Tiedoksi! Tämä kirjoitus ei sisällä mitään lääketieteellisiä faktoja. Tämä kirjoitus ei sisällä mitään ohjeita tai suosituksia minkään ruokavalion puolesta. Tämä kirjoitus on lähes tavallisen suomalaisen miehen itsekuria mittaava kokeilu. Päätimme ystäväni kanssa, että kokeillaan vetää joululomani jälkeen tammikuun loppuun todella vähähiilihydraattisella ruoalla. Tämä lähinnä siksi, että meillä lähti herkkujen napostelu täysin käsistä. Ei oikeastaan ollut kauppareissua, ettei sieltä olisi tarttunut irtokarkkeja mukaan. Ei oikeastaan ollut viikkoa, ettei olisi tullut syötyä ulkona vähintään kolmea kertaa viikossa. Tutustuimme hieman ketogeeniseen ruokavalioon ja päätimme kokeilla sitä. En tiedä menikö ihan ohjeiden mukaan, mutta sinnepäin, sinnepäin.
Söin reilut kolme viikkoa hiilihydraatteja täysin minimaalisesti. Ei sokeria, ei leipää, ei pastaa, ei perunaa, ei tippakaan alkoholia. Söin paljon kananmunia, lihaa (lähinnä kanaa), kalaa, majoneesia, pähkinöitä, avokadoja, erilaisia kaaleja, kurkkua, tomaatteja sekä salaattia. Lisäksi join vettä todella reippaasti. Ja miten se sitten onnistui? Ensimmäinen viikko oli aika vaikea. Olo oli hieman ärtyisä ja päätä jomotti tasaisin väliajoin. Ensimmäisellä viikolla en harrastanut liikuntaa juuri lainkaan. Ihan kevyitä kävelylenkkejä heittelin. Joululomalla hankittu turvotus alkoi hävitä hyvinkin tehokkaasti.
Toisella viikolla kroppa alkoi pikkuhiljaa tottua muutokseen ja tein kotonani ruokaa paljon. Nyt osaan löytää kaupasta jo niitä lähes täydellisiä avokadoja. Ovat muuten hyviä ja uskokaa tai älkää. En ole tätä aiemmin koskaan ostanut itse yhtään avokadoa. Oletettavasti olisi piste tullut Levottomat ykkösestä tutusta En ole koskaan- pelistä. Lautanen täyttyi hyväksi todetulla lautasmallilla. Paistettua marinoimatonta kanaa, kalaa, kurkkuviipaleita, tomaattia, avokadoa ja kourallinen pähkinöitä. Sivuun vielä pieni tursautus majoneesia. Ruokajuomana jääkaappikylmä vesi. Ilta- sekä aamupalaksi paistettuja kananmunia sekä pinaattia. Välillä myös pekonia ja hapankaalia.
Kolmas viikko menikin sitten jo huomattavasti helpommin. Alkoi tottumaan jo tähän itselleni hyvinkin merkittävään kokeiluun. Itsekurista nämä hommat ovat hyvin pitkälti kiinni. En muista milloin olen pystynyt olemaan näin kauan syömättä mitään herkkuja. Ei, en napsinut salaa edes niitä opepöydällä hyvin usein tarjolla olevia erinäisiä makupaloja. Kieltäytyminen opeokollegani tekemistä mokkapaloista teki kyllä tiukkaa. Liikuntaa pystyin harrastamaan jo lähes normaalisti, lukuunottamatta pitkiä juoksulenkkejä. Niihin ei yksinkertaisesti paukut riittäneet. Kävin paljon kuntosalilla. Yhdistin juoksumatolla kevyttä hölkkää sekä reipasta kävelyä. Siinä sivussa tuli katsottua Modernien miehien kaikki jaksot läpi ja tietysti uusi Tuntematon Sotilas. Rehellistä punttitreeniä tuli myös tehtyä ihan reippaasti.
Kirjoittelin aiemmin, että vyöreiät ovat minun vaakani. Sillä ideologialla aion jatkaa elämääni myös tästä eteenpäin. Ihan näin erilaisella ruokavaliolla en tule kyllä jatkamaan, koska en näe siihen itselleni mitään syytä. Hyvä haastaminen omaa itsekuria vastaan tämä oli. Niin ja myönnettävä on. Olihan se lähtöpaino kuntosalilla otettava niiden vyöreikien lisäksi. Nuoli pysähtyi joulun jälkeen 90 kilon tietämille. Tänään aamulla se oli 85 kiloa. Siinäpä se putosi myös paino hyvänä sivutuotteena. Eihän näin lyhyessä ajassa tapahdu vielä suuria muutoksia, enkä semmoisia juuri tavoitellutkaan.
Jos nyt saisi järkevöitettyä vaikkapa lapsuudesta tutun karkkipäivän ja ne sormet eivät hakeutuisi niin helposti sinne sinisen Woltin applikaation päälle. Saapa nähdä.
Istuskelen täällä hammaslääkärin odotushuoneessa. Kuukausiohjelmani on päättymässä, joten nyt hoidetaan viikossa hampaat kuntoon. Neljä aikaa varattuna. Deadlinejen mies.
Kivaa torstaita!
-Esko-
/// Kuva: Pixabay ///