Kutsu elokuviin saatu
Minä Esko Sakari Kyrö katsomassa jouluelokuvaa lokakuussa. Ei se ihan tavallisin tapahtuma. Itse en ole mikään jouluihminen. Minun joulut ovat aina nivoutuneet isoäitiini tai lapsiperheen iloiseen yhdessäoloon. Isoäiti nukkui pois muutama vuosi sitten ja pääsipä hetkistä myöhemmin tuo perhetilannekin hieman pyörähtämään ympäri.
Joulu on lasten juhla ja tämän allekirjoitan täysin. Yhtään uusperhejoulua en ole eläessäni viettänyt. Ehkä semmoinen on vielä joskus edessä. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samanlainen, kun Täydellinen joulu- elokuvassa. Voittepa kuvitella minkälainen lämminhenkinen ja rakkaudentäyteinen aattoilta muodostuu tästä sekoituksesta.
- Yksi hieman tuulella elävä nainen, jolla on jälkikasvua kolmen eri miehen kanssa
- Kaikki eksät
- Kaikki yhteiset lapset
- Kaikkien uudet puolisot
- Idyllinen kartano
- Yliaktiivinen äiti/mummo
- Ennakkoluuloiset aikuiset
- Tujaus konjakkia
- Aikuisten itsekkyys
- Tölkki mustaa lonkeroa
- Vaivaannuttavat joulupuheet
- Pukki kolmessa promillessa
- Kossupaukut
- Suuri salaisuus, jota ei missään nimessä saa eteenpäin kertoa
- Somettava teini
- Lapset, joille aatto on edelleen se lapsenomainen juhla
- Joulusuklaat ja yhteislaulut
Elokuvan nähtyäni voi todeta, että ehkäpä ne omat jouluaatot ovatkin erittäin merkityksellisiä ja rauhoittavia hetkiä omien rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Olen suuri kotimaisen elokuvan ystävä. Komedioista en ole aikaisemmin niin välittänyt, mutta tämä se iski jollain tavalla hyvin erikoiseen huumorintajuuni. Tonttulakkia ei kannata liian kireälle laittaa, kun tätä leffaa alkaa katsomaan.
Jouluja en vielä näin lokakuussa toivottele, vaikka eilen ensimmäiset glögit joinkin. Hyvältä maistui.
-Esko-