Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ikea

, , , , ,

Ihanaa olla sängyssä

16.9.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IKEA Suomi

Viime viikolla saapui Instagramiini kysymys, jotta kuinka minä nukun nykyään. Tässähän on mahdollisuus antaa hyvinkin kattava vastaus. Eli annetaanpas mennä. Elämässäni on ollut yksi ajanjakso, jossa uni nousi salakavalasti kuin suurimmaksi vihollisekseni. Se oli yksinkertaisesti kamalaa aikaa. Aloin pelkäämään nukkumista ja jo illalla aloin miettimään, kun yöllä herään ja alan laskemaan tunteja herätyskellon pirinään. Sittenhän minä löysinkin itseni Helsingin Kannelmäessä sijainneelta Uniklinikalta. Naama oli valkoinen kuin aluslakanani ja silmänaluset kaikkien kylmien värien sekamelskaa. Niin oli aivotoimintakin. En varmaankaan ollut noihin aikoihin ihan parasta seuraa. Nuo ajat ovat jättäneet hienoiset jäljet ja unettomuuden kierteeseen en enää koskaan halua palata. Se on kerran voitettu ja uusintaotteluun en suostu.

Tämä IKEA Suomen yhteistyö tuli oikein optimaaliseen saumaan, koska en ole enää aikoihin sen kummemmin miettinyt omaa nukkumistani. Minun tuli kirjoittaa unipäiväkirjaa kahdelta erilliseltä viikolta. Ensimmäisen viikon päiväkirjamerkintöjä lueskellessani tein yhden merkittävän havainnon. Minulla on kyllä ne monien peräänkuuluttamat rytmit. Ne vaan sattuivat olemaan himppasen erikoiset. Tämä ensimmäinen seurantaviikko osui aikataulullisesti hyvään rakoon. Olin juuri aloittelemassa töitä ja kääntämässä rytmejäni työssäkäyvälle luokanopettajalle sopiviksi. Havainto numero yksi: Menin nukkumaan joskus puolen yön aikoihin. Paikkasin menetetyt unet lähes jokaisena päivänä parin tunnin päikkäreillä. Alkoi jo itseänikin ärsyttämään oma tilanteeni pelastuslaini: Mä vaan rakastan päikkäreitä. Läikähteli tuo rakkaus jo vähän turhankin intohimoisesti.

Ennen toista seurantaviikkoa sain onnekkaana ihmisenä käydä noutamassa minulle räätälöidyn paketin IKEASTA. Päätin uusia prameita KRANSRAMS- lakanoita laittaessani, että nyt yritän tehdä muutamia pieniä viilauksia, jotta saisin unta hieman aikaisemmin. Tämän jatkumona saisin ehkäpä ainakin lyhennettyä nukuttuja päiväunia. Rakastan niitä siis edelleen. Vastarakastuneen intohimon yritän kääntää semmoiseksi hieman seesteisemmäksi välittämiseksi. Yritän myös pyhittää sänkyni vain nukkumiselle ja ra…Jälkimmäinen ei lähiaikoina olekaan ollut sen suurempi ongelma. Eli tein työhommani keittiön pöydän ääressä ja puhelimen pyrin jättämään myös toiseen huoneeseen yön ajaksi. Tämän takia IKEA Suomen sinisestä kassista löytyikin hieno GÄNGA-messinkinen herätyskello.

On muuten tuo niin pienoinen laite osoittautunut äärimmäisen hyväksi kapistukseksi. Ei ole enää sitä veruketta, että on pakko pitää puhelinta lähellä, koska siinä on herätys. Aina siinä on kiusaus mennä katsomaan sosiaalisen median kiemuroita ja mennä toteamaan, että eihän täällä minua keskellä yötä kukaan kaipaa. Noin jättimäistä STJÄRNBRÄCKA-peittoa, jonka sain en ole ikinä edes ole osannut kaivata. Minä rakastan hotelleja ja nämä uudet sänkykamppeeni saavat helposti minut mielikuvamatkailemaan hotellilakanoiden syleilyyn. Ja onhan tuo uusi karhukaverinikin aikamoisen lempeä tyyppi, ihan kuin kättäni ikuisesti koristava lajitoverinsa. Kaikki sammuu Tulosruudun jälkeen. Niin olen minäkin muutamana menneenä yönä. Tämän rytmin yritän arkena säilyttää.

