Kato täällä on pahviset pillit. Iskä, älä ota muovipussia! Meillä puhuttiin ympän tunnilla, että ei kannata käydä pitkissä suihkuissa. Tämäntyyppisiä lausahduksia kuulee usein lapseni suusta, joka on hyvinkin kiinnostunut ilmastoasioista. Itse tuon ikäisenä kiinnosti huomattavasti enemmän Timo Suden kääntölämäri ja Waspin laulajan Blackie Lawlessin sirkkelihihat. Ymmärrettävää toki, koska ei tuolloin ympäristöasioista varmaankaan paljoa puhuttu. Hyvä, että nykypäivänä puhutaan enemmän ja ennenkaikkea hyvä, että nämä tulevaisuutemme tekijät ovat niistä tietoisia.
Meidänkin koulussamme toimii palkittu ympäristöraati, jonka ohjaavat opettavat tekevät hienoa työtä. On erilaisia tempauksia, kierrätyspiste, hävikkiruokaseurantaa ja vaikka sun mitä. Kauemman aikaa tapetilla on ollut myös kyyditön koulumatka- idea. Lapset siis pyrkivät saapumaan mahdollisuuksien mukaan kouluun kaikin muin keinoin paitsi vanhempiensa kuskaamana. Näistä sitten kysellään tietyin väliajoin luokissa ja tätä projektia seuranneena voi hyvillä mielin todeta. Hyvin harva lapsi ainakaan opettamistani luokista saapuu kouluun autokyydillä.
Entäpä sitten itse. No onhan se nyt tähän hieman huonolla omalla tunnolla todettava, että autollahan minä itse ne työmatkani kuljen. Paitsi, juuri tämän kyyditön koulumatka- idean johdattelemana aloitin silloin pari vuotta sitten töihinjuoksuprojektini. Tämä on jäänyt hieman päälle, koska edelleen pyrin juoksemaan 1-3 krt. viikossa duuniin. Kunto ja luonto kiittää. On myös oiva tapa sisällyttää päivän liikunnat niinsanottuun hyötykäyttöön.
Seuraajissani on tietääkseni aika paljon opettajia, joten tarttukaahan tekin tähän haasteseen. Hienon videon ovat ympäristöraatilaisemme Pihla-open avustuksella toteuttaneet. Niin ja tietysti kaikille muillekin. Koittakaahan joskus työmatkaliikuntaa. Lähtee päivät aika hyvin käyntiin.
Annetaan lasten puhua!
Huomenna juosten töihin. Säästä ei niin väliä.
-Esko-
// Kuva: Jere Lehtonen //