Mikä ihmeen LPS?

Leikin ja leikkikalujen evoluutiota on mukava seurailla näin vanhemman näkökulmasta. Puulelut ja Duplot kuuluvat sinne hieman vielä askeltaan hakevan pienen sankarin touhuihin. Sieltä sitten pikkuhiljaa lähdetään siirtymään Sylvanian Familiesien ja elokuvateemojen kautta jonnekin. Se joku on tällä hetkellä tässä miniperheessä LPS. Niin mikä? No, Littlest Pet Shop. En ole itsekään ollut ihan perillä näistä pienistä eläinhahmoista, mutta pikkuhiljaa alkaa tulemaan tutuksi minullekin. Löytyy arvokkaita, joilla on reikä pohjassa. Pehmeäpäiset ovat niinsanottua peruskauraa jne…

Ja hyvät leikithän noilla saa aikaiseksi, yksin ja yhdessä. Huonoselkäisenä ukkelina lattiatasotouhut vaativat aina hienoisia tyynyviritelmiä, mutta hyvin se menee ja ajoittain hahmot voivat lähteä vuoristoretkelle pehmeään sänkyyni. “Mitä jos tää tekis sitä ja ym…” Varmasti kaikille vanhemmille tuttu kysymys. Ja sitä mielikuvitustahan nämä leikit varmasti rikastuttavat, lapsella ja aikuisella. Itse huomasin antavani tänään tiedostamatonta yrittäjyyskasvatusta, kun seisova kissapariskunta oli ostanut kanarianlinnulta hotellin itselleen. Ei jaksanut kuulemma kanarianlintu enää pyörittää majoituspalveluita, koska lomalle oli päästävä. Joka päivä ei vaan jaksa tehdä duunia. Töissä on käytävä, että saa palkkaa. Markkinatalouden alkeet.

Lauantaina vierailimme todella sympaattisessa, pienessä lelukaupassa, Fleassa. Flea sijaitsee Helsingissä, Kangasalankadulla. Olisiko se sitten Hermannia vai Vallilaa? Kauppa on todellinen LPS-fanin taivas. Sieltä löytyi nätisti riviin aseteltuna yksittäisiä hahmoja. Paikassa pyöriessäni tulvi mieleeni myös omat lapsuusaikani. Laitoin lähes kaikki viikkorahani koripallokortteihin, joita keräilimme intohimoisesti. Vertailimme hintoja amerikkalaisista alan lehdistä ja aina avatessamme paketteja tunne oli yhtä jännittynyt. Helsingissä oli yksi liike, johon matkustimme junalla tekemään vaihtokauppoja. Eilinen tunnelma Fleassa oli hieman samantyyppinen.

Pienet innokkaat alan ammattilaiset tutkailivat tarkasti hahmoja ja paikalla heitä oli kyllä melkoisen paljon. Itsekin katselin hieman korviin kiinnitettyjä hintalappuja ja kaavahan oli melkoisen selkeä. Seisovat kissat ovat verrattavissa Michael Jordanin rookie-kortteihin. Pehmeäpäisiä mangusteja voisi verrata niihin muutamia minuutteja urakoiviin ysi-kymppipaikan pelaajiin. Avartava kokemus oli käydä Kangasalankadulla. Nyt minäkin tiedän jotain tästä LPS-maailmasta.

Ovatko tuttuja hahmoja?

-Esko-

Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //