Vuokralla vai omassa asunnossa?

Suomi valittiin eilen maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnea Suomi ja suomalaiset. Onni se on hyvin subjektiivinen asia ja koostukoon se onnellisuus niistä jokaiselle tärkeistä asioista. Itselleni suurta onnea tuotti tänään asunnossani uurastanut siivoaja, joka sai asuntoni näyttämään aivan mielettömän upealta. Se hetki, kun saavuin töistä kiiltävään kotiin. Pääsin ohkaisesti maistamaan sitä tunnetta, joka niillä kotien muutosohjelmien ihmisillä on silmät avatessaan. Wau ja wau! Tämä on minun koti. Oli vielä laitettava siivoajalle tekstiviesti perään, että ilostutti kyllä tätä poikaa melkoisesti.

Minä maksan siivoamisesta ja etenkin näin hyvästä siivouksesta todella mielelläni. Tämmöinen asunnon totaalinen kuuraus tekee ajoittain niin hyvää. Sitä sitten yrittää ylläpitää parhaansa mukaan. Tiedän, ei tämä ihan tämmöiseltä näytä enää viikon kuluttua. Nautitaan nyt kuitenkin hetki. Ja teinhän minä tietysti sen, jonka varmasti hyvin moni tästä onnellisimmasta kansasta allekirjoittaa. Siivosin ja raivasin eilen siivoajaa varten.

Pari tuntia siihen vierähti. Miksiköhän sitä niin toimii? Eihän kukaan esimerkiksi siisti hiuksiaan mennessään parturiin tai kampaajalle. Ja aamulla tavatessani siivoajan selittelin hänelle kuinka en ole kerennyt olla kotona ja on niin likaista. Miksi ei voinut sanoa vain, että olen ollut laiska. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut puunata.

Ja tämähän kuuluu myös onnellisen kansan ominaispiirteisiin. Mennessäsi kylään tai kutsuessasi ihmisiä kylään, täytyy aina sanoa tämä klassikko. Minulla on vähän sotkuista, en ole ehtinyt siivoamaan. Kuinkakohan montaa vierailijaa tämä on häirinnyt? Kyllähän se varmasti joitain ihmisiä saattaa kummastuttaa miksi joku tilailee siivoajaa näinkin pieneen asuntoon. En koe asiaa millään tavalla erikoisena. Arjen huippuhetkiä on saapua töistä täysin puunattuun kotiin.

Kotiin, jonka hankinnasta olen hyvin onnellinen. Eron jälkeen muutin hetkeksi keräilemään hajonneita sirpaleita kasaan vuokrayksiöön. Siinä palaillessani täysijärkisten kerhoon aloin melkein heti etsimään omaa asuntoa. Ei ollut ihan helppoa löytää omiin tarkoituksiin sopivaa kämppää. Ne ovat nämä asuntojen hinnat kohtalaisen korkeita täällä Helsingissä. Sitten se vaan sattumalta tuli tämä timantti vastaan ja kaikki etenikin hyvin nopeasti.

Olen tässä kohta kaksi ja puoli vuotta asustellut. Eipä ole valittamista ollut. Onpas siinä lainakin lyhentynyt rapialla kymppitonnilla. Usein olen lukenut vertailuja, jotta kannattaako asua vuokralla vai omassa asunnossa? Itse olen todella onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus hankkia omistusasunto. Olen siis jälkimmäisen kannalla.

Keväällä aion tehdä pientä remppaa. Keittiön välitilaan on tulossa jotain piristystä. Valaistuksen laitan kokonaan uusiksi sekä pihan miniterassin nikkaroin kesäksi kuntoon. Niinsanottua faceliftia siis luvassa. En pysty jostain syystä lisäämään kirjoituksiini kuin yhden kuvan. Instagramin stooreissa enemmän kuvia.

Tuoksukynttilät palamaan ja nauttimaan puhtaasta kodista.

-Esko-

Sinkkumies, asutko tietämättäsi naisenkarkoittajassa?

Jostain netin syövereistä silmiini tupsahti otsikko, joka kuului jotenkin näin. Sinkkunainen, asutko tietämättäsi miehenkarkoittajassa? Olihan se nyt klikattava kyseinen linkki auki, joka johdatti Menaisissa julkaistuun juttuun. Kyseisen jutun perässä oli vielä leikkimielinen pikatesti, jolla voi testata oman asumuksensa karkoitusprosentit.

Vahvasti itse uskon, että useimmiten se karkoittaja (aika raaka sana) on ennemminkin itse asukki, kuin asunto. Mitäköhän tämä jutussa mainittu sisustusterapeutti Suzanne Roynon tuumaisi, jos tulisi vierailemaan täällä Länsi-Helsingissä sijaitsevassa minikaksiossa? Esko, asutko sinä naisenkarkoittajassa. Tällä pikatestillä se selviää.

  1. Ovatko kaikki vaatteesi viikattuna ja järjestettyinä vaatekaapissa?
  2. Sijaitseeko jääkaapissasi maitotölkkejä tai mehupurkkeja, joissa on vain liru pohjalla?
  3. Pesetkö treenivaatteesi jokaisen käyttökerran jälkeen?
  4. Onko seinälläsi tauluja, joissa on kirjailtu kaunolla teksti Live, Love, Laugh?
  5. Onko jääkaapissasi vakiovarusteena muovit revitty Karhun kaksitoistapäkki?
  6. Oletko korvannut viherkasvit tekokukilla?
  7. Tuleeko wc-pöntöstäsi mieleen suomalaisen rap-lyyrikko Paperi T:n kappale, Sä jätät jäljen?
  8. Etsiessäsi keittiönkaapeista juomalasia pöydälle putoaa ylitungetusta sekamelskasta kaveriltasi lainassa oleva kakkuvuoka sekä vanhaksi mennyt lahjaksi saatu mansikkaetikkapurnukka?
  9. Oletko yrittänyt piilottaa ylimääräisiä tavaroita mitä erinäisimpiin koloihin ja sopukoihin? Näistä vain tutut sinikeltaiset kassinkahvat muistuttavat.
  10. Pyykit kuivuvat asunnossasi keskellä olohuonetta vai nätisti piilossa kylpyhuoneen oven takana?

Kysymyksethän eivät liity minun asuntooni juuri millään tavalla. Ehkäpä noista joihinkin vastaisin kyllä. Tiedä sitten mihin? Menaisten jutun lopussa olleesta testistä sain seuraavan tuloksen: Huh! Kotisi on karsittu, eikä viesti liiasta naisellisesta itsenäisyydestä tai itsevarmuudesta. Miehet siis luultavasti jonottavat ovellasi.

Mitäköhän olisin saanut tästä itserakennetusta testistäni? Jonotusnumeroautomaattia en lähtisi ihan vielä hankkimaan.

Hauskaa iltaa!!

-Esko-

// Lähde: Menaiset nettiartikkeli 13.2.2019 //