Loppuun on hyvä listata Eskon unen pahimmat viholliset:

  1. Matkapuhelin. Kuinka sen jättäminen toiseen huoneeseen onkin niin vaikeaa? Uskoisin, että en ole ihan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
  2. Liian myöhään suoritettu urheilu. Kesällä lähdin lenkille joskus tuossa yhdeksän aikoihin. Siinä kymmenen jälkeen suihkusta tulleena sai hetkisen Nukkumattia odotella. 
  3. Alkoholi. Jos joskus ottaa yhden tai kaksi saunaolutta, näkyy se heti omassa nukkumisessani tai ainakin korreloi suoraan yöllisiin vessareissuihin.
  4. Tinder sunnuntaisin.
  5. Liian myöhään nautittu kofeiini. Täytyy ottaa äitini ohjenuora käyttöön. ”En mie ennää kolmen jälkeen tohdi juoda.” En minäkään. 

Ja vastapainona on hyvä listata tiivistettynä IKEA Suomen yleiset vinkit parempaan uneen:

  1. Mukavuus
  2. Makuunhuoneen lämpötila
  3. Ääni
  4. Ilmanlaatu
  5. Värit ja kalusteet

Näin syksyllä 2020 on muuten ihanaa olla sängyssä. Sade liplattelee ikkunalautaan ja saa vaan kääriytyä ihan uusiin lakanoihin ja painaa pään kivasti muotoutuvaan, ergonomiseen KLUBBSPORRE-tyynyyn. Uni on juuri tällä hetkellä ystävä, ei vihollinen.

Mitkä ovat teidän unienne pahimmat viholliset?

Hyviä unia ja sopiipa muuten uusi vihreä KÖLAX-päiväpeittoni aikasen hyvin uuteen maalattuun seinääni.

Esko

// Kuva: Jenny Helenius //

Comments (0)
, , , ,

Pikkujouluviikonlopun peruskuulumiset

15.12.2019

Se on pikkujouluviikonloppu kääntymässä kohti loppuaan. Viisi päivää ja sittenhän se onkin jo joululoma ovella. Erikoista kuinka nopeasti tämä ensimmäinen lukukausi on hujahtanutkaan. Syksyllä ”pienten” kanssa aloittaessa jopa hieman jännitti, mutta juuri tällä hetkellä ikäluokkahyppäys tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdoilta. Mukavat työkaverit siinä sivussa luovat hyvää fiilistä ja sehän on myös vallan mukavaa. Näiden työkavereiden kanssa vietimme siis perjantaina niitä legendaarisia ”firman” pikkujouluja.

Pikkujoulutiimi oli loihtinut upeat puitteet onnistuneelle illalle. Ja olihan sinne loihdittu myös mahdollisuus laulaa karaokea. En tiedä mikä minuun aina menee tuon karaoken kanssa? Se on asia, jossa totaalisen häpeän ja suuren onnistumisen raja on hyvin häilyvä. Itse luulen aina olevani tuossa jälkimmäisessä kategoriassa. Itsevarmuus on tapissaan ja tunnen itseni kovan luokan tulkitsijaksi. Aamulla videomateriaalia katsellessa ja etenkin kuunnellessa sitä vajoaa tahtomattaan takaisin tuonne ensimmäiseen kategoriaan. Ei se Lapin kesä ihan Loirilta kuulostanutkaan.

Lauantai menikin sitten enemmän ja vähemmän lepäillessä. Lähes naapurissani järjestettiin hieman vähemmän mainostetut ystävämyynnit, josta kävin todella edullisesti hankkimassa hieman joululahjoja sekä itselleni kauan etsimäni vanhan koulukunnan baseball-takit. Todella kovat löydöt. Illalla kävin katsomassa kovaa vauhtia kasvavaa kummityttöäni ja palauttelemassa mieleeni kuinka nopeasti pienet lapset onnistuvatkaan levittämään kaikki lelunsa olohuoneen lattialle. Hieman nopeammin onnistuu levittäminen, kuin siivoaminen.

Sunnuntai alkoi tutusti Fressin juoksumatolta ja tietysti infrasaunasta. Yksi parhaista tavoista aloittaa päivä. Iltapäivällä ystäväni Ollin kanssa Ikeaan ja tietysti lihapullat ranskalaisilla. Minä se olen erikoinen heppu, kun voin sanoa viihtyväni Ikeassa. Ja pikkujouluissa tuli muuten puhetta muistakin asioista, joissa olen ehkä hieman erikoinen. En juo koskaan viiniä. En ole sitä taitoa koskaan oppinut, enkä aio myöskään enää opetella. En myöskään pidä suklaasta. Opehuoneen pöydälle lähes päivittäin ilmestyvistä konvehtirasioista en ole syönyt vielä yhtäkään. Joskus niitä saattaa mennä, mutta enemmän olen puhtaita irtokarkkimiehiä.

Yllättävän aktiivinen viikonloppu pikkujoulujen jälkeiseksi, yllättävän.

-Esko-

Comments (2)