiset oppilaiden koneille eivät onnistuneet ja sirkus oli valmis. Mielessäni kirosin tämän digiloikan jonnekin hyvin syvälle maan uumeniin. Ja tämä todisti taas hyvin sen, mistä Maaret Kallio mainitsi kuuntelemassani äänikirjassa. Mitä tuot tilaan, kun menet sinne? Minkälaista fiilistä olemuksesi välittää? Tänään luokkaan asteli jo valmiiksi hermot pingotettu herrasmies ja auttamatta se välittyi myös ympärilleni. Ei ollut niinsanotusti ihan niitä parhaita työpäiviä. Olin tänään myös varmasti todella huono työkaveri. Naama mutrulla painelin menemään ja huomasin jo yhdessä päivässä kuinka raskasta se onkaan.

Siinä päivän kruunaavia liikuntatunteja aloitellessani oli tietysti vielä liivit ja tötsät hukassa, mutta onneksi kollegani aisti, että nyt ei Eskolla ole ehkä se kuningaspäivä menossa ja auttoi kamppeiden keräämisessä ja metsästämisessä. Viimeisen oppilaan heitettyä jokapäiväiset vakioyläfemmat olin aivan rättiväsynyt. Näin jo silmissäni itseni vaakatasossa ottamassa noin puolen tunnin päiväunia. Lähdinkin melkoisen nopeasti kohti kotia, kunnes kurvatessani tankkaamaan huomasinkin, että olin unohtanut lompakkoni koululle. No, ei muuta, kun hakemaan. Tässä vaiheessa jo hieman nauratti. Nauratti, miten kaikki nämä pikkukommellukset aina osuvat samalle päivälle.

Tankki täyteen ja kotiin laittamaan myös vireystilan tankki täyteen. Eipä ole aikoihin maistunut päiväunet näin hyvälle. Ja ei muuten jäänyt ihan siihen puoleen tuntiin. Heräsin ja naputtelin tämmöisen ihan arkisen einiin onnistuneen päivän kirjoituksen. Liikunta auttaa aina, joten nyt kone sivuun ja ulkoilemaan. Merenranta on paikka, jossa nämä pikkustressit unohtuvat. Tämä se oli tämmöinen tiistai ja huomenna taas on ukko vakioiskussa.

Ainiin. Ne kahvikapselit on edelleen loppu.

Kuinkas se on teidän tiistai hurahtanut?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (8)