Suomalainen opettaja on ihan hyvä opettaja

Eipä sitä Kajaanin opettajankoulutusyksikön käytävillä hulmuavassa takatukassani tallustellessa uskonut, että jonain päivänä opetan luokkaani etäyhteydellä videokeskustelun välityksellä. Tämä poikkeava tilanne maailmassa ajoi myös opettajat aivan uuden tilanteen eteen. On edessä ajat, jolloin oppilaat opiskelevat pääosin kotona ja opettajat yrittävät heitä opettaa mitä erilaisemmin keinoin.

Itse silloin maanantaisena iltana itsekin pohdiskelin, jotta mitähän h#€%&ä tässä nyt oikein lähtisi tekemään? En ollut kuullutkaan Teamseista, Meetseistä, Zoom:eista tai muista vastaavista. Kyselin tiistaiaamuna Instassani matalan kynnyksen helppoja videokeskusteluohjelmia. Zoomia ehdotti moni. Latasin sen puhelimeeni ja opettelin peruskäytön noin puolessa tunnissa. Olin edelleen aivan pihalla sen käytöstä ja seuraavana päivänä sen tulisikin olla jo tulikokeessa. Hymy huulilla ja ilman minkäänmoista stressiä, niin kaikki menee hyvin. Ja niinhän siinä kävi.

Yksi asia, joka tässä etäopetuksessa itseäni turhauttaa on jonkinmoinen “kilpavarustelu” opettajien kesken. Facebook-feedi täyttyy päivittäin mitä erilaisemmista upeista oivalluksista. Itse sitten pohtii, että riittäköhän tämä? Tässä olen kuitenkin ollut aina hyvä opeurallani. Vedän omalla tyylillä, oman persoonani kautta.

Arvostan jokaisen opettajan tyyliä opettaa ja tässä tilanteessa se korostuu entisestään. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa. Kaikki vetäkööt niinsanotusti omaa hiihtoaan. Hehän ovat juuri sen oman ryhmänsä parhaita asiantuntijoita. Tuskin kukaan odottaa, että tämä täysin poikkeava tilanne olisi täysin samanlainen kuin lähiopetustilanne. Ja jos ei jollekin ole millään tavalla luontevaa esiintyä videoilla on se enemmän kuin ymmärrettävää.

On osattava olla armollinen lapsille, kotikoulua pitäville kotijoukoille ja myös itselleen. Tämä ukkeli menee nyt videoyhteydellä. Se on ollut kyllä toimiva ratkaisu. Näkee oppilaat ja he näkevät opettajansa ja samalla myös luokkakaverinsa. Uskoisin, että on todella tärkeää tässä lapsillekin varmasti hyvin erikoisessa tilanteessa. Ja jos niitä kalsari-isiä vilahtelee ruudussa, niin aina voi laittaa silmät kiinni jos siltä tuntuu.

Tänään vetelin liikuntatuntia etäyhteydellä. Keksin täysin lennosta Eskon pehmolelujumpan. Sepä sitten olikin aika suosittu juttu. Tämä tilanne tarjoaa mahdollisuuden heittää kaikki mahdollinen luovuus peliin. Katselin itsekin tuota videota ja ei sitä voi nauramatta katsoa. On hyvä osata nauraa itselleen.

Ilon kautta ja tuosta videosta ideaa kotikouluihin ja etäopetukseen!

-Esko ja fitness-video-

Mitä veisin opettajalle lahjaksi?

Tänään oli töissä hyvinkin kihelmöivä päivä. Oli aika kutosluokkalaisille järjestetyille yläkoulututustumisille. Omassa koulussa he ovat jo niin ”isoja”, mutta tänään he olivat niin kovin ”pieniä” ja hieman jännittyneitä tulevan opinahjonsa käytävillä. Oli itsekin mukava päästä pyörähtämään tuolla yläkoulumaailman ympyröissä.

Siinäpä samalla alkoi muistelemaan omaa yläkouluaikaansa Lahden Yhteiskoulun käytävillä. Kävin silloisen yläasteeni poikaluokalla. Meitä oli kuusitoista poikaa, ei lainkaan tyttöjä. Täytyisikin käydä kysäisemässä mikä pedagoginen ajatus mahtoi olla tämän ratkaisun takana? Hyvin se taisi mennä ja tuolloin koripallo näytteli todella suurta osaa elämästäni. Michael Jordanin paita on päällä seiskan luokkakuvassa. Siinä poikien ympäröimänä.

No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.

  • Tesla 3. Tätähän tituulerataan nimellä ”kansanmalli.” Taipuu siis varmasti hyvin myös kansankynttilämalliksi. Ympäristöystävällinen valinta. Open lempivärin ”pikkuagentit” varmasti saavat selville.
  • Kesämökki, mielellään Saimaan tai Päijänteen rannalta. Omakohtaiset kokemukset ja kalatarinat ovat aina niitä ympäristöopin tunnin helmiä ja motivointiruiskeita. Täytyyhän sitä olla paikka, missä sitä kokemuspankkia kartuttaa.
  • Kättely ja kiitos.

Itse kirjoitin jouluna hyvinkin samantyyppisen kirjoituksen, jossa oli sanat: …toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle. Tätä ihan samaa toivon myös näin keväällä. Oppilaiden omat ideoinnit ovat niitä parhaita muistamisia. Jostain he olivat jouluna selvittäneet, että lempikarkkipussini on Choco-Aakkoset. Sain niitä noin puolitoista kiloa ja hyvin riittivät tammikuun puoleen väliin.

Kohtahan tuo koittaa, kesäloma!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //