Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

minikaksio

, , , , ,

Perjantain vanhat: Ota Esko ja puolita neliöt

22.3.2019

Asuntoteemalla jatketaan. Tähän sopii hyvin perjantain vanhaksi omasta mielestäni hyvin onnistunut kirjoitus. Viimeisen kysymysmerkin tilalle voisi kirjoittaa 31 m2.

//// Kajaanista Helsinkiin muuttaa akateemisesti valveutunut kasvatustieteen kandidaatti. Hän on aiemmin saanut siirron Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokseen suorittamaan kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Uuden asunnon on oltava lähellä keskustaa, koska tuleva luokanopettaja on poikamies. Lönnrotinkatu ja kahdeksantoista neliötä. Ei voisi parempaa paikkaa enää olla. Kesä menee vauhdikkaasti ja syksyllä hän rakastuu. Löytyy rakkaus, joka muuttaa hänen elämänsä.

Tuleva maisteri muuttaa 40 neliön kaksioon Hakaniemeen. Jes! Gradu on valmis. Hän menee palauttamaan graduaan yliopistolle ja professorin kanssa jutellessaan matkapuhelin värisee taskussa. ” Olen raskaana.” Lukee viestissä. Hän meinaa kaatua Siltavuorenpenkereen portaissa. “Otan kaikki seitsemän erilaista.” Toteaa hän apteekkarille ja pakkaa raskaustestejä pieneen apteekin pussiin. Kyllä, hänestä tulee isä.

Yhtäkkiä heitä onkin kolme. Maisterin pieni perhe päättää muuttaa Lahteen. Lahdessa on edullisempaa. Lahdessa on mahdollista toteuttaa rivitalohaave. Hän haluaa myös farmaribemarin ja oman grillin. Hän grillaa kerran ja myy sen naapurille, koska rivitaloelämä ei ollutkaan heitä varten.

On aika palata takaisin Helsinkiin. Löytyy 55 neliön unelma-asunto. Asunto, jota hän rakastaa. Asunto, jonne on aina hyvä mennä. Asunto, jossa maisteri on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Siis fyysisesti, koska talon alakerrassa on oma kuntosali. Naisella ja maisterilla tulee ero. Hänen on taas aika muuttaa.

Hänen on aika muuttaa takaisin yksiöön. Hän on mies, joka puolittaa asuinneliönsä. 18m2 -> 40 m2 -> 100m2 -> 55m2 -> 30m2 -> ?

Harmaissa kuvissa näkyy pieniä auringonpilkahduksia.

-Esko- ////

Comments (0)
, , , , ,

Vuokralla vai omassa asunnossa?

21.3.2019

Suomi valittiin eilen maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnea Suomi ja suomalaiset. Onni se on hyvin subjektiivinen asia ja koostukoon se onnellisuus niistä jokaiselle tärkeistä asioista. Itselleni suurta onnea tuotti tänään asunnossani uurastanut siivoaja, joka sai asuntoni näyttämään aivan mielettömän upealta. Se hetki, kun saavuin töistä kiiltävään kotiin. Pääsin ohkaisesti maistamaan sitä tunnetta, joka niillä kotien muutosohjelmien ihmisillä on silmät avatessaan. Wau ja wau! Tämä on minun koti. Oli vielä laitettava siivoajalle tekstiviesti perään, että ilostutti kyllä tätä poikaa melkoisesti.

Minä maksan siivoamisesta ja etenkin näin hyvästä siivouksesta todella mielelläni. Tämmöinen asunnon totaalinen kuuraus tekee ajoittain niin hyvää. Sitä sitten yrittää ylläpitää parhaansa mukaan. Tiedän, ei tämä ihan tämmöiseltä näytä enää viikon kuluttua. Nautitaan nyt kuitenkin hetki. Ja teinhän minä tietysti sen, jonka varmasti hyvin moni tästä onnellisimmasta kansasta allekirjoittaa. Siivosin ja raivasin eilen siivoajaa varten.

Pari tuntia siihen vierähti. Miksiköhän sitä niin toimii? Eihän kukaan esimerkiksi siisti hiuksiaan mennessään parturiin tai kampaajalle. Ja aamulla tavatessani siivoajan selittelin hänelle kuinka en ole kerennyt olla kotona ja on niin likaista. Miksi ei voinut sanoa vain, että olen ollut laiska. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut puunata.

Ja tämähän kuuluu myös onnellisen kansan ominaispiirteisiin. Mennessäsi kylään tai kutsuessasi ihmisiä kylään, täytyy aina sanoa tämä klassikko. Minulla on vähän sotkuista, en ole ehtinyt siivoamaan. Kuinkakohan montaa vierailijaa tämä on häirinnyt? Kyllähän se varmasti joitain ihmisiä saattaa kummastuttaa miksi joku tilailee siivoajaa näinkin pieneen asuntoon. En koe asiaa millään tavalla erikoisena. Arjen huippuhetkiä on saapua töistä täysin puunattuun kotiin.

Kotiin, jonka hankinnasta olen hyvin onnellinen. Eron jälkeen muutin hetkeksi keräilemään hajonneita sirpaleita kasaan vuokrayksiöön. Siinä palaillessani täysijärkisten kerhoon aloin melkein heti etsimään omaa asuntoa. Ei ollut ihan helppoa löytää omiin tarkoituksiin sopivaa kämppää. Ne ovat nämä asuntojen hinnat kohtalaisen korkeita täällä Helsingissä. Sitten se vaan sattumalta tuli tämä timantti vastaan ja kaikki etenikin hyvin nopeasti.

Olen tässä kohta kaksi ja puoli vuotta asustellut. Eipä ole valittamista ollut. Onpas siinä lainakin lyhentynyt rapialla kymppitonnilla. Usein olen lukenut vertailuja, jotta kannattaako asua vuokralla vai omassa asunnossa? Itse olen todella onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus hankkia omistusasunto. Olen siis jälkimmäisen kannalla.

Keväällä aion tehdä pientä remppaa. Keittiön välitilaan on tulossa jotain piristystä. Valaistuksen laitan kokonaan uusiksi sekä pihan miniterassin nikkaroin kesäksi kuntoon. Niinsanottua faceliftia siis luvassa. En pysty jostain syystä lisäämään kirjoituksiini kuin yhden kuvan. Instagramin stooreissa enemmän kuvia.

Tuoksukynttilät palamaan ja nauttimaan puhtaasta kodista.

-Esko-

Comments (2)