Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

minikaksio

, , , ,

Keskiluokkaisen miehen lompakko meets vähän yli kolmen tähden hotellihuone

31.8.2021

Viisi vuotta sitten näihin aikoihin aloin todenteolla etsimään itselleni ihan ensimmäistä omaa asuntoa. Elämä oli kuljetellut tätä miestä siihen pisteeseen, että vähän myöhemmällä iällä se oman asunnon etsintä tulikin vähän yllättäen ajankohtaiseksi. Olihan siinä matkan varrella ollut useita vuokrakämppiä ja pari omalla lainaosuudella hankittua omistusasuntoa. Ensimmäisessä rivitaloasunnossa oli muuten kolme kertaa enemmän neliöitä, kun tässä nykyisessäni. Grilli oli sielläkin pihassa. Silloin grillasin kerran, ennenkuin möin naapurille. Nyt en ole vielä saanut hankittua edes kaasupulloa. Eli se ensimmäinen grillaus on vielä tekemättä. Kerkiää vielä, kerkiää vielä.

Olen itse ristinyt tämän kadun, jossa asustelen köyhän miehen Kaivopuistoksi. Tässä on hieman samanlaista idylliä ja kuusi värikästä pienkerrostaloa vieri vieressä. Hintataso ehkäpä noin puolet halvempaa, vaikkakin kyllä saa näidenkin asuntojen hankintaan nykypäivänä jo ihan kattavan europinon asetella. Juttelin tuossa taannoin naapuritalon hieman iäkkäämmän asustelijan kanssa. Kyselin tietääkö hän mitään tästä meidän talon historiasta. Sen tiesi kertoa, että tämä on toiminut aikoinaan eronneiden miesten tukitalona. Historian havinaa oli siis havaittavissa, koska tähän asuntoon silloin tavaroita kantaessani oli vielä tuelle tarvetta. 

Talomme oli täysin remontoitu, ihan sisälmyksiä myöden. Asuntoani ei ole siis enää tarvinnut yhtään remontoida. Asukasta ovat vuodet hyvin remontoineet, ihan sisälmyksiä myöden. Ovat pinnat, putket ja sähköt kunnossa. Tämän asunnon hankinnasta olen edelleen erittäin tyytyväinen. Tein silloin viisi vuotta sitten pitkän listan mitä silloiselta asunnolta haluan ja kaikki ne ovat kylpyammetta lukuunottamatta toteutuneet. Hotellihuoneiden kylpyammeet ovat saaneet tämän tyhjiön paikata.

Hotelleista puheenollen minähän rakastan hotelleja. Tämä on ollutkin sisustukseni kulmakiviä ajatuksella: keskiluokkaisen miehen lompakko meets vähän yli kolmen tähden hotellihuone hieman vajanaisilla ravintolaelämyksillä. Asunnossani on hieman semmoista hotellihuonetunnelmaa. Etenkin televisionkatselupaikkaan on panostettu. Sielläpä taidan eniten aikaani vietellä. Keittiö, noh keittiö on keittiö ja sielläpä taidan aikaani kaikista vähiten vietellä.

Huonekaluja olen kerännyt vanhempieni ja sukuni varastoista. Hyvä, että olen kerännyt, koska niiden hintoja katsellessani Vepsäläisellä loksahti tällä ukolla suu auki. Yhden tuolin hinta oli kuukausipalkkani verran kymmenen vuoden ikälisillä. Äitini on minulle myös lähes kaikiksi lahjoiksi hankkinut aikaa kestäviä huonekaluja. Edelleen hän sanoo: …kun miusta sitten joskus aika jättää, niin on siulla nämä aina. Vähän kaihoisaa, mutta oikein sydämellinen ja ihana ajatus. Veikkaan, että tämän jutun luettuaan hän minulle tosin sanoo hieman toruen, että etkö ole vieläkään sitä kaasupulloa saanut ostettua?

Äiti, ensi kesänä sitten.

Kivaa iltaa!

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Nyt minä sain yhden unelmieni huonekaluista

2.10.2019

Yksinkertaisen ja ajattoman kaunis. Näin voisi kuvailla uusinta huonekaluhankintaani. Tuosta Artekin tarjoiluvaunusta olen salaa haaveillut todella kauan. Aina sen hintalapun nähdessäni loppuu haaveilu aikasen nopeasti. Minun oma rakas äitini on kyllä uskomattoman muistin omaava ihminen. Hän on myös ihan samanlainen kuin minä. Jos jotain saa päähänsä on se vaan saatava. Isäni ja veljeni ovat ehkä hienoisen rationaalisempia ihmisiä. Äidin poika minä taidan olla, aina.

Mainitsin äidilleni joskus melkein kolme vuotta sitten tähän asuntooni muuttaessani, että kylläpä tuohon sohvan viereen sopisi hyvin juuri tuo kyseinen tarjoiluvaunu. Keskustelu jäi sitten siihen ja sohvan vieressä on eiliseen päivään asti ollut Ikean vanha tv-taso. Viime viikolla asia nousi jostain taas esille ja sitten tulikin soitto, että miepä kävin nyt sen Artekin sinulle ostamassa. Ennen ei tule, kun olet asuntosi siivonnut ja raivannut.

Maanantaina suoritin sitten suursiivouksen ja raivasin “olohuoneestani” kaiken ylimääräisen pois. Eilen tuo helmi sitten asuntooni saapui ja onhan se nyt ihan älyttömän hieno. Aina, kun kävelen siitä ohi ihastelen sitä hymy huulilla. Kyllähän tuo huuma jossain vaiheessa laantuu, mutta voihan sitä nyt vähän fiilistellä. Nyt alkaa olemaan tässä kämpässä ainoastaan huonekaluja, joilla kaikilla on oma tarinansa. Mummoni tuoli vuodelta 1960, itsetehty keittiönpöytä, Artekin nojatuoli ja nyt tämä uusi timantti.

Äitini aina esittelee nämä hankintansa ehkä hieman suruisilla saatesanoilla. Sitten, kun miusta aika jättää. On sinulla aina muistot mukanasi. Niin on, nuo ajattomat huonekalut tulevat varmasti seuraamaan myös minua. Niin kauan, kun miusta aika jättää. Eli toivottavasti tulevat näkemään vielä paljon hyviä hetkiä ja vuosia elämässäni.

Mitäs tykkäätte?

-Esko-

Comments (6)

Categories

Archives