Aloitin oman blogini kolmas päivä huhtikuuta vuonna 2016. Tuolloin julkaisin uuden jutun jokaisena päivänä. Näin toimin varmaan parisen vuotta, kunnes sivustoni valtasi joku ihmeellinen virus ja hetkittäin eskokyro.fi toimikin linkkinä oletettavasti hieman hämärään erektiopilleribisnekseen. Tuli pakotettu tauko naputteluun. Pillerimyyjät saatiin karkotettua ja kirjoittelu jatkui vanhaan malliinsa. Nautin siitä paljon ja lukijamäärätkin pikkuhiljaa palailivat ennalleen.
Tuli Koronavirus. Päätin heti alkuun etten ala leikkimään kaikkitietävää virologia. En ala kirjoittelemaan tästä aiheesta juuri mitään. Hieman arkityötä ja vallitsevaa tilannetta sivusin. Ihmiset olivat kotona. Juhlat vietettiin videoiden välityksellä. Oma elämä koostui oikeastaan työstä, lenkkeilystä, ystävistä ja nukkumisesta. Ei tapahtunut yhtään mitään. Tuli taukoa naputteluun, koska ei ollut yhtään inspiroivaa asiaa ympärillä. Itseään toistava arki alkoi hieman syömään kirjoitteluintoa.
Ohjuksia ja panssarivaunuja. Kauheita kuvia ja tragediaa. Tällä kertaa päätin etten ala leikkimään sotatieteiden tohtoria. Liian iloinen teksti tuntui kielletyltä. Oman elämän ongelmat niin kovin mitättömiltä. Tuntui, että koko kirjoituskyky oli kadonnut. Kaikki tuntui jotenkin väärältä. Ajoittain yritin jotain naputella. Pyyhin pois ja jätin julkaisematta.
Blogini täytti huhtikuussa jo kuusi vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut kyllä vaikka ja mitä. Se on ollut hyvin tärkeä osa minua, elämääni ja tarinaani. Nyt on aika jälleen aktivoitua. Löytää se vanha ja hyvä fiilis tähän hommaan takaisin. Aikaisemmin annoin vaan mennä. Painoin Julkaise- nappia sen enempiä miettimättä. Noh, ehkä ajoittain olisi voinut vähän miettiäkin, mutta juuri tuollaisena haluan elämääni tänne tallentaa. Aitona ja itseni näköisenä.
Toivottavasti saataisiin se vanha hyvä meininki takaisin. Yhdessä.
Ihanaa viikkoa!!
Esko
// Kuva: Antti Sihlman //
