Browsing Tag

jouluaatto

, , ,

Hyvä joulu vaikka 24.päivän merkitys onkin kadonnut jo vuosia sitten

26.12.2021

Aattoaamu ja herään omasta sängystä noin kello yhdeksän. Perinteisiini on jo vuosia kuulunut, että tätä suurta juhlaa on vietetty aina päivä/päiviä ennen varsinaista h-hetkeä. Syön aamiaiseksi oranssilaputetun proteiinivanukkaan ja lähden käymään aamulenkillä. Yön aikana Poudan Pekan lupaama lumipeite on saapunut Helsinkiin ja juostuani teen pihamme lumityöt. Samalla toivottelen naapureilleni hyvät joulut. Suuntaan aamusaunaan, jossa juon jääkaappiini ostaman urheilujuoman. Ei ole saunassa tonttuja tai glögintuoksuisia tunnelmakynttilöitä. Ei poikkea päivän startti juuri millään tavalla normaalista viikonlopusta.

Olen suuntaamassa illaksi vanhemmilleni Lahteen. Sinne on kyllä kiva mennä ja hyvin onnellinen olen siitä, että minulla on paikka missä aattoa oman pienen perheeni kanssa vietellä. Antaa lahja hyväkuntoiselle isälleni sekä hyväkuntoiselle äidilleni. Ennen lähtöä teen toki Koronan kotitestin. Tule yksi viiva, tule yksi viiva. Sehän sieltä onneksi tulee ja voi lähteä kevein mielin kohti lapsuudenkotiani. Matkalla poikkean isovanhempieni haudalla Orimattilassa. He ovat aina olleet yhdet tärkeimmistä henkilöistä omissa jouluperinteissäni. Mummu minulle ihan viimeiseen asti joulukortin lähetti ja yhdessä joulua jollain tavalla vietimme. Vuodet olivat jo hieman käsialaa muokanneet, mutta aina se kortti postilaatikkooni saapui. Enää ei ole vuosiin korttia saapunut.   

”Tuu sissään, ruoka on jo pöyässä.” Äitini on asunut Etelä-Suomessa varmaan neljäkymmentä vuotta, mutta puhuu edelleen aivan Joensuuta. Ruoissa näkyy myös hänen äitinsä Pohjois-Karjalaiset traditiot. Voilla ja kermalla laitetaan se viimeinen silaus ruokaan, kun ruokaan. Syömme pöydässä, jossa ruokaillaan tasan kerran vuodessa. Eli jouluaattona. Syömme ja juttelemme aivan rauhassa. Ei ole melua ja melskettä ympärillä. Kukaan ei pyöri malttamattona penkissään odottaen joulupukin saapumista. Juuri ne ovat itselleni asioita, jotka tekevät aatosta aaton.

Itsekin olen hieman tasoittunut tässä vuosien varrella. Pienenä poikana pilasin varmasti monet sukumme joulut. Nyt voin pyytää tässä anteeksi. Kiukuttelin niin kauan ennenkuin hermoromahduksen partaalla olleet vanhempani antoivat minun avata yhden lahjan ennen varsinaista seremoniaa. Sain sieltä pehmoBatmanin, jota en ollut toivonut ja niinpä kiukuttelin entistä enemmän. Eräänä jouluna veljeni sai Mötley Cruen paidan, jonka minä olisin halunnut. Veli sitten kilttinä antoi sen minulle ja hänelle haettiin pyhien loputtua Kissin paita Asematunnelin bändipaitoja kaupanneesta liikkeestä.  

Jaoimme lahjat ja suuntasin juoksulenkille. Siinä juostessani ympäri Lahtea mietin, että mikäpä tässä on ollessa. Hymy huulilla hölkkäilin ja ihastelin niitä keskustan klassisia jouluvaloja. Se oli semmoinen jouluaatto vuonna 2021. Ei se hirveästi normaalista päivästä poikennut. Paitsi, että äiti antoi syödä siinä tarkasti varjellussa pöydässä ja lautasella oli porkkanalaatikkoa. Niin ja tikku täytyi aamulla nenään työntää.

Mukavaa iltaa!!

Esko

Comments (2)
, , , , ,

Erilainen jouluaatto

25.12.2019

Onpas ollut vauhdikas ja toiminnantäyteinen startti joululomaan vuosimallia 2019. Vapaat alkoivat koulussa tutuilla menoilla ja joululaulajaiset viimeistä kertaa käytössä olleessa liikuntasalissa viritti jo hieman jouluiseen tunnelmaan. Pikkusankari saapui samaisena iltana ja siitä alkoikin sitten h-hetken eli traditionaalisen aattomme odottelu. Se ei suinkaan ole se perinteinen kaksnelonen, vaan kakskolmonen. Hyvin toimii ja toimi tänäkin vuonna. Sitä ennen kerkesimme tosin tehdä vaikka ja mitä…

…vietimme Kyröjen jo perinteeksi muodostunutta joulukokoontumista setämme luona. Tämä perinne alkoi isoäitimme kotoa, mutta tätä kotia ei enää valitettavasti ole, joten setämme on tätä perinnettä kunniakkaasti jatkanut. Suuri kiitos hänelle. Söimme hienoja ruokia sekä kävimme läpi vuoden tapahtumia. Oli pubivisavoittoja, uusia Kyröjä, Amerikan matkoja ja vaikka sun mitä.

…nappasimme pienen serkkutytön mukaamme ja suuntasimme jo edeltä Lahden mummolaan valmistelemaan omaa aattoamme. Tai emme me mitään valmistelleet, koska äitinihän oli jo kaiken valmiiksi laittanut. Kävimme venyttelemässä vatsalaukut kuntoon “uudessa” vakiopaikassamme, eli Hollolan BusBurgerissa. Jos isoja annoksia etsit, niin voin lämpimästi suositella. Mozzarella-tikkuja taisi mennä kaksikymmentä ja pirtelöt päälle.

…kakskolmonen, eli oma aattomme sujui samalla kaavalla, kuin aina ennenkin. Hienoisen malttamattomia lapsia lahjoja odotellen. Lökövaatteisssa laahustavia vanhempia ja aivan liikaa ruokaa. Emme tehneet juuri mitään erikoista. Kunhan olimme ja kävihän se pukki heittämässä lahjat sinne oven taakse. Etuajassa oli, mistä lienee johtui? Itse sain kolme lahjaa. Sukat, bokserit ja kirjekuoren.

…aattoaamuna talo hiljeni täysin. Jäljelle jäi allekirjoittanut vanhempineen. Onhan se nyt tähän laitettava vanha klassikko. Lapset tekevät joulun. Kyllä, näin se on. Ja sitten olikin itselläni täysin erilainen aatto edessä.

Sain aikaisemmin päähäni ajatuksen tehdä hyvää aattoiltana ja tarjouduin joulupukin hommiin. Viisi keikkaa piti olla, mutta yksi valitettavasti peruuntui. Kaksi tutuillani ja kaksi täysin tuntemattomissa perheissä. Oli juuri sopiva määrä ensimmäiseksi kerraksi. Ensi vuonna voi ottaa kokeneena pukkina hieman enemmän.

Ne hetket, kun astuin sisälle niihin ihanien perheiden jouluihin. Muistoja, jotka tulen muistamaan pitkään. Minulle laulettiin, minulle soitettiin poikkihuilua ja se lasten onnellisuus ja iloisuus. Katselin edessäni laulavia pieniä ihmisiä. Heidän silmänsä loistivat pyöreinä. Omiin silmiini pyrki liikutuksen kyyneleet, jotka peittyivät huurteisten linssieni taakse. (Parta ei oikein hengittänyt.) Itselleni hyvin pieni teko merkitsi paljon.

Sain ehkäpä hieman leikkimielisesti viestiä, että partani ja kostyymini eivät olleet ihan viimeisen päälle. Eivät ne lapsia näyttäneet kiinnostavan. He nauttivat ja se on näissä jouluhommissa ainakin itselleni kaikista tärkein asia.

Joulupäivän jatkoja!!

-Esko-

Comments (2)