Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

mieli

, ,

Support your own mielenterveys!

13.2.2022

Huh, onneksi on sunnuntai ja onneksi Esko Sakari osaa jo tunnistaa ja ennenkaikkea tunnustaa, jos mieli alkaa soittelemaan mollisointuja pään sisällä. Aina se konsertti alkaa juuri, kun täytyisi silmät sulkea ja niiden neljän tyynyn kanssa nukahtaa. Kuoleman serkkupoika kääntää sinulle selkänsä ja kierre on valmis. Muutama tunti unta, työt, muutama tunti unta, työt, armoton väsymys ja sietämätön ihminen. Pienetkin asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet ja harmaa usva on jatkuvasti edessäsi, muuallakin kuin puoli yhdeksän uutisten sääkartoilla.

”Pumpulissa kasvanut poika kohtasi yhtäkkiä liian monta suurta asiaa. Hymy hyytyi ja iloisen persoonani ympärille alkoi tulla täysin tunnistamattomia piirteitä. Ajaessani yksin pidempiä automatkoja saattoi sydämeni alkaa yhtäkkiä hakkaamaan tuhatta ja sataa. Hiki valui ja oli pakko pysähtyä levähdyspaikalle tuulettumaan. Elokuvateattereissa ja julkisissa kulkuneuvoissa ahdisti niin, että mietin viiden minuutin välein kuinka h#######ä pääsen pois täältä. Tuijotin vihreää exit-valoa enemmän kuin valkokangasta. Sosiaalisessa mediassa yritin hymyillä, koska eihän ihminen voi murtua. Kyllä voi ja se voi myös näkyä. Ihminen, inhimillinen ihminen.”

Näin olin aiemmin kirjoittanut, kun olin elämäni pahimmassa pyörteessä. Silloin en osannut käsitellä vielä tunteitani yhtään, en yhtään. En niitä tunnistanut ja varsinkaan kenellekään tunnustanut. Aina meni hyvin, vaikka pikimustat silmänaluset kasvoivat Pinokkion nenän kanssa samaa vauhtia. Se oli raastavaa, se oli niin kovin raastavaa. Se pakotti minut harjoittelemaan oman mieleni hyvinvointia. Ihan akuutissa tilanteessa oli mukana myös herra ruskean kirjansa kanssa sekä hieman kemiallista helpotusta, mutta onneksi luontainen hoito eli lenkkipolku on voiton vienyt. Tuosta helvetillisestä harjoitusleiristä olen juuri tällä hetkellä hyvin tyytyväinen.

Viime viikolla jostain ihmeestä mieleeni alkoi tulvia menneisyyden haamuja ja ajauduin tuohon ensimmäisen kappaleen kierteeseen. Onneksi olen oppinut tunnistamaan nuo todella ikävät tunteet itsessäni ja heti niistä lähimmille ihmisilleni puhuin. Ei tarvinnut pysähdellä työmatkalla hengittelemään Kehä ykköselle. Ei tarvinnut hypätä Puotilan kohdalla pois Metrosta sydämen hakatessa tuhatta ja sataa. Ei tarvinnut antaa tämän kierteen viedä taas mennessään. 

On tämä elämä niin ihmeellinen asia. Tämä pumpulipoika jo vahvasti luuli, että eivät ne vanhat asiat enää mieleen palaa, kun ovat jo hyvin käsitellty. Laatikko suljettu ja avain heitetty sinne legendaariseen aurinkoon. Kyllä ne näemmä sieltä aina joskus päätään nostavat ja vara-avaimet joku käsiinsä kaivaa. Kaivakoot, mutta hälytysjärjestelmä olkoon kunnossa ja harjoitusleirini opit otettu käytäntöön. 

Support your own mielenterveys!

-Esko-

Comments (4)
, , , ,

Mielenterveystakuu

23.2.2020

Huhtikuisena iltapäivänä haikara kuljettaa potran pojan tähän maailmaan. Miehen elinikäodotteen noin kahdeksankymmenen vuoden mielenterveystakuulla varustettuna. Vanhemmat pitävät pojasta hyvää huolta ja varmasti muistavat jokaiseen leukapoimuun rasvaa laittaa. Jostain kuvasta muistan katsoneeni, että ainakin neljä niitä löytyi.

Poika varttuu ja tulee menestystä urheilukentiltä. Tulee menestystä opinnoissa. Tulee menestystä parisuhteissa. Perusilme naamalla on hymy ja yleinen ote elämään on todella positiivinen. On ystäviä, on työtä, on ravintoa, on rahaa riittävästi, on elämä. On onnellinen elämä. Eihän tämmöisen pojan haikaran lupaama mielenterveystakuu voi millään raueta.

Ei enää niin potra poika istuu sängyllä huoneessa, jossa ikkunan edessä roikkuu kaksi eriväristä verhoa. Leukapoimut ovat hävinneet ruokahalun mukana. Pöydällä pino laskuja ja tiskialtaassa viikon tiskaamattomat hienot Iittalan mukit ja lautaset. Parvekkeella poika nojaa kaiteeseen ja tuijottaa lasittuneella katseella tyhjyyteen. Puhelin värisee taskussa. Äiti soittaa ja heti perään isä. Ei hän niihin jaksa vastata. Puhelin värisee taskussa. Ystävät soittavat. Ei hän niihin jaksa vastata. Syke heittelee, onneksi Oxaminilla tasaantuu. Perusilme kasvoilla on täysin neutraali, ilmeetön. Takuu raukesi.

Poika nappaa nenäliinan käteensä pyöreältä pöydältä. Siinä on herätyskello ja pieni ruskea nahkainen muistikirja. Rauhallinen keskustelu täyttää pienen huoneen lähellä Hietalahden hautausmaata. Hän on keskellä myrskyä. Kaikki tasaantuu kyllä. Nämä asiat jäävät pyörimään pojan mieleen, kun hän poistuu terapeutin vastaanotolta. Onneksi hän tajusi sinne mennä, ennen suistumista vielä syvemmälle ja syvemmälle kohti myrskyn keskiötä. Onneksi hän ei lähtenyt korjaamaan rauennutta takuuta väkijuomilla. Olisi siellä varmasti juttukavereita ollut pubinkin nurkassa, pyöreässä pöydässä. 

Näin vuosien jälkeen sitä on useasti mietiskellyt, että miksi juuri minä tein todella rajun sukelluksen ilman snorkkelia syvään ja sameaan veteen? Miksi se haikaran lupaama mielenterveystakuu hetkittäisesti raukesi? Olin aina kuvitellut, että ei se nyt ainakaan kohdalleni voi sattua, iloiselle potralle pojalle. Elinikäistä takuuta ei voi kenellekään myöntää. Ei, vaikka jokaiselle vauvalle semmoisen haluaisi haikara kauniilla kirjoituksella kirjoittaa. 

Tämä omalla tavallaan kaunis kirjoitus sai lähtölaukauksen valotolpasta repsottaneeseen, puoliksi revittyyn terapiatakuu-tarraan. Siitä sitten palailin ja kelailin, palailin, kelailin ja lopuksi hymyilin. On tärkeää, että näistä asioita puhutaan avoimesti. Tai niin ainakin itse koen. Ei puhuttu, kun minä olin nuori, aikuinen tai nuori aikuinen. Tai jos puhuttiin, niin ei ne minua kiinnostaneet, koska ei ne juuri minua voi koskettaa. Minullahan oli takuu voimassa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (12)