Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

liikunta

, , , ,

Kivien koskettelua vai hikiliikuntaa?

21.10.2019

Kävin kuvissa esiintyvän Jennyn kanssa lauantaina pyörähtämässä Helsingin Messukeskuksessa I love me- messuilla. Sukupuolijakauma oli sama kuin jättimäisessä opehuoneessa. Olin selkeässä vähemmistössä. Ja se ihmispaljous. Jengiä oli liikkeellä aivan mielettömästi. Parin tunnin pyörimisen jälkeen ei enää mahtunut kunnolla kävelemään, joten oli hyvä siirtyä viereen auenneeseen Triplaan. No, ei mahtunut sielläkään kävelemään, joten oli oikein hyvä siirtyä kotiin pois ihmispaljoudesta. Tykkään kyllä vilkkaasta ihmisvilinästä, mutta liika on liikaa.

Messuilla huomasi kuinka suuri bisnes tuo hyvinvointi onkaan. Paikalla oli niin järjetön määrä erinäisiä tuote-esittelijöitä, joten kirjoitinkin Instagramiini: ”Jos kokeilisin kaikkia tuotteita tulisi minusta todennäköisesti kuolematon.” Oli mahdollisuus kosketella ja hieroa rauhoittavia kiviä ja mineraaleja. Maistella kymmeniä erilaisia kombucha-lajikkeita.

Laittaa keho kuntoon niin eksoottisilla kuin perinteisillä kehonkorjaajilla ja vaikka sun mitä. Ei ehkä ihan itseeni iskenyt noiden messujen sisältö. Kyllä minä sanon, että säännöllinen hikiliikunta, hyvät unet ja suhteellisen terveellinen ravinto pitää mielen ja kehon virkeänä. Siihen ei kivien tunnusteluja tarvita.

No tarttuihan sieltä ostoskoriini Jennyn suosittelemia kasvonaamioita. Eikä vain yksi, vaan kuusitoista kappaletta. Nyt on jääkaapin alahylly täynnä korealaista kosmetiikkaa ja saadaan tähänkin kuluneeseen syysnaamaan hieman säihkyvyyttä pintaan. Messuilla oli tarjolla myös useita kimaltelevia kuohuviinikulmauksia. Kuinkakohan moni löysi sieltä sen oman I love me- olonsa? Kaikki tyylillään ja se oma henkilökohtainen hyvinvointi on niin kovin subjektiivinen asia. 

Nyt nopea lenkki, sauna ja kasvonaamiot kehiin. Loman jälkeinen viikko on valmis alkamaan.

Hyvää vointia!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)
, , ,

Paras asia, jota voi tehdä lenkkitossut ja sukat jalassa

3.4.2019

Ai, että olen odottanut tätä juoksuaikaa. Hiekat putsattu baanoilta ja puhdas asfaltti suorastaan kutsuu hölköttelemään. Nyt alkoi tämän pojan juoksut, työmatkajuoksut. Viime vuonna koulumme ekotekokilpailun pääteemana oli kyyditön koulumatka. Itsekin tartuin haasteeseen ja aloin juoksemaan töihin pari-, kolme kertaa viikossa. Nyt on reilut kaksi kuukautta aikaa ennen lomaa, joten hyvin kerkiää vielä antaa oman pienenpienen panoksen maapallomme hyväksi.

Eilen kirjoittelin alkuviikosta järjestetystä seminaarista. On aina mukava saada tieteellistä faktaa omien ajatusten tueksi. Liikunnan merkityksestä olen täällä kirjoitellut paljon. Matalan kynnyksen lenkkikerhoja olen pyrkinyt järjestämään, jotta saisi innostettua ihmisiä liikunnan pariin. En tykkää yhtään paasamisesta ja sormella osoittelun kulttuurista. Minun on täällä hyvin helppo huudella säännöllisen liikunnan tärkeydestä. Pienestä pojasta asti olen urheillut lähes joka päivä. Entäs ne kenelle liikunta ei ole koskaan kuulunut arkisiin askareisiin?

Ei varmasti ole helppoa aloittaa asiaa, joka tuntuu ensimmäisestä askeleesta lähtien todella pahalta. Uskon vahvasti, että rauhallisella, maltillisella sekä järkevällä startilla jokainen ihminen onnistuu lisäämään liikuntatuokiot elämäänsä. Seminaarissa ajatukset pyörivät vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, hyvä niin. Heistähän kasvaa niitä tulevaisuuden tekijöitä. Entäs ne nykyiset tekijät?

Nappasin yhdeltä standilta mukaani lappusen, jossa oli kerrottu liikunnan merkityksestä työpaikkojen työterveyskustannuksiin. Katselin niitä lukuja ja katselin uudestaan niitä lukuja. “2-3 kertaa liikkuvalla työntekijällä on 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.” Jos puolet esimerkiksi 50 työntekijän yksiköstä liikkuu riittävästi, saattavat mahdoliset kustannussäästöt olla rapiat 39 000 euroa. Ihan merkittävä summa siis.

Jos minä istuisin joskus jonkun työyhteisön rahakirstun päällä. (Tätä epäilen kyllä suuresti.) Sijoittaisin mahdollisuuksien mukaan jokaisen kahvitteluhetkien voileipä- sekä mansikkakermakakkujen kustannuksen suoraan henkilökunnan liikuntakannusteisiin. Pidemmällä aikavälillä tuottaisi varmasti melkoisia säästöjä ja esimerkiksi 39 000 eurolla saisi sitten jo aika hienot tarjoilut seuraaville yhteisille kahvihetkille.

Nämä aurinkoiset kevätpäivät ovat optimaalista aikaa liikuntakärpäsen puremille. Antakaa purra vaan!

-Esko-

/// Lähde: KKI:n (Kunnossa kaiken ikää-esite) ///

Comments (4)