Ja luinpas tuossa eilen Menaisten listauksen suomen kielen ärsyttävistä sanoista. Nahkayksiö, tunteroinen, meikämandoliini, teeppari, voikkuleipä jne, jne. Ihan jeppiskamaa, joten laitetaanpas perjantain vanhaksi seuraava teksti.
/// Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.
Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.
Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.
Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…
…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!
Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Hyvää viikonloppua!!
-Esko- ///
// Kuva: Jere Lehtonen, Lähde: Menaiset, nettiartikkeli 3.4.2019 //
Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.