Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kesä

, , ,

Miten voit olla vieläkin sinkku?

24.5.2020

Miten voit olla vieläkin sinkku? Tämä kysymys saapuu aina pomminvarmasti ja vieläpä useasti, kun Instassa teen ajoittain semmoisia interaktiivisia iltojenilokyselyitä. Mitään naishommia ollut? Tämä taas toistuu lähes aina tavatessani tuttuja, joita hieman harvemmin näen. Onko ollut Koronan aikaan Tinderi kovassa käytössä? Kai jotain pientä sutinaaaaaaaaaa, säpinääääääääää, säääätöä jne… Eikä siinä mitään. On kiva, että ihmiset välittävät ja ovat kiinnostuneita mitä tämän ukkelin parisuhderintamalle kuuluu.

Se ei ole niin kivaa, että aina tästä aihepiiristä kirjoitettaessa toistuu sama kaava. Vika oletettavasti on kyllä kirjoittajassa. Viestejä saapuu paljon ja monessa niistä toivotellaan jaksamista ja pärjäilyä. Ei tällä kirjoittelijalla ole tarkoituksena näillä raapustuksilla sääliä kerjätä, ei. Tuolle sinkku-sanallekin voisi keksiä jonkin hieman erityyppisen synonyymin. Jotenkin sinkkuus ehkä mielletään jotenkin ”vääräksi” tavaksi elää. Tai tämä ainakin oma muutaman vuoden olettamukseni. Juuri tällä hetkellä olen täysin sinut parisuhdestatukseni kanssa ja voin sanoa nauttivani tästä elämäntyylistä.

En minä sitä kiellä ettenkö olisi itsekin miettinyt vastausta tuohon kirjoitukseni aloittaneeseen kysymykseen. Tottakai olen. Syitähän on varmasti useita ja useita. Peilistähän se vastaus löytyy. En minä ole vaan osannut aloittaa parisuhdetta. Olen aiemmin tavannut aivan upeita tyyppejä, mutta oma pää ei ollut vielä yhtään balanssissa. Ei ole ollut ajatukset niissä tärkeissä, arkisissa pienissä teoissa ja lopputuloshan onkin sitten selvä. Tässä on ollut aikaa laittaa ukko kuntoon niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Se aika on tehnyt todella hyvää.

Tämmöiselle entiselle sarjaseurustelijalle tämä yksinolon opiskelu on ollut hyvinkin vaiherikas prosessi. Eikä aina mikään kaikista helpoin. Seinäthän sitä välillä ovat päälle kaatuneet ja joskus kaihoisana on muiden parisuhdelomakuvia katsellut. Pikkuhiljaa se oma seura on alkanut tuntumaan hyvältä ja sieltä peilistä katselee yksinolon maisterin paperit taskuunsa saanut vastavalmistunut. Tohtorin tutkinto ei ole tavoitteena.

Kuuntelin aikanaan jotain radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin sinkkuudesta. Siinä sanottiin jotenkin, että yksinolemisen taito on hyvin tärkeää. Siihen, kun sitten saapuukin yhtäkkiä ihminen, joka on suunnilleen samassa tutkintovaiheessa varustettuna vielä suhteellisen samoilla tulevaisuudenvisioilla. Sitten se on menoa ja kunnon ilotulitusta. Ei tarvitse pakottaa, ei tarvitse väkisin etsiä, mutta ovet ja mahdollisuudet on hyvä pitää avoimina. Tulisiko tästä se Eskon rakkauden kesä 2020? Niitä on tosin pitänyt tulla jo 2016, 2017, 2018 ja 2019.

Jos ei heilaa helatorstaina tai helluntaina. Niin jonoko juhannuksena? (TURVAVÄLILLÄ)

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (0)
, , , ,

Flow, joka ei oikein kohdaltani lähtenyt lentoon

11.8.2019

Lippu saatu akkreditoinnin kautta

Flow-festivaalia juhlitaan parhaillaan tuossa muutaman kilometrin päässä. Itse vietin paikalla perjantain sekä lauantain. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli festivaaliähky. Eilen kävellessäni ystäväporukkani luokse tuli fiilis, että nyt loppui. Siitäpä sitten nopeat moikkaukset, puhelin äänettömälle ja taksijonoon. Yleensä tuohon aikaan alkaa vasta ne festareiden parhaat tunnit. Kyse ei missään tapauksessa ollut puitteissa. Ne olivat ja ovat aina olleet Flow:ssa aivan mielettömän hienot. Kyse oli omasta festarifiiliksestä, joka ei näemmä elokuussa 2019 oikein enää jaksanut lähteä lentoon.

Ja sitä fiilistähän ei oikein voi pakottaa. Jos ei lähe, niin ei lähe. Vaikka olisi kuinka hienoa ja kaunista ympärillä, mutta omaa päätä ei saa käännettyä tarvittavaan moodiin, niin lopputulos on helposti eilisenkaltainen. Jos olisin laskenut yhteen kahdessa päivässä kävelemäni kilometrimäärän olisi varmasti helposti taittunut puolimaraton. Siellä minä lähinnä vaan hamuilin (uusi verbi monelle, tarkoittaa päämäärätöntä vaeltelua) ympäriinsä. Välillä pysähdyin syömään Bun2Bunin burgerin ja jatkoin matkaani. Moikkailin lukuisia tuttuja, kadotin kaikki ja hamuilu jatkui.

Tänään selailin sosiaalista mediaa ja mietiskelin siinä, jotta ai, hänkin oli tuolla ja hän ja hän ja hän ja hän. Eipä tullut törmättyä, vaikka aivan varmasti tuli kierrettyä lähes jokainen kulmaus Helsingin Suvilahdessa. Musiikkipuolikin jäi tänä vuonna hieman kaukaisemmaksi. Suurista nimistä en oikein ollut perillä, mutta Maustetytöt, Pyhimys ja Alma vetäisivät hienot keikat. Maustetyttöjen meiningistä pidin erityisesti. Erikoinen ja kiehtova duo pohjoisesta, joka tulee varmasti ensi kesänä esiintymään astetta suuremmilla lavoilla.

Olemme käyneet perinteisesti ystäväni kanssa pyörähtämässä vielä sunnuntaina alueella syömässä ja juomassa arkeen lataavat smoothiet. Aamupäivällä satoi kaatamalla vettä ja totesimme, että tähän traditioon tuleekin nyt välivuosi. Tässäpä tätä juttua kirjoittaessani alkaa ilmakin hieman kirkastumaan. Pitäiskö sitä sitten kuitenkin ottaa auto alle ja hurauttaa äkkiä vielä pyörähtämään Suvilahdessa? Ihan semmoiset pikkuhamuilut vaan.

Itsellänihän Flow-festivaali ja arjen alkaminen kulkevat käsi kädessä. Se on semmoinen varma koulujenalkamistraditio. Huomenna ranneke pois kädestä ja karttakeppi tilalle. 

Kiitos festivaalikesä 2019!

-Esko-

Comments (3)