Browsing Tag

joensuu

, , ,

I love Joensuu!

2.6.2022

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa sekä Original Sokos Hotel Kimmel

Joensuu, tuo samankorkuisten kerrostalojen ruutukaavakaupunki. Kaupunki, jossa kirkot tuijottavat toisiaan pienten mäkien päällä. Tämä kirkkojen välinen alue kätkee sisälleen niin paljon muistoja. Joensuu on minulle kuin se kolmas kotikaupunki. Ensi viikolla pääsen aloittamaan kesälomani tästä niin tärkeästä kaupungista, josta äitini on kotoisin. Itsekin olen Joensuussa asunut kahteen otteeseen. Aluksi pikkupoikana seitsemän vuotta ja vähän isompana yhden vuoden.

Täytyykin ensi viikolla käydä katselemassa lapsuuden paikkojani. Niskakadun vanhan kotikerrostalon, jossa oli punaiset ja vihreät sälekaihtimet. Kanervalan koulun. Vanhan legendaarisen Urheilutalon. Mummolani Niinivaaralla ja oi niin monta muutakin kohdetta. Uudistetusta Hotelli Kimmelistä voi vuokrata fillareita. On sitten leppoisaa ympäri kaupunkia rullailla.

Listaanpas tähän alle hieman ikimuistoisimpia Joensuun muistojani:

” Roskiksessa on Bruce Springsteenia. Tämän lauseen muistan aina, koska isoveljeni kiusasi tällä nuorempaansa. Siis minulla oli paha ärrävika pienenä ja hänestä oli hirveän huvittavaa, kun tuon sanoin. Päräyttelin ärriä ilmaan ja muita nauratti. Voi, minua pientä Vaahteramäen Eemelin näköistä pientä pellavapääraukkaa.”

” Olin pihojemme nuorin lapsi ja vähän ujokin. Olin aina leikeissä mukana, mutta esimerkiksi Kirkonrotassa minun ei tarvinnut jäädä koskaan. Pääsin aina helpolla. Näin kasvatustiedettä lukeneena, tämä oli virhe. On saattanut jättää jälkensä minuun tämä helpolla pääseminen. Olisivat vaan isommat pojat laittaneet sinne Kirkonrotaksi vaikka itku silmässä! “

Sitten tulikin vuosien tauko, kun muutimme Lahteen. Palasin vuonna 2001 Joensuuhun pelaamaan ja opiskelemaan Itä-Suomen liikuntaopistoon erityisryhmien liikunnanohjaajaksi.

” ISLO:n ensimmäinen ratsastustunti. Kyllä, ratsastus. Olin kyllä pikkupoikana syöttänyt hevosia, mutta selässä en ollut käynyt. Siinä sitten ratsaille ja huh. Muiden hepat menivät upeaa ympyrää, mutta minun hevonen ei. En tiedä mitä tein väärin. Minun hevonen ryntäsi maneesin laidalle ja alkoi syödä laitamainoksia. Siinä se heppa pureskeli Joensuun Osuuspankin mainosta, muiden hallitessa hevosiaan lähes Kyra Kyrklundin tasoisella otteella. Tämän jälkeen minulle on tullut hevosallergia. Keksitty tai ei, ihan sama.”

” Joensuun urheilutalo ja ratkaiseva miesten korisliigan pronssiottelu KTP:ta vastaan. Halli oli loppuunmyyty ja aivan turvoksissa. Voitimme ottelun ja se hetki, kun sinun kaulaan laitetaan pronssinen mitali tuommoisen yleisön edessä. Sen kauden Joensuun Kataja. Paras jengi missä olen koskaan ollut mukana ja useat tyypit ovat vieläkin hyviä ystäviäni. Itsehän en päässyt pelaamaan juuri lainkaan, mutta eikö se mene niin, että ketkä pelaa vähiten juhlii eniten. Näin se ainakin meillä meni. Jetsetissä taisi mennä viikko ja Uskudarin kebab-pizzoja tilailtiin sinne kymmeniä, huh! “

” Kaikki Ilosaarirockit. Ne ovat aina yhtä mahtavia. Ekan kerran olin vuonna 1997. Lippu maksoi 130 markkaa..”

Ensi viikolla siis kohti Joensuuta ja Hotelli Kimmeliä. Jes! En ole pitkään aikaan kyseisessä kaupungissa käynyt oikein ajan kanssa. Niin kiva mennä muutamaksi päiväksi ja tutustua hieman muihinkin paikkoihin, kun Jetin terassiin ja Ilosaarirockin festivaalialueeseen.

