Millainen on sinun unelmien nainen?

Tein toissapäivänä Instagramissani (@eskokoo) semmoisen kyselyosion iltaani ilahduttamaan. Kysymyksiä tuli melkoisen paljon ja niihin liittyviä viestejä vielä huomattavasti enemmän. Yritän aina kaikkiin mahdollisiin minulle tulleisiin yhteydenottoihin vastata, mutta nyt olin jo hieman helisemässä. Kyllähän se taas niin meni, että parisuhdestatukseeni liittyvät kysymykset olivat siellä podiumin korkeimmalla korokkeella. Eikä siinä mitään. Kivahan niihin oli vastailla.

Tämä klassikko: Miten voit olla sinkku, oli ehkä suosituin minulle saapunut viesti. Tähän kysymykseen olen saanut pohtia jotain järkevää vastausta tässä vuosien saatossa melkoisen monta kertaa. Täytyy koostaa siitä ihan oma kirjoituksensa. 

Jossain viestissä ihmeteltiin kuinka olenkin niin räväkkä ja tempoileva, kun minusta saa hyvin rauhallisen ja pidättyvän kuvan. Se kyllä hieman yllätti, koska mielestäni olen juuri hyvinkin paljon tuota ihan ensimmäiseksi mainittua. Mielenkiintoisia ja erilaisia mielleyhtymiä minusta ihmisten mieliin tuo some kuljettelee. Niin ja kirkkaasti kommentoiduin kuva oli aivan ehdottomasti vastaukseni kysymykseen unelmieni naisesta. Naputtelin sen hyvinkin nopeasti ja sen suuremmin mitään miettimättä, mutta itseasiassa tarkemmin itsekin vastaukseni luin. Ja kyllä, melkoisen onnistuneesti ne ovat siinä tiivistettynä. 

Sellainen ihan ihana, jolle…

…kelpaisi myös Smarketin ruusut

…oikealla tavalla rempseä ja hullu

…ymmärtäisi eletyt vuoteni ja näkisi ne vain osana minua

…ei pure huuleen, koska sattuu niin s#€%&%i

…olisin mielellään se ainut rakas mies ja tärkein semmoinen 

…lähes tyhjä maitotölkki jääkaapissa ei ole ylitsepääsemätön ongelma

Pakko on tähän loppuun laittaa vielä lainaus vuonna 2017 kirjoitetusta samaisen aihepiirin kirjoituksesta. On silloin ollut hieman korkealentoisempaa…

…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.

…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.

…rakastaa kesäisiä festivaaleja.

…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.

…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.

…silittää ohimennessään. Siis minua…

…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.

…niin ja tiskaaminen, käsin.

…ei laita pakasteita pieneen pussiin.

…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.

…ymmärtää todella huonoa huumoria.

…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.

…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.

…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.

…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.

Siinäpä sitä olisi muuten melkoisen hyvä cocktail. Elämän varrella oikealla tavalla ravistettuna, ei sekoitettuna.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Ja kesän 2020 juhannusheila on…

Ja sehän oli taas odotetun Iltalehden juhannusheilan testi edessä. Kyllä, ehkä se kertoo siitä ettei ole tälle keskikesän juhlalle kovinkaan kummoisia suunnitelmia, jos sormet syyhyten odottelet Iltalehden juhannusheilageneraattoria. Itselläni juhannus on ollut vain yksi tai kaksi ihan normaalia päivää vuodessa. Ei ole koskaan ollut mitään suuria traditoita. Helsingissä ja Berliinissä olen viime vuosina muutamat juhlajuomat kilistellyt.

Tänä vuonna kävi taas sama vakio. Ainiin, ihan kohta on juhannus. Kaupungissa se varmaankin menee. Pyhimyksen keikalle hankin kaverini kanssa liput lauantaille. Vai muuttaako tämä heilatestin lopputulos sittenkin tilannetta?

Aikaisempina vuosina heiloiksi (mielikuvitus) on osunut Chisu ja Li Andersson. Itseasiassa jälkimmäinen vastasikin aikanaan Instagramiini ja lähetti terveiset. On se tuo sosiaalinen media ihmeellinen. Ja vuonna 2020 juhannusheilakseni valikoitui kaunis aitakiituri Annimari Korte.

”Juhannuksena otetaan rauhallisesti, joten sinäkin pysyt vauhdissa mukana.”

Hyvä niin, koska nivuseni eivät kestäisi ja liikkuvuuteni ei kykenisi ylittämään varmaan yhtäkään aitaa. Annimarin aika 100 metrin aidoissa on tältä kesältä vanhasta kotikaupungistani Lahdesta 12,84. Ilman aitoja häviäsin varmasti muutaman sekunnin. Vauhdista siis auttamatta putoaisin. Ei voi mitään. Onneksi näin keskikesän juhlana voi siis ottaa rauhallisemmin.

” Ohjelmassa on vanhat kunnon mökkiolympialaiset mölkyn, tikanheiton ja kolmijalkajuoksun parissa.”

Hyvä ja huh. Näissä lajeissa voisin hyödyntää vanhaa ja tarkkaa koripallossa harjaantunutta heittokättäni. Olisihan se hienoa kruunata voitto kaatamalla upealla heitolla siellä kaukana tököttävä numero 12. Tai ehkäpä nämä voisi järjestää parikilpailuna. Olisimme Annimarin kanssa varmasti voittava kaksikko. Tässä vaiheessa mieleen pyrkii kuitenkin kysymys. Millä mökillä?

”Grilli tirisee herkullisia kasviksia, pöytä katetaan Suomen kesän kunniaksi mitä ihanimmilla uusilla perunoilla ja itse pyydetyllä ja savustetulla kalalla. Ilta menee pitkälti vissylinjalla, vaikka sallittekin juhlan kunniaksi myös parit limonadit.”

Ilta-aurinko laskee taustalla ja onkin tosiaan aika laittaa grilli päälle. Olenkin kunnon Weberin omistanut rivitaalohaavetta toteuttaessani. Kerran käytin ja sittemmin myin naapurille. ”Joo, minä voin lähteä kalaan ja nostaa meille illan antimet.” Huikkaan itsevarmasti lähtiessäni järvelle. Ei täältä s#€%&a mitään tule. Kai sitä yhden illan pärjää pelkällä maissilla. Siinä sitten vissyn kanssa maissia pureskellaan. Tunnelma hieman jäykähkö. On aika korkata limpparit hampaanvälit täynnä niinsanottuja maissijäämiä. 

”Tunnelma on iloinen ja lämmin, ja kun palaatte yöksi kotiin omien vällyjen väliin, ei unille kenties tarvitsekaan painua yksin.”

Kenties tarvitsee. 

Iloista ja oikein mukavaa juhannusta!!

Esko

// Kuva: Amanda Aho Lähde: iltalehti juhannusheilatesti //