Elämäni ensimmäinen suurkonsertti takana. En ole koskaan aiemmin elämässäni käynyt kenenkään maailmantähden jättikeikalla. Eilen kävin ja olihan miellyttävä kokemus. Toki festareilla on tullut nähtyä useita ja useita erinäisiä yhtyeitä. Sex Pistolsista Rammsteiniin. Olen vaan hieman semmoinen kaveri, että festivaaleilla en oikein jaksa keskittyä katsomaan intensiivisesti musiikkiesityksiä. Se tuo yleinen pyöriminen vie aina vähän mukanaan. Sama se on elokuvien ja tv-sarjojen kanssa. Noh, Chernobyliin pystyn keskittymään, niin ja eilen Ed Sheeraniin.
Konserttihan alkoi hieman huonoissa tunnelmissa, kun Zara Larsson joutui perumaan keikkansa. Ei sairastumisille mitään mahda ja eipä se sitten kotiin lähtiessä enää juurikaan haitannut. Vaikka tämän kesän trendi tuntuu olevan nuo viime hetkien artistiperuutukset. Varmasti järjestäjille kohtalaisen harmittavia juttuja. Yksi mieleenpainuvimmista peruutuksista oli aikoinaan Amy Winehousen keikan peruuntuminen Provinssirockissa. Paikkaajaksi saapui Sturm und Drang. Ei ehkä kiitollisin paikka paukutella Rising sonia.
Nyt on pakko jakaa vuolaita kehuja eilisen konsertin järjestelyille ja ehkä vähän myös omille onnistuneille aikataulutuksille. Olimme ostaneet ajoissa parkkiluvan, joten menimme paikalle omalla autolla. Ilman mitään ruuhkia ja ohjatusti auto parkkiruutuun. Kävely suoraan porteista sisälle. Jääkahvi käteen käteisellä (käteinen se toimii tilanteessa kuin tilanteessa, vinkki tänään keikalle menijöille) ja odottelemaan supertähden saapumista lavalle.
Siinäpä sitä leppoisasti heiteltiin juttua ja taustalla soitteli James Bay, itselleni ei kovinkaan tuttu artisti. Yhden biisin tunnistin. Sitten lavalle saapuikin Ed Sheeran, jonka biiseistä tunnistin hieman enemmän kuin yhden. Mies, kitara ja vaatimattomuus. Hieno kolminaisuus.
Hieno oli myös konsertti kokonaisuudessaan. Jotenkin oli vaikea kuvitella, että siinä silmien edessä soitteli mies, joka on oikeasti aivan järjettömän suosittu. Shape on you:ta on esimerkiksi Youtubessa katseltu vaivaiset 4,3 miljardia kertaa. Aika hieno nousu pubimuusikolta, ketä hänen oman välispiikkinsä mukaan kukaan ei halunnut aikoinaan kuunnella. Nyt halusi ja halusi myös laulaa mukana. I see fire ja Perfect kolahtivat itselleni eniten. Jälkimmäinen ehkä kaikkien aikojen hempeilybiisi ja kyllähän sen aikana melkoisen monet suudelmat siinä ympärillä vaihdettiin.
Sitten seuraakin se tänään keikalle menijöille tärkein tiedotus. Kannattaa lähteä valumaan kohti uloskäyntiä jo viimeisen biisin soidessa. Teimme tämän tietoisen valinnan ja olimmekin keskustan Taco Bellissä noin kahdessakymmenessä minuutissa. Liikenne sujui tuossa vaiheessa täysin moitteettomasti. Myöhemmin ei näin ystävien stooreja seuratessa vissiinkään ollut.
Hieno keikka ja hieno esiintyjä tuo Ed Sheeran.
-Esko-
