Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

matkustaminen

, , , ,

Pitkän viikonlopun (piristävä) pyöriminen Berliinissä

4.11.2021

Tasan viikko sitten tähän aikaan istuin yksin lentokoneessa suuntana Berliini. En pidä yhtään lentämisestä ja vielä vähemmän pidän lentämisestä yksin. Jännitin (turhaan) aivan älyttömästi, kuinka selviydyn ilman kaveria menomatkastani. Olen matkustajana niinsanottu peesaaja, eli kuljen vain näiden hieman kokeneempien matkustajien jalanjäljissä. Hyvin se meni Esko, sinä keski-ikäinen mies. Suurin ongelmani oli löytää Berliinin uudelta lentokentältä ulos, mutta selvisin. Aikaisemmin kaupunkiin lentänyt ystäväni olikin siellä vastassa. Huh ja hymy huulilla kohti hotelliamme. Peesissä tietysti.

Ensimmäisenä iltana meillä oli tarkoituksena vain syödä döneriä sekä haahuilla ympäri itäistä Berliiniä. Hotellimme vieressä sijainneessa Mersu-areenassa olikin aivan yllättäen tarjolla Euroliiga-korista. Paikallinen Alba Berlin kohtasi suurseura Bayern Munchenin. Kaverini sitten muutamalla puhelimen pyyhkäisyllä olikin ostanut meille liput katsomoon. En ollut ikinä käynyt katsomassa noin suurta koripallo-ottelua, joten hyville paikoille oli ilo istahtaa. Ne löytyivät helposti ja janojuomat käteen. Peesissä tietysti.

Perjantaina luovutimme tuon hotellin pois ja lähdimme katsastamaan kaupungin tarjoamia historiallisia nähtävyyksiä. Niitähän tuossa kaupungissa riittää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kyllä myös mieli oli äärimmäisen kirkas. Kuluneen vuoden jälkeen se tunnelma tuntui jopa hieman epätodelliselta. Epätodelliselta kuulosti myös seuraavan majoituspaikkamme hinta. Huoneisto oli aivan älyttömän hieno. Oli loftia, oli betoniseinää, oli kaksi erillistä huonetta, oli hyvä sijainti ja oli 44 euron hinta/yöltä. Illalla saapui sitten matkaseurueemme kaksi viimeistä jäsentä. 

Illalla lähdimme katsastamaan kaupungin tarjoamia illanviettonähtävyyksiä. Niitähän tuossa kaupungissa riittää ja sanotaanko, että on varmasti kaikille jotain. Istuskelimme Quentin Tarantinon elokuvan kuvauslokaatiokuppilassa. Erittäin tunnelmallinen ja kiva paikka. Ei ollut taustahälyä, eikä liian kovalla soivaa musiikkia. Siinä totesimme yhteen ääneen, jotta tällä porukalla ei voi tulla, kun mahtava ilta. Se siitä todella tulikin. Taisi se hieman lipsahtaa seuraavan päivän puolellekin. Ei haitannut yhtään ja todella hienoja paikkoja tuli nähtyä. Peesissä tietysti.

Hyvin nukuttujen unien jälkeen suuntasimme sitten haahuilemaan ympäri kaupunkia. Porukkamme oli pukeutunut lähes identtisesti. Pelkkää mustaa oli päällä ja aurinkolasit visusti silmillä. Soittotaidottomalta rokkibändiltä vaikutti ulkoinen habitus. Pyörimme jossain kaupoissa ja pysähtelimme tasaisin väliajoin syömään sekä nauttimaan jälleen täydellisestä auringonpaisteesta. Ruokavalioni koostui pelkistä dönereistä. Yhden hampurilaisen söin. Miksei Suomesta voi saada täydellistä döneriä? Ehkä hyvä niin, koska siinäpä on syy matkustaa Berliiniin aina uudestaan ja uudestaan.

Lähtöpäivänä menimme brunssille paikkaan, josta sain vahvan suosituksen Instagramiini ennen lähtöä. Ja oli kyllä vahvan suosituksen arvoinen paikka. Istuskelimme edelleen täydellisessä auringonpaisteessa monta tuntia. Heitimme juttua ja kirjaimellisesti nautiskelimme. Tuo porukka on vaan niin tuttu ja turvallinen. Aivan älyttömän hyviä ihmisiä ja tuolla porukalla ei voinut tulla, kun aivan mahtava reissu. Ensi vuonna taas uudestaan.

Se oli semmoinen pitkän viikonlopun (piristävä) pyöriminen Berliinissä. Ihan aiheesta on tuo piristävä suluissa.

Mahtavaa orastavaa viikonloppua!!

Esko

Comments (2)
, , ,

Berliini ja pienoinen painajainen

23.9.2019

Aika tyhjä olo (kaikinpuolin) melkoisen tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä. Tulipa sitä käytyä pikalomalla Berliinissä ja matka oli viimeistä silausta lukuunottamatta todella onnistunut. Hyvä irtiotto tänne arjen keskelle ja eipä sitä oikein ymmärräkkään miten nopeasti sitä lennättää itsensä ja ajatuksensa aivan muihin maisemiin. Lento taisi kestää myötätuulen edesauttamana molempiin suuntiin vain reilut puolitoista tuntia.

Ennen menolentoa sain kokea ensimmäiset sydämentykytykset. Kaverini laittoi minulle viestiä, että kone on ylibuukattu ja minulla ei ole koneessa paikkaa ollenkaan. Olen varannut ja maksanut lennon jo aikoja sitten ja nyt minulla ei ole paikkaa. Hyvin vähän matkustavana ei ihan mahtunut minun päähäni tämä ajatus. Lopullisen selvyyden asiaan sai vasta lähtöselvitystiskillä eli siis turvatarkastusten jälkeisellä alueella. Sielläpä sitä olisi ollut mukava vilkutella Berliiniin lähtijöille ja ottaa lähijuna takaisin Helsinkiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja minullekin koneesta paikka löytyi. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Ensimmäisenä iltana majotuimme Hollywood-henkisessä hotellissa. Huoneessa, joka oli nimetty John Waynen mukaan. Huoneemme sisustus taisi olla myös samalta vuodelta, jolloin tämä tähti voitti parhaan miespääosan Oscarin. Eipä se haitannut, koska sijainti oli hyvä ja kävimmekin heittämässä iltaisen lenkin ympäri Berliinin katuja ja syömässä iltapalaksi tietysti dönerit. Itseasiassa kaksi. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta oli voimia seuraaville niinsanotuille pääpäiville.

Perjantaina vaihdoimme yöpaikkamme toiselle puolelle kaupunkia ja en oikein edes tarkalleen tiennyt missä hotelli sijaitsi. Jossain Alexanderplatzin lähellä se oli. On helppoa, kun mukana on kaveri, joka osaa kulkea paikasta paikkaan. Kunhan vaan perässä kävelee. Tulipa sitä tuona päivänä talsittua aivan älyttömästi. Kävimme kiertelemässä hyvinkin erilaisissa kaupoissa. Mielenkiintoisin ja erikoisin oli Hyperstation, jonne ei kyllä vahingossa eksy. Ovikellolla sisään jonnekin tehdasrakennuksen kolmanteen kerrokseen. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Illalla kävimme katsastamassa Berliinin hyvinkin monivivahteista yöelämää. Voisiko sanoa, että siinä on kaupunki, jossa on varmasti jokaiselle jotakin. Illan kohokohta oli todella tunnelmallinen drinkkibaari Leberstern. Paikka on tullut tunnetuksi, koska siellä on kuvattu kohtaus Quentin Tarantinon Inglorious Bastards- elokuvaan. Olipa seinällä itse maestron kiitos vieraanvaraisuudesta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Kreuzbergin alueelle hengailemaan. Siellä on kyllä melkoisen leppoisa ilmapiiri. On kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, ravintolaa, pikkuputiikkia, baaria ihan vieri vieressä. Lauantaina myös säätila oli puolellamme. Aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja siinä istuskellessamme olisi voinut kuvitella, että ihan aurinkolomalla olisimme olleet.

Aurinkoloma saikin sitten hieman yllättäviä varjoja eteensä lauantain kääntyessä iltaan. Lähdimme porukalla syömään, mutta jouduin kääntymään takaisin hotellille, koska vatsassa alkoi tuntua hienoisen oudolta. Ja sitten tulikin jo äitiä ikävä. Yhtäkkiä JVG:n sanoituksia mukaillen äijä hehkui ja alkoi hyvinkin tehokas tyhjennysharjoitus. Treenit kestivät pitkälle aamuyöhön ja siinä vessan lattialla korkeassa polviasennossa aloin jo päässäni miettimään seuraavan päivän painajaismaista paluumatkaa. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Oman diagnoosin perusteella kyseessä oli jonkinasteinen ruokamyrkytys. En tiedä mistä oli mahtanut tulla. Toivottavasti ei ainakaan rakastamistani dönereistä. Niitä haluan syödä suurella intohimolla tulevaisuudessakin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi hieman kohenemaan ja neste alkoi pysymään sisällä. Finnairin lanseeraama mainosfraasi, illaksi kotiin sai aivan uuden tärkeän merkityksen. Illaksi pääsin kotiin ja eipä ole oma sänky noin hyvältä aikoihin tuntunut.

Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja tulipa taas paljon uusia kokemuksia. Otetaan vahvuutena, otetaan vahvuutena.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (2)