Pieniä hiutaleita tiputteli taivaalta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle Helsingin Hakaniemessä. Olin saanut nukkua pitkään, koska työpäiväni oli alkamassa vasta iltapäivällä. Finlandia-talolla oli illalla nelosluokkalaisten tanssiaiset, joihin olimme luokkani kanssa ahkerasti valmistautuneet. Hyvin kerkesin siis suunnata Töölönlahdelle lenkkeilemään. Lenkki kuitenkin keskeytyi yhtäkkiä ja yllättäen. Nopea paluu takaisin kotiin. Suihku ja sitten olinkin jo taksin takapenkillä kiirehtimässä kohti Kätilöopistoa.
Lunta tiputteli edelleen taivaalta, kun tuijottelin ikkunasta ulos huoneessa, jossa elämäni tulisi hetkenä minä hyvänsä muuttumaan lopullisesti. Rehtorille olin muistanut soittaa, että tanssiaisiin ei tämä opettaja tällä kertaa pääsekään osallistumaan. Synnytykseen olin osallistumassa tsemppaavana osapuolena ja se on kyllä tapahtuma, jonka mukanaan tuomia tuntoja on aivan mahdoton kuvailla. Jännittävää, odottavaa ja ehkä jollain tavalla jopa hieman pelottavaakin. Siinä hän sitten olikin sylissäni. Yhtäkkiä ja yllättäen. Täyden kympin tyttö.
Ensimmäinen yö oman lapsen kanssa. Jokainen pienikin rapina sai aina varmistamaan, että hengittäähän se pieni ihminen. Ei siinä tullut nukuttua. Istui sängyn reunalla ja ihmetteli. Silitteli sitä niin pientä poskea. Välillä ne katkaravun kokoiset pienet sormet tarrasivat kiinni etusormesta. Siitä se ikuinen yhteys alkoi sitten rakentumaan.
Seuraavaksi yöksi jouduinkin suuntaamaan takaisin kotiin. Bussilla numero 65 matkustin Helsingin Hakaniemeen. Olihan se hieman outoa olla yhtäkkiä kotona ihan uudella tittelillä, isänä. Muistan, kun makailin sängyllä ja laitoin Dave Lindholmin Pieni ja hento ote- kappaleen soimaan. Tuijottelin kattoa ja taisipa siinä muutama kyynel vierähtää poskelle. Puhtaasta onnesta.
Tänään aamulla makailin sängylläni. Soitin videopuhelun ja onnittelin sitä maailman ihaninta ja tärkeintä tyttöä. Tuijottelin puhelun jälkeen kattoa ja pitkästä, niin pitkästä aikaa vierähti muutama kyynel poskelle. Puhtaasta onnesta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle ja lähdin juoksemaan kohti työpaikkaani. Laitoin Spotifysta soimaan Dave Lindholmin kappaleen Pieni ja hento ote.
Niin paljon olet minulle elämästä opettanut. Sinä, täyden kympin tyttö.
-Esko-