Instagramissani @eskokoo hieman lisää tunnelmia ja Osuuskaupparockin 17.-18.6.2022 lippuarvontaa. Käyhän katsomassa.

Alkaa muuten loma kahden päivän kuluttua!

Esko

// Juttu muokattu omasta vanhasta tekstistäni // 

Comments (2)
, , , , ,

Ilosaarirock, tuo tuttu ja turvallinen traditio

15.7.2019

Lippu saatu media-akkreditoinnin kautta

Tänä aamuna herätessäni sieltä tutusta hotelli Aadasta Joensuusta mietin mielessäni, että mikäköhän se saa minut ja meidät vuosi toisensa jälkeen lähtemään tälle kesäiselle rokkifestarille? Aina se sama hotelli, jossa on jo hieman lattiamatot kauhtuneet. Aina se sama porukka lähes samoilla jutuilla. Traditio, kyllä se on nimenomaan se. Elämässä on tärkeä olla pysyviä traditioita ja kyllä Ilosaarirock on tämmöinen.

Jokaisella ystäväporukastamme on omat elämänsä. On vastuullisia ammatteja, on vaimoja ja pieniä lapsukaisia kotopuolessa, on elettyä elämää sattumuksine ja tapahtumineen. Ja aina on tämä yksi kesäinen viikonloppu jolloin kaikki vaan nauttivat ja fiilistelevät. Halailua, yhteislaulua, runonlausuntaa, välillä hienoista vapinaa, mutta pääosin iloa naurua ja niitä vuosien mittaan tutuksi tulleita traditioita.

Kello herättämään 9.54, että keritään kymmeneltä päättyvälle aamiaiselle. Ensimmäisenä aamuna on porukastamme vielä lähes kaikki syömässä. Kaurapuuro ja riisipiirakat maistuvat oikein hyvin. Tänään olin aamiaisella kirjaimellisesti yksin (ehkä muut olivat olleet aikaisemmin). Kaurapuuro ja riisipiirakat eivät maistuneet ihan niin hyvin. TRADITIO

Hotelliltamme on matkaa festivaalialueelle ehkäpä reilu kilometri. Ja en vaan voi ymmärtää miten tähän matkaan saa kerta toisensa jälkeen menemään lähemmäs toista tuntia? Joensuu on kaunis kaupunki, jossa on paljon katseltavaa. Siitä sen on johduttava. TRADITIO

Ravitsemusliike Jet Set Bar ja ne tutut lauteet. Koko kropan valtaa vuosittain lämmin tunnelma, kun niinsanotut vakiokasvot, Jyri etunenässä heittävät terassilta yläfemmat ja alkaa se tuttu ja turvallinen joensuulainen kettuilu. Oikeintehtynä ja -ymmärrettynä äärimmäisen viihdyttävää ja hauskaa. Tämä ravitsemusliike tarjoilee myös maistuvan, hieman erityyppisen brunssin ennen siirtymistä festivaalialueelle. TRADITIO

Se vire, millä kaikki ovat Ilosaarirockissa liikkeellä on ihailtavaa. Saa nauraa aivan jatkuvasti ja eipä siinä paljon nämä ikänumerot paina, kun festivaalialueen porteista sisälle pääsee. Olavi Uusivirta esiintyy festivaaleilla lähes joka vuosi ja aina hänen keikallaan tämä mainitsemani vire on lähes maksimaalinen. TRADITIO

Ne lukuisat ja lukuisat kohtaamiset lukijoideni kanssa. Jokainen juttelutuokio on aina mukava ja lämminhenkinen. Kiitos teille, tulee kiva fiilis ja niissä hetkissä sitä ymmärtää, että näitä kirjoituksiani ihan oikeasti lukee muutkin, kuin isä ja äiti. Useamman kanssa puhuttiinkin, että otetaan se vakio ja vuosittainen Ilosaarikuva. Eli ihan selvä TRADITIO

Maanantainen ajomatka Helsinkiin. Varkauteen asti on iloista puheensorinaa. Varkaus, Heinola- väli täysin hiljaista. Heinolan jälkeen aletaankin odottelemaan ruokataukoa Lahden Karismassa ja loppumatka onkin sitten pelkkää juhlaa. Ei niin mukava, mutta pakollinen TRADITIO

Varaamme hotelli Aadasta aina huoneet valmiiksi jo ensi vuoden Ilosaarirockiin. Eli TRADITIO jatkuu.

Kiitti ja kuitti! Olihan taas aivan mieletön viikonloppu Joensuussa.

-Esko-

Comments (%)