Vaaleanruskea, tämänhetkinen lempihattuni on menneellä viikolla päätynyt mitä erikoisempiin paikkoihin. Sen sulat ovat heiluneet ainakin:
- Maikkarin live-uutisten lähetyksessä
- Pasilan aseman valotauluissa
- Hyvinkään kaupungin pääkadun mainosplakaatissa
- XL 5- yhtyeen laulajan kainalossa
- Ja kerkesipä se vielä menneen viikon Seiskassakin näyttäytymään hyväntekeväisyysmuotinäytöksen kulisseissa
Tämän kirjoittelutyöni sivumausteena sitä pääsee kokemaan kyllä kivoja juttuja. Ja myös näkemään oman naamansa aika monissa kanavissa. Eikä siinä mitään. Tämä on julkista työtä ja se kuuluu asiaan. Hyvässä valossa on hattuni siellä heilunut. Erikoista se kuitenkin on aina omaan naamaansa törmätä. Ja kirjaimellisesti eilen meinasin törmätä tuohon Hyvinkäällä tököttävään katumainokseen.
Tämä toinen työni luokanopettajanakin tarvitsisi nyt positiivista heilumista joltain kantilta. Tämän päivän Hesarissa oli uutinen, kuinka opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat lähes puolittuneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Artikkelissa yhdeksi syyksi nähdään kielteinen mielikuva ammatista. Tästä olen itsekin paljon naputellut. Hyvin harvoin opettajan ammatti näkyy siellä kovinkaan hyvässä ja positiivisessa valossa.
Itse olen todella onnellinen, että saan tehdä kahta täysin toisistaan poikkeavaa työtä. Pitää mielen virkeänä molempiin suuntiin. Kirjoitteluhommat ja sen mukanaan tuomat mausteet ovat loistavaa vastapainoa arkiseen aherrukseen luokkahuoneessa. Arkinen aherrus luokkahuoneessa on osa minua ja ilman sitä en varmasti pystyisi tekemään näitä kirjoitteluhommia rennolla ja stressittömällä otteella.
Hattu naulaan ja iltalenkille.
-Esko-